Venny Soldan-Brofeldt

Venny Soldan-Brofeldt
Hanna Paulin maalaus noin vuodelta 1885
Henkilötiedot
Syntynyt	2. marraskuuta 1863 Helsinki, Suomi
Kuollut	10. lokakuuta 1945 (81 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Taiteilija
Ala	kuvataiteilija, kuvittaja
Kuuluisimpia töitä	Heränneitä (1900), palkittu Pariisin maailmannäyttelyssä
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vendla ”Venny” Irene Soldan-Brofeldt (o.s. Soldan; 2. marraskuuta 1863 Helsinki – 10. lokakuuta 1945 Helsinki) oli suomenruotsalainen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvataiteilija ja taidemaalari.^[1][2] Lisäksi hän oli korusuunnittelija ja -muotoilija. Hän teki taideteollisuuden käyttöön kameekoruja ja myös puu- ja paperiveistoksia. Lisäksi hän kuvitti lastenkirjoja.^[3]

Soldan-Brofeldtin maalausten aiheet olivat kodinläheisiä. Maalaukset kuvasivat lapsia, meri- ja rantamaisemia.

Soldan-Brofeldt oli myös aktiivinen naisasianainen. Hänen aloitteestaan syntyi muun muassa Taidetta kouluille -yhdistys vuonna 1906. Hän oli mukana keskusteluklubissa, josta myöhemmin muodostui Unioni Naisasialiitto Suomessa r.y.^[4]

Soldan-Brofeldt oli naimisissa kirjailija Juhani Ahon kanssa. Venny Soldan-Brofeldt kuoli vähän alle 82-vuotiaana, sisarussarjansa viimeisenä.

Wendla ”Venny” Irene Soldan syntyi vuonna 1863 Helsingissä insinööriperheeseen saksalaissyntyisen äidin ja ruotsinkielisen isän toiseksi vanhimpana kuudesta lapsesta ja viidestä tyttärestä. Hänen isänsä oli Suomen Rahapajan johtaja August Fredrik Soldan (1817–1885) ja äitinsä saksalaissyntyinen Marie Müller (1837–1927). Kotikieli oli ruotsi. Isä August Soldan tuki tyttärensä taiteellisia pyrkimyksiä.^[2] Pienestä pitäen Venny oli isän tyttö, hänen ensimmäinen sanansakin oli ”pappa”. Soldan-Brofeldt kirjasi päiväkirjoihinsa 1936–1941 isänsä antamia opetuksia. Listassa ”Pieniä viisauksia, joista minulla on jatkuvasti hyötyä” on ensimmäisenä isän ohje siitä, miten voi pysyy kylmänä lasittamattomassa saviruukussa, jonka ympärille on kiedottu märkä pyyhe. Ohjeista löytyy myös kohta ”katso peiliin – ja naura”. Isä kasvatti ”variksenpoikiaan”, kuten hän lapsiaan nimitti, filosofi ja pedagogi Johann Friedrich Herbartin oppien mukaan ja suhtautui lasten kasvatukseen yhtä vakavasti kuin työhönsä toisin kuin yleensä säätyläisperheissä. Pohjimmiltaan lasten ohjaus oli kristillistä, ”rakasta lähimmäistäsi omantunnon mukaisesti enemmän kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken”. Ruumiillista kuritusta perheessä ei käytetty, vaan ongelmat pyrittiin ratkaisemaan puhumalla. Ajan kasvatusihanteet olivat toisenlaiset, mutta Soldaneilla haluttiin kehittää enemmän lasten omaa arvostelukykyä kuin sokeaa tottelevaisuutta. Tosin isän sisaret Alexandra ja Edla, jotka olivat kumpikin opettajia, olivat sitä mieltä, että August kasvatti lapsensa liian vapaasti.^[5]

Soldan oli pikkusiskoaan Tillyä, joka tuli suuresti vaikuttamaan hänen elämäänsä, kymmenen vuotta vanhempi.^[6] Hän kävi Helsingin Saksalaista koulua, jonka lopetti jo 14-vuotiaana isänsä luvalla vuonna 1878^[7] ja siirtyi opiskelemaan Ida Behmin johtamaan tyttökouluun Viipuriin. Tyttökoulu oli perustettu hyvämaineisen Behmin poikakoulun rinnalle. Muistellessaan kouluaikaansa Viipurissa Venny kertoi, etteivät muut aineet kuin piirustus jaksaneet kiinnostaa häntä.^[8]

Soldan kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua ja opiskeli myös Pietarissa ja Pariisissa. Vuosina 1880–1884 hän opiskeli piirtämistä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Hän sai myös yksityisopetusta Maria Wiikiltä ja opiskeli maalausta Stieglitzin opistossa Pietarissa 1883–1885. Pariisissa hän opiskeli Académie Colarossissa useaan otteeseen 1880-luvun jälkipuoliskolla.^lähde?

