c

[2] IPA:

• Kirjain luetaan kuuluvaksi suomen kielen aakkosiin, mutta esiintyy lähinnä vain sitaattilainoissa. Erikoislainoissa korvataan yleensä k:lla tai s:llä, mutta sananalkuinen c jätetään joskus ennalleen. (esim. cesium).^[1]

• Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö

• cis, cisis, ces, ceses

• IPA: /k/ (klassinen)

• Klassisessa latinassa c äännettiin aina k:na. Keskiajan latinassa se alettiin ääntämään s:nä ja ts:nä etuvokaalin edellä. Nykyajan kielenkäytössä on pyritty palaamaan k-äänteeseen.^[2]

• Latinan kielen aakkoset: A a (Æ æ), B b, C c, D d, E e (Ë ë), F f, G g, H h, I i (J j, K k), L l, M m, N n, O o (Œ œ), P p, Q q, R r, S s, T t, U u, V v, W w, (X x, Y y, Z z)

• ”ts”^[3]

• Pohjoissaamen kielen aakkoset: A a, Á á, B b, C c, Č č, D d, Рđ, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, Q q, R r, S s, Š š, T t, Ŧ ŧ, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z, Ž ž, Ä ä, Ö ö, Å å

Äännetään soinnillisena postalveolaarisena affrikaattana.

• IPA: [d͡ʒ]

• Turkin kielen aakkoset: A a, B b, C c, Ç ç, D d, E e, F f, G g, Ğ ğ, H h, I ı, İ i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, Ö ö, P p (Q q), R r, S s, Ş ş, T t, U u, Ü ü, V v (W w) (X x), Y y, Z z