Ylivieska

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Monet osiot lähteettömiä, niihin siis tarvitaan lähteet luotettavuuden varmistamiseksi.

Ylivieska
vaakuna	sijainti
Ilmakuva Ylivieskasta.
Sijainti	64°04′20″N, 024°32′15″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Ylivieskan seutukunta
Kuntanumero	977
Hallinnollinen keskus	Ylivieskan keskustaajama
Perustettu	1867
– kauppalaksi	1965
– kaupungiksi	1971
Kokonaispinta-ala	574,20 km² 198:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	569,83 km²
– sisävesi	4,37 km²
Väkiluku	15 394 71:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys	27,02 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	21,0 %
– 15–64-v.	58,6 %
– yli 64-v.	20,5 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	97,6 %
– ruotsinkielisiä	0,3 %
– muut	2,1 %
Kunnallisvero	10,30 % 18:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja	Maria Sorvisto
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2021–2025[6]  • Kesk.  • PS  • Kok.  • SDP  • Vihr.  • KD  • Vas.	16 6 5 4 2 1 1
www.ylivieska.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Ylivieska on kaupunki Pohjois-Pohjanmaan lounaisosassa Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan rajan lähellä. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungin väkiluku on 15 394^[2], ja sen pinta-ala on 574,20 km², josta 4,37 km² on vesistöjä^[1]. Väestötiheys on 27,02 asukasta/km². Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Merijärvi ja Sievi. Ylivieska on Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki.

Ylivieska teki syksyllä 2013 kuntajakoselvitystä Alavieskan kunnan sekä Haapaveden ja Oulaisten kaupunkien kanssa. Toteutuessaan alueelle muodostuisi yli 30 000 asukkaan kaupunki. Myös alueen muita kuntia ja kaupunkeja pyydettiin mukaan aloitettuun kuntajakoselvitykseen.^{selvennä[7][8]}

Aiemmin, kun maakunnat eivät olleet valtion virallisia hallintotasoja, Keski-Pohjanmaan maakuntaan laskettiin usein myös Kalajokilaakson muodostama Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosa. Ylivieska oli tällöin Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä keskuksia.

Ylivieskan vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema. Siinä on kuvattuna sininen, apilapäinen haaruristi. Hopeaväri esittää vettä.^[9]

Ylivieskan seutu oli pitkään lappalaisten eränkäyntialuetta. Keskiajalla alue kuului vanhaan Salon eli Saloisten pitäjään. Pysyvästi alue asutettiin vasta keskiajan lopulla, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Kalajokisuusta ja Suur-Lohtajan kylistä. Ylivieskan asutus kasvoi melko nopeasti. Vuonna 1550 taloja oli 13, 1600-luvun alkupuolella jo 30. Vuonna 1690 asukkaita oli 622. 1690-luvun suurten nälkävuosien ja isovihan aikana väestö väheni, mutta 1700-luvun puolenvälin jälkeen alkoi asukasmäärä jälleen kasvaa.^[10]

Ylivieskan seutu kuului aluksi Kalajoen seurakuntaan. Päätös oman kappeliseurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1643, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin valmistui seurakunnan oma kirkko Haapaniemelle. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ylivieska erotettiin 1861, mikä toteutui 1875. Ylivieskan kunta perustettiin 1867. Kunnalliselämä virisi nopeasti erityisesti kirjailija Pietari Päivärinnan ansiosta. Ylivieskan kanttorina 40 vuotta toiminut Päivärinta oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1869–1872 ja 1875–1887. Hän oli perustamassa pitäjän ensimmäistä kirjastoa (1869) ja kansakoulua (1879). Kalajokilaisten pappien ja talollisten vastuksen vuoksi oma pappi saatiin kuitenkin vasta 1862. Ylivieskan kirkko rakennettiin 1786 ja korjattiin lopulliseen asuunsa läänin rakennuskonttorin esimiehen Julius Basilierin piirustusten mukaan vuonna 1892. Korjausten mukana kirkon alkuperäinen ulkoasu muuttui lähes täysin.^[10] Vuoden 2016 maaliskuussa kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa.^[11] Arkkitehtitoimisto K2S:n suunnittelema uusi kirkko vihittiin käyttöön huhtikuussa 2021.^[12]

