genera

Katso myös: Genera, généra, gênera

genera

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta genus

genera

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä generar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä generar

genera

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä generare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä generare

genera

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta genus
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta genus

generā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä generō

genera (1)

1. vaivaannuttaa, hämmentää
2. refl.: genera sig hävetä, olla häpeissään

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: genera
• passiivin infinitiivi: generas
• aktiivin part. prees: generande [luo]
• passiivin part. prees: generandes
• part. perf.: yl. generad, n. generat, määr./mon. generade

• genera Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• genera Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)