Vallihauta
Vallihauta on puolustusvarustuksena toimiva, yleensä veden täyttämä kaivanto, joka on rakennettu linnojen tai linnoitusten suojamuurien ympärille.[1][2] Vallihaudan tarkoituksena on estää hyökkääjän, ennen kaikkea jalka- ja ratsuväen, eteneminen tai hidastaa sitä. Yksinkertaisimmillaan vallihauta voi olla vain pitkänomainen tai pyöreä vedellä täytetty tai kuiva (kuivahauta) kaivanto. Vallihauta on vanhimpia ihmisen tuntemia puolustusvarustelmia ja ollut käytössä ympäri maailman.
Linnat ja linnoitukset pyrittiin rakentamaan saariin tai niemenkärkiin, jos se vain oli maantieteellisesti mahdollista. Tällöin luonnollinen vesistö toimi vallihaudan tavoin ja niemeen rakennettu linna tarvitsi keinotekoisen vallihaudan vain yhdelle puolelleen, mikä säästi paljon työtä. Tällaisissa tapauksissa järven tai meren puoleisille sivuille laadittiin sopivalle etäisyydelle rantaviivasta vedenalainen hakuli (paalutus, paaluvarustus), joka esti vesikulkuneuvoin suoritettavan maihinnousun pysäyttäen vihollisen alukset sopivalle ampumaetäisyydelle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arkeologia:vallihauta Tieteen termipankki. Viitattu 29.5.2024.
- ↑ Vallihauta Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 29.5.2024.
