Unai Emery

Unai Emery

Henkilötiedot
Koko nimi	Unai Emery Etxegoien
Syntymäaika	3. marraskuuta 1971 (ikä 53)
Syntymäpaikka	Hondarribia, Espanja
Pelipaikka	keskikenttäpelaaja
Pituus	181 senttimetriä
Seura
Seura	Aston Villa
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1990–1996	Real Sociedad B	39	(2)
1995–1996	Real Sociedad	5	(1)
1996–2000	Toledo	126	(2)
2000–2002	Racing Ferrol	61	(7)
2002–2003	Leganés	28	(0)
2003–2004	Lorca Deportiva	30	(1)
Yhteensä		289	(13)
Valmennusura
2004–2006	Lorca Deportiva
2006–2008	Almería
2008–2012	Valencia
2012	Spartak Moskova
2013–2016	Sevilla
2016–2018	Paris Saint-Germain
2018–2019	Arsenal
2020–2022	Villarreal
2022–	Aston Villa
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Unai Emery Etxegoien (s. 3. marraskuuta 1971 Hondarribia, Guipúzcoan maakunta, Espanja) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän on toiminut englantilaisseura Aston Villan päävalmentajana marraskuusta 2022 lähtien.

Baskisukuinen Emery syntyi Hondarribian kunnassa Guipúzcoassa Espanjan Baskimaalla. Emeryn isosetä Román Emery pelasi keskikentällä Real Uniónin voittaessa Espanjan cupin Copa del Reyn vuonna 1918 ja isoisä Antonio Emery maalissa joukkueen uusiessa mestaruuden vuosina 1924 ja 1927. Hänen isänsä puolestaan pelasi Deportivon maalivahtina kaudella 1961–1962 joukkueen noustessa Espanjan pääsarjaan Primera Divisióniin.^[1] Emery itse aloitti jalkapalloilun Real Sociedadin junioreissa, ja vuodet 1990–1995 hän pelasi seuran reservijoukkueessa Segunda División B:ssä. Pelipaikaltaan hän oli vasen keskikenttäpelaaja.

Kaudella 1995–1996 tuolloin jo 23-vuotias Emery nostettiin pääsarjassa Primera Divisiónissa pelanneeseen edustusjoukkueeseen, jossa hän sai kuitenkin vain vähän peliakaa. Hän tuli vaihdosta kentälle viidessä sarjaottelussa ja yhdessä cup-ottelussa. Pääsarjauran ainoa maali syntyi 8–1-murskavoitossa Albaceteä vastaan 12. toukokuuta 1996.^[2]

Emery ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Real Sociedadissa, joten kaudeksi 1996–1997 hän siirtyi sarjatasoa alemmaksi Segunda Divisióniin Toledon joukkueeseen. Hän kuului neljän kauden ajan joukkueen runkopelaajiin. Kauden 1999–2000 päätteeksi joukkue putosi Segunda B:hen, jolloin Emery siirtyi puolestaan juuri Segundaan nousseeseen Racing Ferroliin. Galicialaisseurassa pelatessaan Emery hankki valmentajantutkinnon. Kauden 2002–2003 hän pelasi Leganésissa ennen siirtymistä Segunda B:n Lorcaan, jossa hän päätti peliuransa. Segunda Divisiónissa Emery pelasi kaikkiaan 215 ottelua ja teki 9 maalia.^[3]

Marraskuussa 2004 Lorcan seurajohto erotti edustusjoukkueen valmentajan ja seuran puheenjohtaja kysyi useita kuukausia polvivamman vuoksi sivussa olleelta Emeryltä halukkuutta ryhtyä valmentamaan joukkuetta. Emery suostui ja päätti pelaajauransa 33-vuotiaana. Vain muutamia kuukausia myöhemmin joukkue nousi Emeryn johdolla historiallisesti Segunda Divisióniin. Kaudella 2005–2006 Lorca taisteli viimeiseen kierrokseen asti jopa noususta pääsarjaan Primera Divisióniin, mutta lopulliseksi sijoitukseksi jäi viides.^[4]

Kaudeksi 2006–2007 Emery siirtyi niin ikään Segunda Divisiónissa pelanneen Almerían valmentajaksi. Lorca putosi heti takaisin alemmalle sarjatasolle ilman Emeryä, mutta Almería puolestaan varmisti jo hyvissä ajoin sarjanousun Primera Divisióniin ensimmäistä kertaa historiassaan. Joukkueen lopullinen sijoitus oli toinen.^[4] Espanjan suurin urheilulehti Marca valitsi Emeryn Segunda Divisiónin kauden valmentajaksi.^[5] Kauden 2007–2008 alkaessa 35-vuotias Emery oli koko Espanjan pääsarjan nuorin valmentaja. Emeryn Almería saavutti voitot muun muassa sarjan kärkikaksikosta Real Madridista ja Villarrealista, ja sijoittui sarjanousijalle erinomaisesti kahdeksanneksi.^[6]