Soldan matkusti opintomatkalle sekä Espanjaan että Italiaan. Matkarahat hän hankki jäljentämällä klassikkomaalauksia, jotka tuohon aikaan menivät hyvin kaupaksi. Palattuaan Helsinkiin hän toimi taideopettajana.^[3]

Syksyn 1889 ja kevään 1890 sekä Soldan että Juhani Aho asuivat molemmat Pariisissa kuitenkaan vielä tapaamatta toisiaan. Syystalvella 1890 he tutustuivat toisiinsa taiteilija Anna Sahlsténin ateljeekutsuilla Helsingissä. Rakastuminen tapahtui Kansanvalistusseuran järjestämillä Kuopion laulujuhlilla. Soldan jäi Kuopioon maalaamaan Minna Canthin muotokuvaa, josta ei tullut oikein näköistä, koska Soldanin ajatukset olivat Juhani Ahossa. Nuoret seurustelivat innokkaasti koko muotokuvamaalausprosessin ajan käyden teatterissa, konserteissa ja samoillen Puijolla, Niuvanniemellä ja Rönön saarella. ”Lähes ummikkoruotsalaisesta pääkaupunkiseutulaisesta kosmopoliitista oli nuorsuomalaisten suomenmielinen kellokas löytänyt etsimänsä”^[9]. Häämatkan he tekivät Pietariin. Ensimmäinen talviasunto oli Ullanlinnan kylpylässä, jossa vuokra oli talvella halpa. Tuttavapiiriin kuuluivat Jean Sibelius, Pekka Halonen, Arvid Järnefelt, Kasimir Leino, Werner Söderhjelm, Albert Edelfelt, Axel Gallén ja Eero Järnefelt.^lähde?

Aikalaiset pitivät Soldania liian boheemina. Minna Canth muun muassa sanoi hänestä ja hänen pukeutumisestaan: ”Neiti Soldan on tavattoman intelligentti nainen ja Juhani Aho näyttää olevan hänestä hyvin intresseerattu, vaikka hän ei suinkaan ole, ei kaunis eikä nuori. Käy sitä paitse jotenkin huolimattomasti puettuna.”^[2] ”Venny rakasti kauhtanoitaan, tuprutteli tupakoitaan ja kirota pärskäytti reippaasti, milloin aihetta oli.”, kertovat Kaija Valkonen ja Elina Koivunen kirjassaan Suurin on rakkaus. Tuona pitkien hameiden aikana Soldan ällistytti ja närkästytti ihmisiä liikkumalla miehensä ja ystäviensä seurassa eräretkillä muun muassa lyhyessä urheiluhameessa ja pieksuissa. Vanhanakin hän ajeli baretti päässä, pitkissähousuissa lapikkaat jalassa polkupyörällään aikana, jolloin naiset eivät vielä yleensä pitäneet pitkiä housuja.^[10] Toisaalta Soldan oli ”älykäs ja uhrautuvainen, uhkea, hillitty ja hienotunteinen”.^[11]

Soldan avioitui Juhani Ahon kanssa 21. syyskuuta 1891.^[12] Hän otti samalla sukunimekseen Soldan-Brofeldt, sillä Ahon virallinen sukunimi oli vielä tuolloin Brofeldt. Tämän jälkeen he matkasivat suomalaisuusaatteen mukaisiin kohteisiin kuten Karjalaan. Soldan-Brofeldt perusti ateljeen Helsinkiin vuonna 1892.^lähde?

