Viola Malmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viola Malmi (14. maaliskuuta 1932 Kontupohja, Karjalan ASNT – 15. maaliskuuta 2010 Petroskoi[1]) oli petroskoilainen balettimestari, kansantanssinopettaja ja perinteentutkija. Viola Malmi omisti elämänsä karjalaiselle kulttuurille. Karjalan kansantanssien elvyttäjänä häntä nimitettiin tanssialan Lönnrotiksi, sillä hän keräsi talteen karjalaista tanssi-, juhla- ja leikkiperinnettä ja julkaisi niitä käsitteleviä kirjoja Venäjällä ja Suomessa.[2]

Viola Malmin äiti oli Karjalan tanssitaiteen ja Kantele-yhtyeen perustajien joukkoon kuulunut balettimestari Helmi Malmi. Näyttelijäksi Viola Malmi valmistui vuonna 1957 Leningradin valtiollisesta teatteri-instituutista. Oltuaan melkein kymmenen vuotta Riian nuorisoteatterin ja Petroskoin venäläisen draamateatterin näyttämöllä hän aloitti opinnot Leningradin konservatorion balettimestariosastolla.[1]

Malmi oli petroskoilaisten Karjala- ja Karjalainen Gornitsa -yhtyeiden perustaja. Karjalaa hän johti vuosina 1973–1988 ja Gornitsaa 1988–2001.[3] Hän on ohjannut tansseja muun muassa Suomalaisen teatterin näytelmissä Kalevala ja Kanteletar. Hän elvytti muun muassa Kižin saaren kansanperinnejuhlat ja Kintahankylän perinnejuhlat ja johti niitä.[4][5] Malmi elvytti inkeriläisia röntyskä-tansseja ja toi Röntyskä-ryhmän esiintymään Suomeenkin.[6][7]

Suomessa hän toimi muun muassa Oriveden kansantanssikurssien opettajana. Hän oli 1990-luvulla vietettyjen Kontiolahden Taikayö-tapahtumien sielu[8] ja oli järjestämässä kansanperinteeseen pohjautuvia laskiaisjuhlia Kontiolahdella ja Tohmajärvellä[9]. Hän ohjasi Joensuussa Motoran 25-vuotisjuhlaesityksen Karjalan neidot 1994. Gornitsa ja Ranuan Kalevala-ryhmä tekivät vuosina 1995–2004 seitsemän Kalevalaan pohjautuvaa suurproduktiota, jotka Malmi käsikirjoitti ja ohjasi.[10]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karjalan hallituksen Sampo-kulttuuripalkinko 1999
  • Venäjän tunnustuspalkinto Venäjän Sielu 2008
  • Suomen Kansantanssin Ystävien SKY kunniajäsen 2001 [11]
  • Malmin kotitalon seinään Petroskoin Lenininkatu 25:een kiinnitettiin 20.9.2020 hänestä kertova muistolaatta.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Junno, Sauli – Malmi, Viola– Riikonen, Rauni – Riikonen, Sakari: Leikkilipas. Leikkejä ja tansseja Karjalasta ja Suomesta. Toim. Tellervo Riikonen. Keuruu: Ilias Oy. 130 s. 2003
  • Viola Malmi. Elämäni tanssi - Karjalaisen kansantanssin arkea ja juhlaa - Virtain kulttuurintutkimusaseman raportteja, Tutkivi 3.2005
  • Viola Malmi: Karjalaisen kansantanssin lähteillä. 1993.[12]
  • Malmi, Viola: Karjalaisia kansantansseja; Ritva Sabellin suomennoksen pohjalta toimittaneet Pirkko-Liisa Rausmaa, Esko Rausmaa. Helsinki: Suomalaisen kansantanssin ystävät, 1982. 95 s. ISBN 951-95693-1-6. Alkuteos: Narodnyje tantsy Karelii.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tiina Salmi: Viola Malmi[vanhentunut linkki] Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
  2. ↑ Neuvosto-Karjalasta löytyisi tanssinohjaajia Suomeen. Karjalainen, 6.2.1989.
  3. ↑ Official Karelia -verkkosivut
  4. ↑ Dmitri Svintsov: Kansantanssille omistettu elämä. Karjalan Sanomat, 16.3. 2011, s. 9.
  5. ↑ Anna Tarzalainen: Nauru on paras lääke. Karjalan Sanomat, 18.6.2014, s. 3.
  6. ↑ Karjalan Sanomat 17.3.2010
  7. ↑ Karjala Pohjois-Karjalassa. Karjalainen, 8.6.1988.
  8. ↑ Leena Vähäkylä: Viola noitui kansan mukana. Karjalainen, 10.7.1995, s. 11.
  9. ↑ Tanssia ja tarinoita – Motora 50 vuotta, s. 9. Nuorisoseura Motora, 2018
  10. ↑ Karjalan Sanomat 14.3.2007
  11. ↑ Arto Sirén: Karjalainen tanssi ei ole kadonnut. Karjalainen, 13.3. 2002.
  12. ↑ Matti Siippainen: Karjalaiset tanssit saivat uuden kirjan. Karjalainen, 25.9.1993.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viola_Malmi&oldid=21987548”