Väestön pääelinkeinona oli aluksi maanviljely, mutta myös kalastus ja hylkeenpyynti keväisin Kalajoen edustalla meren jäällä olivat tärkeitä toimeentulolähteitä. Tervanpoltto alkoi yleistyä 1600-luvulla ja oli vielä 1800-luvun alkupuolella tärkeä elinkeino. Hannunkoskeen ja Jylhänkoskeen rakennettiin sahat jo 1760-luvulla ja vuosisadan lopulla pitäjään rakennettiin kuusi salpietarinkeittämöä.^[10]

Kalajokilaaksosta muodostui yksi herännäisyyden keskuspaikoista 1800-luvun alkupuolella. Pohjanmaan herännäisyyden johtomiehinä olivat Niilo Kustaa Malmberg ja Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus. Vuonna 1892 Ylivieskassa perustettiin kustannusosakeyhtiö Herättäjä.^[13] Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja -korkeakoulu. Raudaskylän kristillinen opisto kokoaa vuosittain noin 200 opiskelijaa eri puolilta Suomea.^[10]

Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljely ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää.^[10] Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin Kokkola–Oulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen.^[14] Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata Iisalmeen, tämä Iisalmi–Ylivieska-rata valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen Oulun läänin eteläosasta.^[10]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2017 lopussa Ylivieskassa oli 15 251 asukasta, joista 13 091 asui taajamissa, 2 106 haja-asutusalueilla ja 54:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ylivieskan taajama-aste on 86,1 %.^[16] Ylivieskan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:^[17]

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Ylivieskan keskustaajama	12 426
2	Raudaskylä	367
3	Vähäkangas	298

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ylivieskassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[18]

• Ylivieskan seurakunta

Seurakunta toimii myös Merijärven kunnan alueella.

Ylivieska on useiden eri herätysliikkeiden kohtaamispaikka. Herännäisyydellä on vahvat juuret Ylivieskassa. Myös evankelisuudella, rauhansanalaisuudella ja vanhoillislestadiolaisuudella on aktiivista toimintaa Ylivieskassa. Vanhoillislestadiolaisten Ylivieskan rauhanyhdistykseen kuuluu noin 600 jäsentä.^[19][20] Helluntaiherätystä Ylivieskassa edustaa Ylivieskan helluntaiseurakunta.^[21]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ylivieskan alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.^[22]

Luonnonmaisemiltaan Ylivieska on tyypillistä Keski-Pohjanmaata: tasaista ja loivakaartoista lakeutta, jonka halki kaakosta luoteeseen virtaa kunnan päävesistö Kalajoki. Kalajoen molemmin puolin levittäytyvät tasaiset viljelymaat.^[10]

Vaikka Ylivieskan seutu kuuluu Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, sen kallioperä on kivilajikoostumukseltaan varsin kirjava. Kaupungin länsiosassa keskustaajaman molemmin puolin on kaksi konglomeraattipitoista, luode-kaakkosuuntaista liuskevyöhykettä. Pohjoisosassa on toinen laaja liuskealue, joka koostuu amfiboliitista, palgioklaasiporfyriitista, porfyroblastisesta kiilleliuskeesta ja tuffiitista. Kaupungin eteläosan graniitti- ja granodioriittialueet ovat merkittävimmät syväkivilajiesiintymät. Keskustan lounaispuolella on laajahko liuskeiden ympäröivä gabromassiivi. Irtaimet maalajit peittävät lähes kaikkialla kallioperää. Jokilaakson molemmin puolin, erityisesti vedenjakaja-alueilla, maanpintaa peittävät vähäravinteiset viljelyyn heikosti sopivat moreenisora- ja hiekka-alueet. Jokilaakso on sen sijaan maaperältään viljelyyn hyvin soveltuvaa hiesua ja savea. Jääkaudella Päijänteen vedet purkautuvat Kalajokea pitkin Pohjanlahteen ja meren rantaviiva työntyi vielä pitkälle sisämaahan Ylivieskan seudulle saakka. Jokilaakso on siten entistä merenpohjaa, johon Kalajoki on vuosisatojen kuluessa kuljettanut ja kasannut viljavaa lietettä. Turvetta on eniten kaupungin etelä- ja itäosissa.^[10]

