Willie Nelson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Willie Nelson
Nelson vuonna 2007.
Nelson vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi William Hugh Nelson
Syntynyt29. huhtikuuta 1933 (ikä 91)
Abbott, Texas, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, näyttelijä
Muusikko
Aktiivisena 1956–
Tyylilajit country (outlaw country)
Soittimet kitara
Yhtyeet The Highwaymen
Levy-yhtiöt Blue Note, Atlantic Records, Columbia Records, Island Records, Legacy Recordings, Liberty Records, RCA Records, Universal Music Group Nashville, Challenge Records ja Impex RecordsView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

William Hugh ”Willie” Nelson (s. 29. huhtikuuta 1933 Abbott, Texas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen country-kitaristi, -laulaja ja -lauluntekijä. Hän oli tunnetuimmillaan 1970-luvulla, vaikka hän tuli tunnetuksi lauluntekijänä jo 1960-luvulla.

Nelson tunnetaan omalaatuisesta rennosta soundistaankenen mukaan?, nasaaliäänestään, musiikkityylien rajoja rikkovasta musiikistaan sekä punaisista, palmikoiduista ja huivin osittain peittämistä hiuksistaan.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelson kasvoi siskonsa Bobbien kanssa Abbottissa Texasissa isovanhempiensa hoivissa sen jälkeen kun hänen vanhempansa erosivat ja lähtivät kumpikin omille teilleen. Willie opetteli soittamaan kitaraa, ja hän kirjoitti omia laulujaan jo seitsenvuotiaana. Kouluaikoinaan hän soitti pianistisiskonsa kanssa paikallisessa Raychecks’ Polka Band -yhtyeessä.[1]

Nelson palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa ja työskenteli sen jälkeen tiskijukkana Texasissa, Oregonissa ja Kaliforniassa 1950-luvulla. Hän myös kirjoitti ja esitti omaa musiikkiaan.[2] Nelsonin ensimmäinen levytys oli cover-kappale ”Lumberjack” vuodelta 1956. Se myi 3 000 kappaletta, mikä oli kohtalaisen hyvä määrä riippumattomalle singlelle.[1]

Musiikkiuran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelson muutti 1960-luvun alussa Nashvilleen. Hän soitti siellä aluksi bassokitaraa Ray Pricen yhtyeessä, joka saavutti listamenestystä Nelsonin tekemillä kappaleilla.[2] Nelsonin kirjoittamia hittejä 1960-luvulla ovat esimerkiksi ”Crazy” (Patsy Clinen esittämänä), ”Night Life” (Ray Price), ”Hello Walls” (Faron Young) ja ”Funny How Time Slips Away” (Billy Walker). Nelson alkoi esiintyä Grand Ole Opryssa vuodesta 1965 alkaen. Omilla levytyksillään Liberty Recordsille ja RCA:lle Nelson saavutti tuolloin vielä vain suhteellisen vaatimatonta menestystä. Nelsonin korkein listasijoitus (13.) noina aikoina oli kappaleella ”Bring Me Sunshine” (1969). Vuonna 1972 Nelson ei enää ollut saanut hittejä Nashvillessa, ja hän lopetti uransakin väliaikaisesti.[1]

Tähteyden aika 1970-luvulta alkaen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelson muutti takaisin Texasiin 1970-luvun alussa, ja hänestä tuli muutamassa vuodessa yksi outlaw countryn keulahahmoista. Uutta countrytyyliä edustaneet albumit Shotgun Willie (1973) ja Phases and Stages (1974) kasvattivat aluksi Nelsonin mainetta.[1] Seuraava albumi Red Headed Stranger (1975) nosti Nelsonin koko countrymusiikin yhdeksi tunnetuimmista esiintyjistä. Myös Nelsonin seuraavat albumit myivät miljoonia.[2] Nelsonin menestyksekkäin vuosi oli 1978, jolloin hän julkaisi albumit Waylon and Willie ja Stardust.[1]

Nelsonin albumit ovat usein rikkoneet musiikkityylien välisiä rajoja, ja hän on levyttänyt hyvin paljon yhdessä muiden artistien kanssa.[2] Vuonna 1985 Nelson levytti The Highwaymen -superyhtyeessä. Nelson on ottanut vaikutteita esimerkiksi perinteisestä popista, western swingistä, jazzista, perinteisestä countrysta, cowboy-musiikista, honky-tonkista, rock and rollista, folkista ja bluesista.[1]

Nelsonin levytykset nousivat countrylistojen kärkeen aina 1980-luvun puoliväliin asti. Senkin jälkeen hänen asemansa ja vaikutuksensa countrypiireissä on pysynyt merkittävänä.[1]

Nelson on jatkanut albumien julkaisemista 2000-luvullakin. Hän levytti jonkin aikaa lähinnä traditionaalisia lauluja ja covereita, mutta albumi Band of Brothers (2014) sisälsi jälleen paljon uuttakin materiaalia.[2]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelson on vuoteen 2019 mennessä voittanut yhdeksän Grammy-palkintoa ja saanut 51 Grammy-ehdokkuutta.[3] Hänet nimettiin Country Music Hall of Fameen vuonna 1993. Hänelle on myönnetty myös Kennedy Center Honor (1998) ja Library of Congress Gershwin Prize for Popular Song (2015) -tunnustukset.[2]

