VVER

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

VVER-reaktorit (ven. водо-водяной энергетический реактор, vodo-vodjanoi energetitšeski reaktor) ovat ydinvoimaloissa käytettäviä neuvostoliittolais-venäläisiä painevesireaktoreita. Ne ovat vesijäähdytteisiä, vesihidasteisia energiantuotantoreaktoreja, jotka vastaavat länsimaisia PWR-reaktoreja.

Ensimmäiset VVER-reaktorit suunniteltiin vuosien 1956 ja 1970 välillä. Prototyyppireaktorit VVER-210 (Novovoronež-1) sekä VVER-365 (Novovoronež-2) suljettiin vuosina 1984 ja 1990. Ensimmäinen standardoitu malli oli VVER-440 V230, jollaisia olivat Novovoronežin kolmas sekä neljäs yksikkö.

Yleisin VVER-reaktori on VVER-440 V213, joka kehitettiin edellisestä V230-mallista vuosien 1970 ja 1980 välillä. Tämä malli syntyi yhdessä ensimmäisten neuvostoliittolaisten turvallisuusvaatimusten kanssa: malli sisältää reaktorin hätäjäähdytys- sekä varasyöttövesijärjestelmät joita aiemmissa malleissa ei ollut.

VVER-1000-malli, joka edustaa kolmannen sukupolven VVER-reaktoria, kehitettiin 1975–1985. Suuremman tehonsa lisäksi se täyttää myös uudemmat neuvostoliittolaiset turvamääräykset, jotka yhtyvät joiltakin osin kansainvälisiin käytäntöihin, etenkin laitosturvallisuuden osalta.

VVER-440:n primääripiiri koostuu kuudesta jäähdytysvesiluupista, joissa jokaisessa on yksi vaaka-asennossa oleva höyrystin. Fortumin omistaman Loviisan voimalaitoksen kummatkin yksiköt ovat tämän tyyppisiä reaktoreja.

VVER-440-reaktorit olivat alun perin sähköteholtaan 440 MW, mutta suurinta osaa laitoksista on tehostettu siten, että tehot saattavat yltää jopa yli 500 MW:iin.

Sähköteholtaan 1 000 MW:n VVER-1000-reaktorin primääripiiri on vain neljäluuppinen. Höyrystimet ovat tässäkin mallissa vaaka-asennossa, kuten 440-sarjan reaktoreissakin.

AES-2006 on nimitys 1 200 MW:n sähkötehoiselle reaktorille, jollainen on liitetty ensimmäistä kertaa sähköverkkoon Venäjän Novovoronežissa 5. elokuuta 2016. Leningradin ydinvoimalaitoksen uudet laitokset ovat myös tätä tyyppiä.

Pyhäjoen Hanhikivelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen reaktorin piti olla tätä tyyppiä.^[1]

VVER-600 on uusin suunniteltu reaktorimalli jollaisia ei toistaiseksi ole käytössä. Reaktori on suunniteltu vähäisemmän sähköntarpeen alueille. Ensimmäiset reaktorit on tarkoitus ottaa käyttöön 2030-luvulla Kuolan ydinvoimalaitoksessa.^[2]

VVER-1500 on suunniteltu versio VVER-sarjan reaktoreista. Toistaiseksi laitoksia ei ole rakennettu.

Venäjän atomienergiaministeriö on kiirehtinyt VVER-1500:n kehittämistä tammikuussa 2004, koska kymmenen vuoden aikana vanhoja reaktoreita joudutaan sulkemaan ja sähköntuotanto saattaa vähentyä tämän vuoksi 30 000 MW. Vientimahdollisuuksien uskotaan aukeavan myös Kiinaan.

Yhden VVER-1500:n rakentamisen arvellaan maksavan noin 44 miljardia ruplaa, mikä on vain viidesosan VVER-1000-reaktorin rakennuskustannuksia enemmän.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta VVER.

• Selostus VVER-1000:sta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kehittyneet ydinreaktorit (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kuva VVER-1500:sta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) ja (venäjäksi)
• Selostus VVER-1500:sta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• INSC: Database - First generation VVER's (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• INSC: Database - Second generation VVER's (englanniksi)
• INSC: Database - Third generation VVER's (englanniksi)