Maasto viettää kaakosta luoteeseen ja on kauttaaltaan loivapiirteistä. Loivapiirteisyys johtuu pääasiassa kallioperän tasaisuudesta, mutta myös jääkautiset ja jokien tuomat kerrostumat ovat tasoittaneet korkeuseroja. Maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee yleensä 50 ja 100 metrin välillä. Ylävintä on kaupungin eteläosassa, jossa kohoavat muun muassa Käärmekangas ja Huhmarmäki. Matalampia ja vähäisempiä kallionnyppylöitä on myös runsaasti pohjois- että etelärajan tuntumassa vedenjakaja-alueiden moreenimailla.^[10]

Ylivieskan päävesistö on Kalajoki, jonka vesimäärä vaihtelee muiden Pohjanmaan jokien tavoin paljon. Keväällä, kun lumet sulavat maan vielä ollessa jäässä, uhkaavat tulvavedet kohota jokea reunustaville pelloille. Tulvahaitat ovat kuitenkin vähentyneet vesistöjärjestelyiden ansiosta huomattavasti. Kuivien kesähelteiden aikana Kalajoen vesimäärä vähenee niin pieneksi, että joen pohjakivikot tulevat näkyviin. Kalajoessa on muutamia pieniä koskia, joista Ylivieskan alueella merkittävimmät ovat Hannunkoski ja Juurikoski. Kalajokeen yhtyy Ylivieskan alueella vain pieniä sivujokia. Pohjoisesta siihen laskevat Mertuanoja ja Pylväsjoki ja etelässä Ojankylänoja ja Olmalan- eli Katajaoja. Muutamista pienistä järvistä huomattavin on Iso-Kähtävä lounaiskulmassa. Se laskee Kähtävänojaa pitkin vasta Alavieskan puolella Kalajokeen. Ylivieskan pohjoisosan järvistä on suurin Iso-Viitanen.^[10]

Metsät peittävät noin puolet Ylivieskan pinta-alasta, mutta suurin osa metsämaista on veden vaivaamaa. Soita on pääasiassa etelä ja pohjoisen vedenjakaja-alueilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevat ja rämeet. Suurimpia soita ovat muun muassa Vasamanneva ja Konttaneva.^[10]

Nykyisin matka-aika Helsingin ja Ylivieskan välillä kestää junalla nopeimmillaan 4 tuntia ja 46 minuuttia. Junamatka Ylivieskan ja Kouvolan välillä kestää nopeimmillaan Iisalmen kautta 5 tuntia ja 44 minuuttia sekä Tampereen kautta 5 tuntia ja 46 minuuttia. Ylivieskasta matka-aika Vaasaan Seinäjoen kautta on nopeimmillaan 2 tuntia 38 minuuttia. Ylivieskasta on suoria juna- ja linja-autoyhteyksiä Kokkolan, Oulun ja Iisalmen suuntiin. Linja-autojen pikavuoroilla pääsee ilman autonvaihtoa myös Jyväskylään ja Kajaaniin.

Tieliikennettä palvelevat etelä-pohjoissuuntaisesti kantatie 86 Kannukselle ja Liminkaan sekä kantatie 63 Kauhavalle. Valtatie 27 Kalajoelle ja Iisalmeen kulkee Ylivieskan läpi länsi-itäsuuntaisesti.

Paikkakunnan lähimmät lentoasemat sijaitsevat Kruunupyyssä noin 95 kilometriä lounaaseen ja Oulussa noin 125 kilometrin etäisyydellä, luoteeseen päin. Ylivieskan oma lentokenttä on yleis- ja harrasteilmailun käytössä.^[23]

Talousalueena Ylivieska kuuluu Ylivieskan seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 38 106 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 38. suurin.^[25]

Ylivieskassa oli vuonna 2022 yhteensä 6 936 työpaikkaa ja kaupungissa asui 6 372 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 70,6 prosenttia. Ylivieskan työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 75,2 prosenttia, jalostuksen 21,7 prosenttia ja alkutuotannon 2,1 prosenttia.^[24]

Ylivieskan työpaikkaomavaraisuus on 108,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 78,0 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 7,9 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Ylivieskassa on 140,0 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.^[24]

Ylivieska tunnetaan palvelukaupunkina julkisten, sekä monipuolisten liike-elämän palvelujensa ansiosta. Viime vuosina varsinkin päivittäistavarakauppa on investoinut uusia liiketiloja Ylivieskan alueelle. Erityisesti vuoden 2003 alussa avattu Kärkkäisen kauppakeskus on vilkastuttanut liikennettä koko kaupungin alueella. K-Citymarket avattiin Ylivieskaan vuonna 2008 ja Prisma vuonna 2011.

