dosentti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- täysivaltaista opetustehtävää yliopistossa hoitava henkilö: tavallisesti tohtori, jolla ei ole professuuria
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈdosent̪ːi/
- tavutus: do‧sent‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dosentti | dosentit |
| genetiivi | dosentin | dosenttien (dosenttein) |
| partitiivi | dosenttia | dosentteja |
| akkusatiivi | dosentti; dosentin |
dosentit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dosentissa | dosenteissa |
| elatiivi | dosentista | dosenteista |
| illatiivi | dosenttiin | dosentteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dosentilla | dosenteilla |
| ablatiivi | dosentilta | dosenteilta |
| allatiivi | dosentille | dosenteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dosenttina | dosentteina |
| translatiivi | dosentiksi | dosenteiksi |
| abessiivi | dosentitta | dosenteitta |
| instruktiivi | – | dosentein |
| komitatiivi | – | dosentteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | dosenti- | |
| vahva vartalo | dosentti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- ruotsin sanasta docent tai saksan sanasta Dozent << latinan verbistä docēre (’opettaa’, ’luennoida’)
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, jolla on dosentuuri yliopistossa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (halventava) desantti
Idiomit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- dosentti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C