Vaalimonarkia

Vaalimonarkia on monarkia, jota hallitsee vaaleilla valittu monarkki; yleisesti niin sanottu vaalikuningas, joka on valittu vaaleilla eliniäksi asemaansa. Vaalikuninkaita oli keskiajalla Ruotsissa (vuoteen 1544) ja Tanskassa (vuoteen 1669).^[1] Myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit valittiin vaaleilla. Vaaliin oikeutettuja olivat yleensä vain korkeimpien aatelissukujen edustajat, esimerkiksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin vaaliin oli oikeutettu seitsemästä yhdeksään korkeaa aatelismiestä, joita kutsuttiin vaaliruhtinaiksi. Kuningasehdokkaat yleensä myös lahjoivat itselleen äänensä vaaliruhtinaiden keskuudesta.^lähde?

Nykyään vaalimonarkia on käytössä Malesian kuninkaan, Kambodžan kuninkaan sekä paavin valinnassa.^lähde?