Zuikaku

Zuikaku
Zuikaku vesillelaskun jälkeen Kōbessa 25. syyskuuta 1941.
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Kawasaki, Kōbe
Kölinlasku	25. toukokuuta 1938
Laskettu vesille	27. marraskuuta 1939
Palveluskäyttöön	25. syyskuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä	upotettu 25. lokakuuta 1944 Leytenlahden taistelussa
Tekniset tiedot
Uppouma	29 800 t (standardi) 32 000 t (kuormattu)
Pituus	257,5 m
Leveys	26 m
Syväys	8,9 m
Koneteho	Kampon-turbiinimoottorit: 160 000 shp
Nopeus	34,5 solmua (63,9 km/h)
Miehistöä	1 660
Aseistus
Aseistus	16 × 127 mm/40 type 89 36 × 2,5 cm type 96 18 × Mitsubishi A6M Reisen 27 × Aichi D3A 27 × Nakajima B5N
Infobox OK

Zuikaku (jap. 瑞鶴) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1941 palvelukseenotettu Shōkaku-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alukselta toimineet lentokoneet hyökkäsivät Pearl Harboriin, minkä jälkeen alus osallistui moniin Tyynenmeren taisteluihin, kunnes se tuhoutui Leytenlahden taistelussa.

Pääartikkeli: Shōkaku-luokka

Alus tilattiin Kawasakin Kōben telakalta, missä köli laskettiin 25. toukokuuta 1938. Alus nimettiin 30. syyskuuta 1939 Zuikakuksi ja laskettiin vesille 27. marraskuuta, jolloin kansirakenteiden rakennustyöt ja varustaminen alkoivat. Varustelupäälliköksi nimettiin 15. marraskuuta 1940 Yokokawa Ichibei. Alus otettiin palvelukseen 25. syyskuuta 1941, jolloin Ichibeistä tuli aluksen ensimmäinen päällikkö. Alus liitettiin Kuren laivastotukikohtaan 1. ilma-armeijaan.^[1]

Zuikaku lähti palvelukseenottopäivänään Kōbesta ja saapui seuraavana päivänä Kureen. Lokakuun alus oli koeajoissa ja miehistökoulutuksessa Kuren, Ōitan ja Saekin alueilla. Alus liittyi 13. marraskuuta 5. lentotukialusviirikköön ja seuraavana päivänä viirikönkomentaja kontra-amiraali Hara Chuichi siirtyi Shōkakulta alukselle. Alus siirtyi 19. marraskuuta viirikkönsä johdossa Hitokappunlahteen, jonne se saapui 22. marraskuuta. Aluksella oli 18 Mitsubishi A6M-, 27 Aichi D3A- ja 27 Nakajima B5N -lentokonetta, ja niiden lisäksi reservinä 12 kutakin konetta siivet irrotettuna.^[1]

Alus lähti 26. marraskuuta liikkuvan laivaston (jap. Kido Butai) mukana Hitokappunlahdelta iskeäkseen Pearl Harboriin. Aluksen lentokoneet nousivat 7. joulukuuta kahtena aaltona iskeäkseen Oahun sotilaskohteisiin. Ensimmäisen aallon kuuden hävittäjän suojaamat 25 syöksypommittajaa hyökkäsivät Wheelerin lentotukikohtaan ja hävittäjät hyökkäsivät Kaneohen lentotukikohtaan. Toisen aallon 27 pommein aseistettua torpedokonetta hyökkäsivät Hickamin lentotukikohtaan. Laivaston komentaja määräsi laivaston vetäytymään lentokoneiden palattua lentotukialuksille. Alus saapui 23. joulukuuta Hashirajimaan.^[1]

Alus lähti 8. tammikuuta 1942 Hiroshimasta Trukille tukemaan Rabaulin valtausta. Se saapui 14. tammikuuta Trukille, mistä se lähti kaksi päivää myöhemmin liittyäkseen Uuden-Britannian valtaukseen (operaatio R) koottuun osastoon. Aluksen lentokoneet iskivät 20. tammikuuta 1942 Australian asevoimien puolustamaan Rabauliin sekä vuorokautta myöhemmin Laelle ja Salamaualle Uuteen-Guineaan. Aluksen lentokoneet suojasivat 23. tammikuuta maihinnousua.^[1]

Pääartikkeli: Pääsiäissunnuntain isku

Alus lähti 17. maaliskuuta 1942 Yokosukasta Shōkakun kanssa Araren, Kagerōn ja Akigumon suojaamana Staring Bayhin liittyäkseen operaatio C:hen koottuun laivastoon. Alukset saapuivat 24. maaliskuuta Staring Bayhin, mistä ne lähtivät kaksi päivää myöhemmin osaston mukana Intian valtamerelle. Alukselta nousi 5. huhtikuuta 19 syöksypommittajaa ja yhdeksän hävittäjää, jotka hyökkäsivät Colomboon. Hyökkäyksessä tuhoutui viisi syöksypommittajaa.^[1]

