Verka
Verka on ohutta, palttina- tai toimikassidoksista karstalankakangasta, jonka nukka on loimen suuntainen ja lyhyeksileikattu eli arkikielellä sanottuna lyhyt- ja tiheäkudoksista vanutettua villakangasta.[1][2]
Verka on ohuempaa ja hienompaa kuin sarka (myös karstalankakangasta), josta vähävarainen väestönosa muinoin valmisti vaatteensa. Veraksi on Suomessa aiemmin kutsuttu ulkomailta tuotua villakangasta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Verka oli hienoa ja kallista ja sen myynti luvanvaraistamilloin?. Se oli yksi merkittävimpiä tuontitavaroita 1300- ja 1400-luvuilla. Suomen ensimmäinen verkakangasta valmistanut käsiteollisuuslaitos perustettiin 1540-luvulla.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Verka oli käytännöllinen ja suosittu pukukangas, josta virkapuvut usein valmistettiin.milloin?
Vihreä verka oli varsin yleinen virastojen ja muiden kokouspöytien verhouksena.milloin? Kun mentiin kokoukseen, kokoonnuttiin vihreän veran ääreen ja hitaasti etenevien lukuisia käsittelyjä vaativien asioiden sanottiin hautautuvan vihreän veran alle.
Nykyään verkaa käytetään muun muassa biljardi- ja kasinopelipöydissä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1311. WSOY, 1958.
- ↑ Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto ja Irma Boncamper: Ammattina vaate, s. 127. (Alkuteos Fachwissen Bekleidung) WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5