Siirry sisältöön

Erbe

Wikisanakirjasta
Katso myös: erbe

Saksa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi das Erbe
akkusatiivi das Erbe
datiivi dem Erbe
genetiivi des Erbes
11

Erbe n. (ei monikkoa)

  1. perintö (myös kuvaannollisesti)
    jemandes ~ antreten ryhtyä jonkun seuraajaksi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi der Erbe die Erben
akkusatiivi den Erben die Erben
datiivi dem Erben den Erben
genetiivi des Erben der Erben
32

Erbe m. (monikko Erben)

  1. perijä (miespuolinen)

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]