Nuoripari vietti vapaata ”kiertolaiselämää” asuen välillä ulkomailla, milloin Iisalmen pappilassa ja milloin missäkin. Vakiintuminen alkoi vasta, kun Soldan-Brofeldt tuli raskaaksi. He muuttivat Hausjärvelle vuonna 1895, missä pian naapureina asui vanhoja ystäviä kuten Werner Söderhjelm, J. H. Erkko, Paavo Cajander, Magnus Enckell sekä Saimi ja Eero Järnefelt.^[11]

Hausjärvellä Kalkkeen kylässä syntyi esikoislapsi, Heikki Taavetti 29. toukokuuta 1895. Sisareensa Tillyyn Soldan-Brofeldtilla oli ambivalentti suhde: hän rakasti siskoaan hyvin paljon ja tarvitsi tätä avuksi kotitöissä, mutta hän huomasi kyllä sisarensa ja miehensä välisen kovin läheisen kanssakäymisen. Syksyllä 1896 Soldan-Brofeldt lähti Berliiniin stipendimatkalle tutustumaan uusiin seinävaatteisiin ja kudottuihin tapetteihin. Tilly Soldan oli asunut Brofeldteilla toipilasaikanaan ja suhde Juhani Ahon ja Tillyn välillä kehittyi niin pitkälle, ettei siitä ollut paluuta. Soldan-Brofeldt ei kiirehtinyt Suomeen tuloaan, koska hän uskoi ”Jussin”, miehensä ja pikkusiskonsa, joka oli pikku hiljaa vahvistumassa sairaudestaan, hoitavan hyvin vuoden vanhaa Heikkiä.^[13]

Perhekriisin selvittämiseksi sovittiin sitten, että Aho lähti kevättalveksi Pariisiin tutkimaan tunteitaan ja Soldan-Brofeldt jäi Hausjärvelle. Hän ei kuitenkaan katkaissut välejä sisareensa, johon hän oli hyvin kiintynyt. Hän halusi myös säilyttää avioliittonsa Ahon kanssa. Tapahtumien taustoista ei kerrottu ulkopuolisille. Tilly taas matkusti terveyttään hoitamaan Sveitsiin. Tilly ja Aho tapasivat Sveitsissä, mutta tällöin mies oli jo päättänyt palata vaimonsa luo. Tilly pysyi kuitenkin kuvioissa mukana. Soldan-Brofeldt ja Aho saivat toisen lapsen, Antti Juhanin, joka syntyi 29. syyskuuta 1900. Kolmiodraama jatkui, kun Juhani Ahon ja Tilly Soldanin poika Nils Björn Soldan eli Nisse syntyi 1902. Tilly synnytti poikansa ulkomailla ja esitteli hänet kasvattipoikanaan. Aho hankki Tillylle ja pojalleen pienen maapaikan läheltä Järvenpäätä, missä he kaikki silloin asuivat. Tilly perusti sinne, tullakseen jotenkin toimeen, lasten hoitokodin ”Kakarasaaren”. Aho vieraili siellä säännöllisesti ja viljeli peltoja. Kukaan suvustakaan ei ilmeisesti tiennyt asioiden oikeaa laitaa, ennen kuin Antti Aho julkaisi vuonna 1951 kirjailijaisästään elämäkerran Juhani Aho – Elämä ja teokset.^[13]

Loppusyksystä vuonna 1897 aviopari muutti vuokralle Aholaan (Vårbackan taloon) Tuusulanjärven rannalle Järvenpäähän, jonne vähitellen muodostui vahva taiteilijayhteisö, Haloset ja Sibeliukset. Soldan-Brofeldt osallistui Heränneitä-tauluillaan vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn ja sai pronssimitalin.^lähde?

Helmikuun manifesti vuonna 1899 aiheutti vaikeuksia kaikille, jotka olivat vastustaneet Venäjän kiristystoimia. Ahon lehtimiesveli Pekka Brofeldt sai karkotusmääräyksen vuonna 1903 kriittisten kirjoitustensa takia ja muutti pakoon Tukholmaan. Epäiltiin, että Ahonkin nimi olisi ollut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin mustalla listalla. Vuosina 1903–1904 Ahon perhe asui ensin Tirolissa Itävallassa ja sitten Venetsiassa ja Firenzessä Pohjois-Italiassa välttääkseen mahdollisen Siperiaan karkotuksen. Kun he 1904 palasivat Suomeen, Bobrikov oli juuri ammuttu.^[14]

Tammisaaren saaristossa Toskan kesäpaikassa, joka oli hankittu 1908, Soldan-Brofeldt maalasi ranta- ja merimaisemia sekä perheen lapsista kertovia tauluja. Tillykin kävi Toskan kesäpaikassa. Aluksi se oli vain yhden huoneen mökki. Myöhemmin sinne tehtiin lisärakennus, vaimolle ateljee rannalle ja miehelle erakkomaja metsään.^[15]