Emeryn menestyksen salaisuutena pidetään hänen epätavallisia valmennusmetodejaan. Hänet tunnetaan jopa tunteja kestävistä videopalavereista, joissa hiotaan erityisesti erikoistilanteiden yksityiskohtia. Almería oli kaudella 2007–2008 yksi Primera Divisiónin vähiten maaleja tehneistä joukkueista, mutta suuri osa maaleista tuli juuri monipuolisten kulma- ja vapaapotkukuvioiden seurauksena. Harjoituksissa Emery peluuttaa usein kahta täyttä 11 pelaajan kentällistä vastakkain ilman palloa, jotta pelaajat oppivat liikkumaan kentällä oikealla tavalla.^[7]

Kaudesta 2008–2009 alkaen Emery siirtyi valmentamaan Valenciaa. Sopimus on kaksivuotinen.^[8] Joukkue sijoittui kauden päätteeksi kuudenneksi ja selviytyi seuraavan kauden Eurooppa-liigan karsintoihin. Seuraavalla kaudella Emery jatkoi talousvaikeuksissa painivan seuran kanssa entistä menestyksekkäämmin ja joukkue palasi La Ligan kärkikolmikkoon. Kaudella 2010–2011 seura pelaa kahden vuoden tauon jälkeen Mestarien liigassa.

Neljän valmentamansa kauden ja kolmen perättäisen kolmannen sijan jälkeen Emery ilmoitti jättävänsä Valencian kauden päätyttyä.^[9] Spartak Moskova on vahvistanut että Emery tulee olemaan joukkueen uusi valmentaja.^[10] Emeryn alku Spartakissa oli vaikea ja joukkueen peli ei kulkenut sen paremmin Venäjän liigassa kuin Mestarien liigassakaan. Spartakin tie europeleissä katkesi jo lohkovaiheeseen ja lopulta liigassa kärsitty 1–5-kotitappio Lokomotiv Moskovalle oli liikaa. Seurajohto erotti Emeryn marraskuun lopulla 2012.^[11]

Tammikuun puolivälissä 2013 Emery palasi valmentamaan Espanjaan Sevillaa.^[12] Kaudella 2013/14 Emery luotsasi Sevillan Eurooppa-liigan loppuotteluun. Seurahistorian kolmas Eurooppa-liigan/UEFA Cupin mestaruus varmistui, kun SL Benfica kaatui rangaistuspotkukilpailun jälkeen 4–2. ^[13] La Ligassa Sevilla päätti kautensa viidenteen sijaan. Sevilla jatkoi vahvaa suorittamista Eurooppa-liigassa myös kaudella 2014/15. Emeryn valmentama joukkue eteni toistamiseen loppuotteluun, jossa se 3–2 voitolla FK Dnipro Dnipropetrovskista varmisti toisen perättäisen mestaruuden. ^[14] Myös kausi La Ligassa oli edellisen toisinto Sevillan sijoituttua viidenneksi. Kaudella 2015/16 Sevillan pelit liigassa kulkivat nihkeästi ja joukkue putosi kärkitaistelusta sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Cup-kilpailuissa Emeryn joukkue oli jälleen tutun vahva. Se eteni jälleen Eurooppa-liigan loppuotteluun ja voitti historiallisesti kolmannen perättäisen mestaruuden kaatamalla Liverpoolin 3–1.^[15] Espanjan cupissa Emery johdatti joukkueen finaaliin, mutta hävisi sen FC Barcelonalle jatkoajalla 2–0.^[16]

9. kesäkuuta 2016 espanjalaismedia uutisoi Emeryn jättävän Sevillan päävalmentajan tehtävät.^[17] Sevilla vahvisti Emeryn lähdön 12. kesäkuuta.^[18] Pari päivää myöhemmin Emeryn kerrottiin matkustaneen Qatariin neuvottelemaan Paris Saint-Germainin seurajohdon kanssa.^[19] 28. kesäkuuta PSG vahvisti tehneensä Emeryn kanssa kaksivuotisen sopimuksen.^[20] Emeryn debyyttikausi PSG:ssä ei sujunut täysin odotuksien mukaisesti. Edelliset neljä liigamestaruutta voittanut PSG hävisi mestaruuden AS Monacolle ja Mestarien liigassa tie katkesi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, kun kotiottelunsa FC Barcelonaa vastaan 4–0 voittanut PSG hävisi Camp Noulla murskaavasti 6–1.^[21] Balsamia haavoihin toivat Ranskan liigacupin ja Ranskan cupin mestaruudet.^[22][23]

