VS-yhtiöt

VS-yhtiöt oli alun perin vedenpuhdistamojen rakentamiseen erikoistunut suomalainen rakennusalan yritysryhmä, joka keskittyi erityisesti projektivientiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maihin. Vuonna 1981 hyvin menestyneet yhtiöt joutuivat konkurssiin, jonka jälkiselvittely on jatkunut 2010-luvulle saakka. Ryhmän yrityksiä olivat Insinööritoimisto Vesi-Seppo Ky, Vise Ky, VS-Kone Ky ja VS-Group Ltd Oy.

Yhtiöiden perustaja Seppo Hautala (1930–1993) toimi insinööriksi valmistuttuaan yli 10 vuotta Vesto Oy:n työpäällikkönä. Vuonna 1969 hän perusti Insinööritoimisto Vesi-Seppo Ky:n, joka erikoistui etenkin vedenpuhdistamojen rakentamiseen ensin kotimaassa ja sitten myös ulkomailla. Vesi-Seppo rakensi 1970-luvulla noin 200 vedenpuhdistamoa eri puolille Suomea.

Hautala alkoi 1970-luvun alussa suunnitella Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden rakennusmarkkinoille pääsyä ja tätä varten hän perusti 1972 Vise Ky:n ja 1974 asennustöihin erikoistuneen VS-Kone Ky:n. Vise sai 1973 ensimmäisen rakennusurakkansa Libyasta, ja pian uusia urakoita tuli myös Kuwaitista, Egyptistä ja Saudi-Arabiasta. Visen päätoiminta-alueeksi vakiintui 1970-luvun kuluessa kuitenkin Irak, jossa yhteistyökumppanina oli toinen suomalaisyhtiö Oy Lohja Ab. Vise rakensi Irakiin muun muassa kuusi maatalousoppilaitosta ns. TAI-projektin (Technical Agricultural Institutes) puitteissa. 1980-luvun alussa Vise olisi saanut Irakista nykyrahassa noin miljardin euron arvoisen rakennusurakan kolmen kokonaisen varuskuntakaupungin rakentamisesta. Tämä ns. 1100-projekti jäi Viseltä kuitenkin toteuttamatta Iranin ja Irakin välisen sodan puhkeamisen takia, eikä sille myöskään saatu Suomen valtion takuita.

Hautalan yhtiöiden keskuspaikka sijaitsi Ilmajoella, ja yhtiöt työllistivät tilauksillaan myös monia alihankkijoita Pohjanmaan alueella. Vuonna 1978 perustettiin VS-Group Ltd Oy:n johon oli tarkoitus myöhemmin yhdistää kaikkien kolmen Hautalan kommandiittiyhtiön toiminta. Vuonna 1979 Hautalan yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli lähes 300 miljoonaa markkaa ja niiden palveluksessa oli noin 1 200 työntekijää. Talouselämä-lehden mukaan VS-yhtiöt oli 1980 Suomen neljänneksi tuottoisin yritys, jonka sijoitetun pääoman tuotto oli 28 prosenttia.

Vesi-Seppo, Vise ja VS-Kone joutuivat verottajan vaatimuksesta konkurssiin 3. huhtikuuta 1981, ja pian sen jälkeen myös VS-Group asetettiin kesäkuussa 1981 konkurssiin. Myös Seppo Hautala asetettiin samaan aikaan oikeuden päätöksellä henkilökohtaiseen konkurssiin. Konkurssihetkellä VS-Groupin velat olivat miljoona markkaa ja varat 56 miljoonaa markkaa. Yhtiöiden keskeneräiset urakat Irakissa siirtyivät Lohja Oy:lle.