Snellmanin päivänä 1907 Juhani Aho virallisti suomalaisen nimensä. Venny Soldan-Brofeldt säilytti nimensä entisellään. Hän oli ruotsinkielinen joskin sangen suomenmielinen. Vuonna 1911 perhe muutti Armfeltintielle Helsingin Eiraan.^[11]

Vuonna 1910 Soldan-Brofeldt, jonka mies oli kirjoittanut romaanin rautatiestä, kirjoitti teoksen Kuinka on opittu lentämään. Aviomiehensä kanssa hän kirjoitti teoksen Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle.^[15]

Viimeisinä aikoina Juhani Aho asui mieluiten Tammisaaressa Toskassa, kun taas Soldan-Brofeldt asui enimmäkseen Helsingissä. Aho kuoli 8. elokuuta 1921. Soldan-Brofeldtin leskeys kesti noin 20 vuotta. Hän oli aktiivinen 1920-luvulla matkustellen Euroopassa muun muassa poikiensa yrityksen Aho & Soldanin työasioita hoitaen.^[15]

Kun Lallukan taiteilijakoti valmistui 1933 Eteläiselle Hesperiankadulle, Soldan-Brofeldtista tuli sen kunniavanhus. Sieltä hän muutti vielä talvisodan vuosina Vennylä-nimiselle mökilleen Vihtiin. Venny Soldan-Brofeldt kuoli 10. lokakuuta 1945 Helsingissä.^[16] Tilly Soldan kuoli kymmenen vuotta Juhani Ahon kuoleman jälkeen.^[7] Vähän ennen kuolemaansa Soldan-Brofeldt poltti miehensä ja Tillyn kirjeenvaihdon.^[2] Ennen kuolemaansa hän myös esitti toivomuksen, ettei häntä haudattaisi Ahon viereen Iisalmeen, vaan Soldanien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.^[17]

• Heränneitä, 1898, Ateneum
• Yksinäinen rukoilija, Oulujoen kirkko^[18]

• 
  Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa, 1892.
• 
  Heränneitä, 1898.
• 
  Saaristomaisema, 1899–1900.
• 
  Isoisän opissa, 1902.
• 
  Lätäkön luona leikkivä poika, 1914.
• 
  Tora, 1916.
• 
  Antti, 1917.
• 
  Pojat verkkoja puikkaroimassa, 1917.
• 
  Puromaisema, ajoittamaton.

• Merimajamme ja me. WSOY 1930.
• Meidän perheen Tirolin matka. Värityskirja lapsille.
• Kuinka on opittu lentämään. WSOY 1910.
• Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle (yhdessä Juhani Ahon kanssa).

Yle TV1 teki vuonna 2003 Venny Soldan-Brofeldtin elämään perustuvan kahdeksanosaisen televisiosarjan Venny, jossa Soldan-Brofeldtia näytteli Sara Paavolainen.^[19]

Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata on Peter von Baghin ohjaama dokumenttielokuva vuodelta 2011. Elokuva kertoo Juhani Ahon suvun tarinaa 1800-luvun lopulta kohti nykyaikaa. Keskeisiä henkilöitä elokuvassa ovat Juhani Aho, hänen vaimonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt ja Ahon lapset Heikki Aho ja Björn Soldan. Kolmatta sukupolvea edustaa Juhani Ahon lapsenlapsi valokuvaaja Claire Aho.^[20]

• Konttinen, Riitta: Boheemielämä: Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Otava 1996, ISBN 951-1-13043-9
• Valkonen, Kaija – Koivunen, Elina: Suurin on rakkaus. WSOY 1997. ISBN 951-0-21783-2
• Venny Soldan-Brofeldt Ylen sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tuula Levon sivut.
• Tilly Soldan Ylen sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Venny Soldan-Brofeldt taiteilijamatrikkelissa

• Konttinen, Riitta: Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Otava 1996.
• Konttinen, Riitta: ”Soldan-Brofeldt, Venny (1863–1945)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 179–181. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venny Soldan-Brofeldt.

• Vapaasti ladattavia Venny Soldan-Brofeldtin e-kirjoja Projekti Lönnrotissa.
• Taidevartti: Venny Soldan-Brofeldt – Tora.^{[vanhentunut linkki]} Video. Kantti.net.
• Venny Soldan-Brofeldt. Yle Elävä arkisto.
• Soldan, Venny hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Käynti eräässä taiteilijakodissa, Suomen Kuvalehti, 03.11.1923, nro 44, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska 2 BnF data 2 Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Alankomaat Taiteenala MusicBrainz Musée d'Orsay Henkilöt Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Yle Biografiasampo Muut IdRef