Vaalijattarelle

Sun kohtalos, niin ennen arvelin,

Se eläm��ltä elon-arvot ryöstää.

Kuin jylhään, kylmään hautaholvihin

Näin ihmissielu kuihtumahan syöstään.

Mut elontiellä näin ja itse koin

Mä sitte monet kärsimykset kovat.

Mut laupeus ei ollut neuvotoin:

öin päivin lähetit sen liikkeell’ ovat.

Mä nähdä sain, kuin sisar hoivaa tuo

Ja otsaan kuumaan sitoo viivaan kääreen

Ja yhtä hellänä käyt köyhän luo,

Kuin ylhäisen ja rikkaan vuoteen ääreen.

Sain nähdä, kuinka sinun toimistas

Uus toivo elpyi sieluun vaivain yössä.

Näin teit, vaikk’ usein uupumaisillas,

Näin mestarimme opin täytät työssä.

Et Herran luona ilman palkkaa jää,

Ei unhota hän uskollista lastaan.

Tään tietäissäs on kulkus keveää,

Vaikk’ aallot ärjyiskin sun purttas vastaan.

Sä työssä todistat, ett’ toimintas

Vain ihmist’ ylentää, ei ohjaa harhaan.

Sen huomaa kirkkaalta jo otsaltas,

Ett’ osan valinnut sä ootkin parhaan.

Suur’ kutsus on. Mut voitto maailman,

Oi kuinka vähän merkityst’ on tuolla

Sen rinnalla, kun lasna Jumalan

Saa häntä palvella ja hälle kuolla.

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.