Vilhelm I (Hessenin vaaliruhtinas)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hessen-Kasselin maakreivi Vilhelm IX (myöhemmin vaaliruhtinas Vilhelm I), Wilhelm Böttnerin maalaama muotokuva noin vuodelta 1795.

Vilhelm I (3. kesäkuuta 1743 Kassel – 27. helmikuuta 1821) oli Hessen-Kasselin maakreivi vuosina 1785–1803 (nimellä Vilhelm IX) ja Hessenin vaaliruhtinaskunnan ensimmäinen vaaliruhtinas vuodesta 1803.[1] Hänen isänsä oli maakreivi Fredrik II.[2]

Vilhelm osallistui vuonna 1778 Baijerin perimyssotaan Preussin armeijan kenraalimajurina. Hän peri maakreivin arvon isänsä kuoltua vuonna 1785. Hän jatkoi isänsä aloittamaa hesseniläisten palkkasoturien vuokraamista Englannin armeijaan.[1] Vilhelm oli jo kruununprinssiaikanaan Rothschildin suvun kantaisänä tunnetun juutalaisen liikemiehen Mayer Amschel Rothschildin tärkein tukija ja järjesti tälle vuonna 1769 hovifaktorin aseman. Rothschild hoiti muun muassa palkkasotureista saatavien tulojen tilitystä.[3] Vilhelm vei Hessenin mukaan ensimmäiseen vallankumoussotaan Preussin rinnalle ja valtasi vuonna 1792 Frankfurt am Mainin. Hessen-Kassel menetti Reinin länsipuoliset alueensa vuoden 1795 Baselin rauhassa, mutta sille annettiin vuonna 1803 kompensaationa osia Mainzin vaaliruhtinaskunnasta ja Gelnhausenin valtakunnankaupunki. Vilhelm sai samalla vaaliruhtinaan arvon, jota hän käytti myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen.[1]

Vilhelm liittyi vuonna 1806 puhjenneessa sodassa uudelleen Preussin puolelle, mutta tappiollisen Jenan taistelun jälkeen Ranskan armeija valloitti Hessen-Kasselin, joka yhdistettiin seuraavana vuonna Westfalenin kuningaskuntaan.[1] Vilhelm pakeni Holsteiniin ja luovutti varansa Rothschildin hoidettaviksi.[3] Vilhelm palasi valtaan, kun Ranskan armeija joutui perääntymään vuonna 1813. Hän osallistui vuosien 1813–1814 ja 1815 taisteluihin Napoleonia vastaan.[1] Hänen asemansa vahvistettiin vuoden 1815 Wienin kongressissa ja hänen valtakuntaansa liitettiin vielä pääosa Fuldan suurherttuakunnasta. Vilhelm palautti voimaan kaikki ranskalaisvallan aikana lakkautetut laitokset ja rangaistusmuodot, erotti vierasmaalaiset virkamiehet ja pakkolunasti tuona aikana yksityisille myydyt kruununtilat takaisin ilman korvausta. Lupaamaansa perustuslakia hän ei antanut, mutta vuonna 1817 annettiin niin sanottu koti- ja valtiolaki (haus- und staatsgesetz).[1] Sen mukaan vaaliruhtinaan olisi tullut kuulla maapäivien mielipidettä, mutta säätyjä ei kutsuttu koolle Vilhelmin elinaikana.[2]

Vilhelm I:n puoliso oli Tanskan prinsessa Vilhelmina Karolina, kuningas Fredrik V:n tytär. Heidän poikansa Vilhelm II seurasi isäänsä vaaliruhtinaana tämän kuoltua vuonna 1821.[1] Itävaltalainen kenraali Julius von Haynau oli Vilhelm I:n avioton poika.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1921), s. 479–480 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.10.2019.
  2. ↑ a b Nordisk familjebok (1909), s. 613 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.10.2019.
  3. ↑ a b Origins of the Business[vanhentunut linkki] (englanniksi) The Rothschild Archive. Viitattu 19.10.2019.
  4. ↑ Nordisk familjebok (1909), s. 143 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.10.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Herman von Petersdorff: Wilhelm I. (saksaksi) Allgemeine Deutsche Biographie (1898), Deutsche Biographie.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilhelm_I_(Hessenin_vaaliruhtinas)&oldid=22264627”