Vuonna 2009 Nelsonin albumi Red Headed Stranger (1975) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[4] Se ja Stardust valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.[5]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelson on ollut naimisissa neljästi. Nykyisen vaimonsa Annie Marie D’Angelon kanssa hän meni naimisiin vuonna 1991. Pariskunta asuu Mauilla Havaijilla, ja heillä on maatila Texasissa. Nelsonilla on neljästä avioliitostaan seitsemän lasta ja lisäksi ainakin yksi avioton lapsi.[6]

Yhdysvaltain veroviranomainen karhusi vuonna 1990 Nelsonilta 16,7 miljoonaa dollaria maksamattomia veroja.[2] Selviytyäkseen verorästeistä Nelson joutui luopumaan lähes koko omaisuudestaan.[1]

Nelson on järjestänyt vuotuisia Fourth of July -countrymusiikkifestivaaleja Texasissa ja muualla. Hän perusti Farm Aid -rahankeräysfestivaalin vuonna 1985. Nelson on tunnettu kannabisaktivisti, ja hän perusti vuonna 2015 oman kannabisyrityksensä Willie’s Reserve.[2] Vuonna 2004 Nelson perusti BioWillie-yhtiön, joka myy soijapavuista valmistettua biodieseliä.

Huhtikuussa 2014 Nelson saavutti 5. dan mustan vyön modernissa korealaisessa itsepuolustuslajissa GongKwon Yusul’ssa harrastettuaan lajia 20 vuotta.[7]

Nelson on kirjoittanut useita omaelämäkertoja.[2] Suomeksi on julkaistu It’s a Long Story: My Life, 2015 (Pitkä tie, Like 2016).

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Country Willie – His Own Music (1965)
  • Live Country Music Concert (1966)
  • Country Favorites - Willie Nelson Style (1966)
  • The Party’s Over (1967)
  • Texas in My Soul (1968)
  • Good Times (1968)
  • My Own Peculiar Way (1969)
  • Laying My Burdens Down (1970)
  • Both Sides Now (1970)
  • Yesterday’s Wine (1971)
  • Shotgun Willie (1973)
  • Troublemaker (1973)
  • Phases and Stages (1974)
  • Red Headed Stranger (1975)
  • Sound in Your Mind (1976)
  • Stardust (1978)
  • Willie and Family Live (1978)
  • Honeysuckle Rose (1980)
  • Greatest Hits and Some That Will Be (1981)
  • Always on My Mind (1982)
  • City of New Orleans (1984)
  • Promised Land (1986)
  • The IRS Tapes: Who’ll Buy My Memories? (1992)
  • Across the Borderline (1993)
  • Healing Hands of Time (1994)
  • Revolutions of Time 1975–1993 (1995)
  • Teatro (1998)
  • The Great Divide (2002)
  • Crazy: The Demo Sessions (2003)
  • Angels & Outlaws (2004)
  • Countryman (2005)
  • You Don’t Know Me: The Songs of Cindy Walker (2006)
  • Country Music (2010)
  • Heroes (2012)
  • The Classic Christmas Album (2012)
  • Let’s Face The Music And Dance (2013)
  • To All the Girls... (2013)
  • Snapshot: Wille Nelson (2014)
  • Band of Brothers (2014)
  • Summertime: Willie Nelson Sings Gershwin (2016)
  • For the Good Times: A Tribute to Ray Price (2016)
  • God’s Problem Child (2017)
  • Last Man Standing (2018)
  • My Way (2018)
  • Ride Me Back Home (2019)
  • First Rose of Spring (2020)
  • That's Life (2021)
  • A Beautiful Time (2022)
  • I Don't Know a Thing About Love (2023)
  • Bluegrass (2023)

The Highwaymenin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Highwaymen (1985)
  • Live (1986)
  • Highwaymen 2 (1990)
  • The Road Goes on Forever (1995)
  • Highwaymen Ride Again (1995)
  • Super Hits (1999)
  • Country Legends (2005)

Waylon Jenningsin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Waylon and Willie (1978)
  • WWII (1982)

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”I Gotta Get Drunk”
  • ”Night Life”
  • ”The Highwayman”
  • ”Hello Walls”
  • ”Pretty Paper”
  • ”Funny How Time Slips Away”
  • ”Crazy”
  • ”Bloody Mary Morning”
  • ”On the Road Again”
  • ”Write Your Own Songs”
  • ”City of New Orleans”
  • ”Beer for My Horses”
  • ”Cowboys Are Frequently, Secretly Fond of Each Other”
  • ”Blue Eyes Crying in the Rain”

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Erlewine, Stephen Thomas: Willie Nelson Artist Biography AllMusic. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Willie Nelson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Willie Nelson Grammy Awards
  4. ↑ Complete National Recording Registry Listing Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9 (englanniksi)
  6. ↑ Nantwich, Meagan: Willie Nelson Opens Up About Wife Of 26 Years Ninja Journalist. 10.4.2018. Arkistoitu 4.9.2019. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Grossmann, Samantha: Willie Nelson Earns 5th-Degree Black Belt During His Birthday Week Time. 29.4.2014. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Willie_Nelson&oldid=22268288”