Siirry sisältöön

force

Wikisanakirjasta
Katso myös: forcé

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

force (monikko forces)

  1. voima
    forces of nature
    air force, police force
    in force
  2. (fysiikka) voima
  3. voimakeinot; pakko, pakkokeinot

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. forces
part. prees. forcing
imp. & part. perf. forced

force

  1. pakottaa
  2. murtaa (lukko tms.)

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Ranska

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

force (taipumaton)

  1. (vanhahtava, kirjakieltä) monituinen; kosolti, viljalti, paljon
    force personnes
    force miracles

Substantiivi

[muokkaa]

force f. (monikko forces[luo])

  1. voima; tarmo; väki
  2. vahvuus, kyvykkyys
    Ces deux écoliers sont d’égale force. – Nämä kaksi koululaista ovat yhtä vahvoja.
    Il est de force à lutter contre deux hommes.
  3. voimakeinot, pakko
    de force – väkisin, pakolla
    à force – kovasti, paljon, voimiensa takaa
    Force était d'admettre que... – Pakko oli myöntää, että...
  4. (sodankäynti) voima(t), sotavoima, joukot
    forces aériennes
  5. (fysiikka) voima

Etymologia

[muokkaa]
  • < latinan fortia (substantivoitunut monikon neutrimuoto adjektiivista fortis, 'vahva', 'vankka', 'urhea')

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • force est (de faire qqc) – pakko on (tehdä jotain)
  • à la force du poignet - väen vängällä, suurin ponnistuksin
  • à tout force – ehdottomasti; keinolla millä hyvänsä
  • dans la force de l’âge – parhaassa iässä, elämänsä kukoistuksessa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • force Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

[muokkaa]

force

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forcer
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forcer
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forcer
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forcer
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä forcer