Autokauppa on perinteisesti ollut vahvinta kaupan osa-aluetta Ylivieskassa. Oheistoimintoineen Ylivieskan Autolaakso -nimellä tunnettu autokaupan keskittymä on merkittävä työllistäjiä kaupungissa.

Metalli- ja konepajateollisuudella sekä mekaanisella puuteollisuudella on vahvat perinteet ja kasvunäkymät koti- ja vientimarkkinoilla. Siltapalkit, suuret hallirakenteet, voimalaitosputkistot ja offshore-teollisuuden rakenteet ovat merkittävä osa Ylivieskan teollista tuotantoa. Ylivieskassa sijaitsee Suomen pohjoisin kuumasinkityslaitos.

Metalliteollisuus työllistää Ylivieskassa lähes 500 henkilöä, mekaaninen puuteollisuus noin 150 ja IT-alan yritykset lähes 100 henkilöä.

Koulutus on vahvasti esillä Ylivieskassa. Eri koulutusasteiden ja alojen opetusta tarjoavat muun muassa kansalaisopisto, Centria ammattikorkeakoulu, lukio, Raudaskylän Kristillinen Opisto ja Ylivieskan seudun ammattiopisto.

Ylivieskan kaupunginkirjasto toimii kirjastorakennuksen (1971), kirjastoauton, kotikirjaston sekä Joki-kirjastokimpan verkkokirjaston ja muiden toimipisteiden välityksellä.^[26]

Ylivieskassa toimiva harrastajateatteri YTY-teatteri tuottaa vuodessa 2–5 ensi-iltaa. YTY tekee yhteistyötä muun muassa Kajaanin kaupunginteatterin kanssa.

Pohjanmaa Underground ry järjestää elektronisen tanssimusiikin ympärille rakennettuja tapahtumia Ylivieskan seudulla. Yhdistys haluaa tarjota ihmisille mahdollisuuden hyvän musiikin kuunteluun, tanssimiseen ja samanhenkisen porukan tapaamiseen. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista on kiinnostuksen herättäminen myös asialle vähemmän omistautuneiden ihmisten keskuudessa. Toiminta on voittoa tavoittelematonta, koska musiikki on pääasia.

Ylivieskassa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Ylivieskassa kahdeksan kertaa: 1897 Suvannossa sekä vuosina 1919, 1923 Raudaskylässä, 1937, 1940 ja 1957 Raudaskylässä, 1979 sekä 2006.^[27] Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Ylivieskassa neljä kertaa, vuosina 1908, 1921, 1950 ja 1963.^[28]

Ylivieskatalo Akustiikka on kulttuurikeskus kaupungin keskustassa. Siellä on 405-paikkainen konserttisali, näyttelysali, äänistudio sekä kokous- ja videoneuvotteluhuoneita. Akustiikassa järjestetään paljon erilaisia konsertteja ja tapahtumia, näyttelysalissa 15 näyttelyä vuosittain. Akustiikka toimii myös Ylivieskan elokuvateatterina.^[29]

Ylivieskassa järjestetään vuosittain Sun Pampas -kaupunkifestivaali kesäkuussa sekä Ylivieskan Härkäjuhlat elokuun toisena viikonloppuna.

Ylivieskassa ilmestyy kolme kertaa viikossa sanomalehti Kalajokilaakso. Maakuntalehti Keskipohjanmaa kertoo laajasti alueen asioista päivittäisenä julkaisuna. Lehdellä on aluetoimitus Ylivieskassa.