VS-yhtiöt joutuivat maksuvaikeuksiin, kun Iranin ja Irakin välille puhkesi sota syyskuussa 1980 ja VS-yhtiöitä rahoittaneet Postipankki ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SKOP lopettivat lainanannon yhtiöille lokakuussa 1980. Tammikuussa 1981 VS-yhtiöiden rahoittajapankit ja Lohja Oy sopivat Visen ajamisesta konkurssiin. Hautala yritti vielä pelastaa 1100-projektin, ja helmikuussa 1981 tehtiin sopimus projektin aliurakoinnista jugoslavialaisen TMG Trudbenik-rakennusyhtiön kanssa. VS-yhtiöiden konkurssin jälkeen TMG Trudbenik solmi heinäkuussa 1981 suomalaisten Are Oy:n ja Sähköliikkeiden Oy:n omistaman AS-Groupin kanssa uuden urakkasopimuksen 1100-projektista. Tämä sopimus oli kuitenkin arvoltaan pienempi kuin alkuperäinen urakkasopimus. AS-Groupin omistajat maksoivat VS-yhtiöiden konkurssipesälle 9 miljoonaa dollaria palkkiona projektin saamisesta.

VS-yhtiöiden konkurssi oli Suomen siihen mennessä suurin rakennusalan konkurssi. Sitä suurempi samalla alalla on vain 1994 tapahtunut Rakennuskunta Hakan konkurssi. Konkurssin oikeuskäsittely on jatkunut 2010-luvulle saakka. Seppo Hautala itse kuoli 63-vuotiaana syöpään 1993, mutta hänen poikansa Mikko Hautala on jatkanut oikeustaistelua konkurssipesän hoitajia vastaan.

Mikko Hautalan mukaan konkurssipesien tilityksissä on paljastunut 13,4 miljoonaan euron varojen väärinkäytökset, ja VS-yhtiöiden konkurssipesiä valvomaan määrätty konkurssiasiamies on pyrkinyt peittelemään näitä väärinkäytöksiä ja estämään pesien tarkastukset. Mikko Hautala onkin vuonna 2010 vaatinut kahteen otteeseen oikeusministeriötä erottamaan pesien konkurssiasiamiehen.

Vuonna 1984 entinen Metalliteollisuuden työnantajaliiton lakimies Kauko Parkkinen julkaisi VS-yhtiöiden historiaa ja konkurssia käsitelleen kirjan Laillinen murha, Visen taru ja tuho. Parkkisen mukaan VS-yhtiöt ajettiin tarkoituksella konkurssiin, jotta yhtiöiden Irakin rakennusurakat olisi saatu Lohja Oy:lle ja Rakennuskunta Hakalle. Parkkisen mukaan konkurssia edesauttoivat erityisesti silloinen pääministeri ja Postipankin hallituksen puheenjohtaja Mauno Koivisto, kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist sekä kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö ja Vientitakuulaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Bror Wahlroos. Parkkinen julkaisi kirjansa vuonna 2002 ilmestyneessä toisessa painoksessa myös rahoittajapankkien ja Lohja Oy:n tammikuussa 1981 tekemän sopimuspöytäkirjan Visen ajamisesta konkurssiin ja sen omaisuuden jaosta.

Entinen VS-yhtiöiden pääkonttori Ilmajoella on nykyisin Ilmajoen kunnan omistuksessa. VS-yhtiöiden konkurssi oli aikoinaan kova isku Ilmajoen seudulle, mutta alueen talouselämä onnistui kuitenkin toipumaan siitä suhteellisen nopeasti.

• Minun Hellanmaani : Seppo Hautala ja VS-yhtiöt (Arkistoitu – Internet Archive)
• VS-Yhtiöt-sivusto : Mikä oli VS-yhtiöt? (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kolmikymmenvuotinen VS-sota, Ilkka 26.11.2010
• Anssi Orrenmaa : VS-yhtiöiden 22-vuotias konkurssi oikeuteen, Rakennuslehti 20.2.2003 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pankkikriisi-blogi 6.9.2009 : Laillinen murha

• Parkkinen, Kauko: Laillinen murha – Visen taru ja tuho, 3. painos. Kauko-Kustannus, 2003. ISBN 9789519960517