Kaudella 2017/18 PSG palasi Emeryn johdolla dominoimaan Ranskan liigaa. PSG:n seurahistorian 7:s liigamestaruus varmistui viisi kierrosta ennen liigakauden loppua. Ratkaisevassa ottelussa PSG murskasi edelliskauden mestarin Monacon 7-1 ja karkasi tavoittamattomaan johtoon.^[24] Kauden suurimman pettymyksen Emeryn joukkue koki jälleen Mestarien liigassa, josta alkulohkonsa voittanut joukkue putosi heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Real Madridin käsittelyssä yhteismaalein 5-2. Liigamestaruudesta huolimatta Emery ilmoitti huhtikuun lopussa ettei jatka PSG:n päävalmentajana kauden jälkeen.^[25] Lähtöilmoituksensa jälkeen Emery luotsasi PSG:n vielä Ranskan cupin mestariksi toista kertaa perättäin, mikä varmisti seuralle kotimaan triplamestaruuden.^[26] Esimerkiksi puolustaja Marquinhos nosti Emeryn valmennusfilosofian ja hänen vaikutuksensa joukkueen yhtenäisyyteen keskeiseksi tekijäksi PSG:n menestykselle.^[27] Suurimmiksi syiksi Emeryn lähdön taustalla on nostettu PSG:n jääminen pokaalitta Mestarien liigassa myös hänen alaisuudessaan.^[28] Ranskan pelaajayhdistys UNFP valitsi Emeryn toukokuussa 2018 kauden parhaaksi liigavalmentajaksi.^[29]

23. toukokuuta 2018 vahvistettiin Emeryn siirtyminen Englannin Valioliigaa pelaavan Arsenalin päävalmentajaksi.^[30] Emeryn debyyttikausi Arsenalissa oli kaksijakoinen. Manchester Citylle ja Chelsealle kärsittyjen tappioiden jälkeen Emery luotsasi joukkueensa 14 tappiottoman ottelun putkessa ja Arsenal taisteli paluusta Mestarien liigaan kaudeksi 2019/20. Joulukuun jälkeen peliesitykset heikentyivät ja Arsenal kärsi 16. joulukuuta jälkeen peräti kahdeksan tappiota Valioliigassa ja sijoittui lopulta viidenneksi. Eurooppa-liigassa menestystä niittänyt Emery johdatti Arsenalinkin loppuotteluun, jossa se kuitenkin kärsi 4–1 tappion Chelsealle. Finaalitappio oli Emeryn uran ensimmäinen Eurooppa-liigassa.^[31]

Kausi 2019/20 lähti Emeryn Arsenalilta liikkeelle vaikeasti. Kesällä Lillestä hankittu Nicolas Pépé ei täyttänyt odotuksia ja Celticistä tulleen puolustaja Kieran Tierney kärsi loukkaantumisista. Pelillisistä vaikeuksista kärsinyt Arsenal voitti kaksi ensimmäistä liigaotteluaan, mutta Liverpoolille kärsityn tappion jälkeen joukkue pelasi kymmenen ottelua, josta se voitti vain kaksi. Paineet Emeryn ympärillä kasvoivat ja lopulta kotitappio Eintracht Frankfurtille Eurooppa-liigan lohkovaiheen toiseksi viimeisessä ottelussa johti espanjalaisen potkuihin 29. marraskuuta 2019.^[32] Arsenalin kauden alun tulokset olivat heikoimpia sitten kauden 1992/93.^[33]

Heinäkuussa 2020 Emery teki kolmevuotisen sopimuksen Primera Divisionissa pelaavaan Villarrealin kanssa.^[34] Emery luotsasi Villarrealin kaudella 2020/21 Eurooppa-liigan mestariksi. Mestaruus oli hänelle jo uran neljäs ja ratkesi tiukan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.^[35] Emery jätti Villarrealin lokakuussa 2022 ja siirtyi marraskuun alusta Englannin Valioliigan Aston Villan päävalmentajaksi.^[36]

• Sevilla
  • Eurooppa-liiga (3): 2014, 2015, 2016

• Paris Saint-Germain
  • Ranskan liiga: 2018
  • Ranskan cup (2): 2017, 2018
  • Ranskan liigacup (2): 2017, 2018
  • Ranskan supercup (2): 2016, 2017

• Villarreal
  • Eurooppa-liiga: 2021

• Henkilökohtaiset palkinnot:
  • Segundan Miguel Muñoz -palkinto (2): 2006, 2007
  • UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2018