Verkkokalvorappeuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Verkkokalvorappeuma
Luokitus
ICD-10 H35.5
ICD-9 362.74
MedlinePlus 001029
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Normaali näkö
Sama putkinäöllä. Mustat reunat eivät kuvaa mustuutta vaan näköalueen puutetta.

Verkkokalvorappeuma (retinitis pigmentosa, RP-tauti) on geneettinen ja melko yleinen silmän verkkokalvon eli retinan rappeutumissairaus. Suomessa tautigeeniä kantaa noin joka 80. ihminen ja esiintyvyys on 1/4 000. Joskus tauti kuuluu osana Usherin oireyhtymään. Verkkokalvorappeuma alkaa ensin hämäräsokeutena ja etenee näkökentän supistumiseksi, ns. ”putkinäöksi”, mutta näkökyky ei heikkene, ja jopa pitkälle edennyttä RP-tautia sairastava pystyy lukemaan pientä tekstiä, vaikka esimerkiksi kasvojen tunnistaminen ja liikkuminen vieraissa paikoissa on hankalaa.

Sairaus etenee vähitellen, ja usein retinitikko tottuu heikkoon näköönsä eikä huomaa sairautensa etenemistä. Osa verkkokalvorappeumaa sairastavista saattaa sokeutua täysin, mutta suurimmalla osalla säilyy osittainen näkökyky.

Verkkokalvorappeuma johtuu verkkokalvon sauvasolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Tuhoutumisen arvellaan johtuvan monen eri geenin mutaatiosta, joka aiheuttaa verkkokalvolle ruskeaa pigmenttiä.

Sairauteen ei ole virallisesti hyväksyttyä hoitokeinoa, mutta vuonna 2024 tuli ilmi yllättäen, että kolmen aivan eir sairauksiin käytetyn lääkkeen yhteiskäyttö on hidastanut sairauden etenemistä koe-eläimillä. Nämä ovat metoprololi, tamsulosiini ja bromokriptiini[1].

Suomen Retinitis-yhdistys ry on perustettu vuonna 1973.

  1. Ora, Ulla: Lääkkeiden uusiokäytöstä apua verkkokalvorappeumien hoidossa (nettiviite) Lääkärilehti. 22.7.2024. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto ry. Viitattu 22.7.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.