Alukselta lähti 9. huhtikuuta 18 torpedopommittajaa ja 10 hävittäjää, jotka hyökkäsivät Trincomaleehen. Hyökkäyksestä jäi palaamatta kaksi hävittäjää. Myöhemmin samana päivänä aluksen koneet osallistuivat Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialus HMS Hermeksen upottamiseen. Seuraavana päivänä alus lähti takaisin Tyynellemerelle.^[1]

Alus lähti 1. toukokuuta Trukilta sisaraluksineen osallistuakseen laivaston mukana operaatio MO:hon eli Port Moresbyn valtaukseen. Osaston tehtävänä oli eliminoida Australian ilmavoimien lentotukikohdat ja suojata maihinnousuun matkaavia saattueita. Lisäksi lentotukialusten koneiden tuli estää Yhdysvaltain laivaston pääsy alueelle.^[1]

Yhdysvaltain purettua sotatoimeen liittyvää viestiliikennettä lähetettiin alueelle laivasto-osaston TF17. Seuranneessa Korallimeren taistelussa 7.-10. toukokuuta Shōkaku vaurioitui pahoin, USS Lexington upposi ja USS Yorktown vaurioitui pahasti. Zuikaku selvisi taistelusta vahingoittumattomana, mutta menetti lähes kaikki lentokoneensa. Japanilaisten yhdistetyn laivaston komentaja sai 14. toukokuuta tiedon alusten tilanteesta, mikä esti niiden osallistumisen operaatio MI:hin. Seuraavana päivänä Zuikaku palasi Trukille, mistä se jatkoi Kureen Ushion ja Akebonon saattamana.^[1]

Alus palasi 16. elokuuta Japanin 3. laivaston lentotukialusdivisioona 1:een, jonka lippulaivana oli Shōkaku. Samana iltana alus lähti laivaston mukana Hashirajimasta Guadalcanalille, jonka liittoutuneet olivat vallanneet 7. elokuuta. Zuikakun lentokoneet vaurioittivat 24. elokuuta Itäisten Salomonsaarten taistelussa pahasti USS Enterprisea. Alus palasi 5. syyskuuta Trukille.^[1]

Alus lähti 11. lokakuuta vara-amiraali Nagumon laivaston mukana Trukilta. Laivaston tehtävänä oli suojata täydennysten toimittaminen Guadalcanalille. Aluksen koneet osallistuivat 15. lokakuuta hävittäjä USS Meredithin upottamiseen. Laivasto kohtasi 26. lokakuuta Santa Cruz -saarten taistelussa Yhdysvaltain laivaston lentotukialusosaston. Zuikakun lentokoneet vaurioittivat jälleen Enterprisea ja aiheuttivat mittavat vauriot USS Hornetille, joka upotettiin. Alus palasi 30. lokakuuta Trukille.^[1]

Alus palasi 23. tammikuuta 1943 Japanista Trukille, mistä se lähti 29. tammikuuta laivaston mukana operaatio KE:hen. Operaatiossa oli tarkoitus evakuoida Guadalcanalilla olevat joukot. Aluksen lentokoneet suojasivat evakuointia, mistä palattiin vielä samana päivänä Trukille.^[1]

Alus saapui 7. toukokuuta 1944 Linggaan, mistä se lähti 12. toukokuuta Taihōn ja Shōkakun kanssa Tawi-Tawille. Osasto saapui 15. toukokuuta Tawi-Tawille, mistä se lähti 13. kesäkuuta Filippiinienmerelle suojaamaan Saipania. Osasto osallistui 18.-20. kesäkuuta Filippiinienmeren taisteluun, jossa Yhdysvaltain laivaston sukellusveneet upottivat Taihōn ja Shōkakun. Zuikakuun osui ainoastaan yksi 250 kilogramman pommi. Se vastaanotti upotettujen alusten selvinneet lentokoneet. Alus saapui 22. kesäkuuta Okinawalle, mistä se jatkoi seuraavana päivänä Japaniin.^[1]

Alus lähti 20. lokakuuta 1944 Oitasta operaatio Sho:hon Ozawan syöttiosastossa. Aluksella oli 26 Mitsubishi A6M4 Zekeä, 16 Mitsubishi A6M hävittäjäpommittajaa, seitsemän D4Y2 Judyä ja 14 Nakajima B6N2 rynnäkkökonetta.^[1]

Alus osallistui 25. lokakuuta 1944 Cape Engañon taisteluun, jossa siihen osui seitsemän torpedoa ja yhdeksän pommia. Aluksen miehistölle annettiin käsky jättää laiva kello 13.58. Alus kääntyi ympäri ja upposi kello 14.14 perä edellä vieden mukanaan laivan kapteeni Kaizuka Takeon, 48 upseeria ja 794 miestä. Hävittäjät Wakatsuki ja Kuwa pelastivat vedestä 47 upseeria ja 815 miestä. Alus poistettiin laivastoluettelosta 26. elokuuta 1945.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zuikaku Wikimedia Commonsissa