Pro Ylivieska -mitali on tunnustus, joka myönnetään ylivieskalaiselle henkilölle tai yhteisöille tunnustuksena ansioista tieteen, urheilun, taiteen tai muun kulttuurityön alalla pitkäaikaisesta ja merkittävästä työstä yhteiskuntaelämässä tai merkittävistä valtakunnallisista saavutuksista.^[30]

Ylivieskan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla verileivästä tehty keitto nimeltä kampsupaisti, klimppisoppa ja maitorieska.^[31]

• Savisilta, Suomen toiseksi vanhin betonisilta
• Puuhkalan kotiseutumuseo
• Jumbo, vanha entisöity höyryveturi
• Eliaksen kotimuseo, jossa Ylivieskan historiaa, vanhaa esineistöä ja kulkuneuvoja
• Helaalan Mylly, rakennussuojelulailla suojeltu mylly aivan keskustassa Kalajoen rannalla
• Huhmarkallio (Huhmari)
• Patsaat:
  • ”Kyösti Kallio” (Risto Saalasti 1971), Kaupungintalon puisto
  • ”Elämän vesi” (Antonio da Cudan 1985), Kaupungintalon puisto
  • ”Lakeuden liekki” (Väinö Lätti 1972), Kirkkopuisto
  • ”Feriatis” – rautatien rakentamisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (Antonio da Cudan 1986), Rautatieasema
  • ”Kivimiehet” (Lauri Kivi ja Seppo Pälli 1985), Katajan koulu

• Voss, Norja
• Ringe, Tanska
• Viimsi, Viro
• Walden, Kanada

• Jokilaakson Paintball Ry
• Yvoli (Ylivieskan Voimistelu ja Liikunta)
• Jalkapalloseura FC Ylivieska
• Jokilaaksojen Futsalin Tuki ry (Sievi FS)
• Jääkiekkoseura Ylivieskan Jääkarhut
• Ylivieskan Kuula (Hiihto, suunnistus, yleisurheilu, lentopallo, koripallo, pesäpallo)
• Vieskan Voima (Paini)
• Ylivieskan Tennisseura ( YlTe )
• Ylivieskan Veto
• Vieskan Uimarit
• Popula
• Ylivieskan Frisbeekarhut (Frisbeegolf)
• Ylivieska Wing Tsun
• Riverdale Rollers (Roller derby)

• Juho Alasuutari (s. 1990), jalkapalloilija
• Aki Antti-Roiko (s. 1958), raviohjastaja ja -valmentaja, yrittäjä
• Sofia Belórf (s. 1990), fitness-urheilija ja malli
• Sami Haapakoski (s. 1982), pesäpalloilija
• Tapani Haapakoski (s. 1953), seiväshyppääjä
• Aki Hietala (s. 1974), laulaja ja musiikinopettaja
• Jaakko Hirvelä (1838–1918), maanviljelijä, poliisi ja valtiopäivämies
• Pekka Isotalus (s. 1966), puheviestinnän professori
• Juha Jaakola (s. 1945), arkkitehti ja tietokirjailija
• Gustaf Johansson (1844–1930), arkkipiispa
• Tuomas Jussila (s. 1989), pesäpalloilija
• Kyösti Kallio (1873–1940), Suomen tasavallan neljäs presidentti
• Iikka Kivi (s. 1986), stand up -koomikko
• Hannu Kivioja (s. 1963), näyttelijä
• Lauri Kokko (1929–2022), raviohjastaja
• Heikki Laitinen (s. 1943), kansanmusiikin emeritusprofessori
• Jukka Leppilampi (s. 1954), muusikko
• Joona Leppälä (s. 1993), somevaikuttaja
• Henri Limma (s. 1996), jääkiekkoilija
• Minttu Mustakallio (s. 1973), näyttelijä^[32]
• Juha Pylväs (s. 1971), kansanedustaja
• Pietari Päivärinta (1827–1913), kirjailija ja valtiopäivämies
• Hannu Rajaniemi (s. 1978), tieteiskirjailija
• Ari-Pekka Roiko (s. 1975), jalkapalloilija
• Ville Saxman (s. 1989), jalkapalloilija
• Mikael Seppälä (s. 1994), jääkiekkoilija
• Hannu Taanila (1939–2024), toimittaja
• Jonne Tammela (s. 1997), jääkiekkoilija
• Olli Virho (1914–1972), urheiluvalmentaja

• Rahjan satamarata -hanke
• Luettelo Ylivieskan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Pirkola, Sanna-Mari: Ylivieska. Helsinki: Avain, 2006. ISBN 952-5524-28-0

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ylivieska Wikimedia Commonsissa

• Ylivieskan kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus – Ylivieskan avainluvut
• Kalajokilaakso-lehden kotisivut
• Vieskalainen-lehden kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)