Ulla-Maija Siikavire

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulla-Maija Siikavire
Henkilötiedot
Koko nimi Ulla-Maija Karjula, o.s. Karjula
Syntynyt21. syyskuuta 1945 (ikä 79)
Kurikka
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1973–
Merkittävät roolit Kanerva Honkanen
Elämän suola
Sanna
Huojuva talo
Tapanin vaimo
Pakanamaan kartta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ulla-Maija Siikavire (o.s. Karjula, 21. syyskuuta 1945 Kurikka) on suomalainen näyttelijä ja ilmaisutaidon opettaja. Ahaa Teatterista näyttelijänuransa aloittanut Siikavire siirtyi vapaaksi taiteilijaksi 1981. Hän on työskennellyt lukuisissa Yle TV2:n komedia- ja draamasarjoissa aina 1970-luvun lopulta alkaen.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulla-Maija Siikavire syntyi toimitusjohtaja Pentti Karjulan ja sairaanhoitaja Ulla Karjulan perheeseen.[1] Hän opiskeli Suomen teatterikoulussa vuosina 1969–1973 ja oli kiinnitettynä Ahaa Teatteriin 1973–1981.[1]

Siikavireen näyttämötehtäviä ovat muun muassa Hanka-Manta (Hölmöläiset), Polja (Pikkuporvarit) ja Ippolina (Kaksitoista tuolia).[1]

Tamperelaisen Yle TV2:n televisiotuotannot ovat olleet merkittävä osa Siikavireen taiteilijanuraa. Hän on näytellyt vuosikymmenten varrella muun muassa sarjoissa Tankki täyteen ja Reinikainen sekä Pakanamaan kartta, Elämän suola ja Korpelan kujanjuoksu. Lähiödraamassa Kotirappu Siikavire näytteli isohkon roolin Anneli Eskolana. Maalaisdraamassa Lehmän vuosi hän teki Kerttu Rintamäen roolin.

Syyskaudella 1990 ensiesityksensä saaneessa Maria Jotunin tekstiin perustuvassa viisiosaisessa televisiodraamassa Huojuva talo Siikavire näytteli Sannan roolin.[2]

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisioelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maisa ja upseeri (1973)
  • Lulu (1982)
  • Pieni rikostarina (1986)
  • Niskavuoren Heta (1987)
  • Hiltu ja Ragnar (1988)
  • Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 : Yhteisö- ja henkilöhakemisto, s. 409. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto, 1983. ISBN 951-30-5727-5
  1. a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 409.
  2. Himberg, Petra: Huojuvan talon rikos ei vanhene: Jotunin merkkiteos vavahdutti myös tv-draamana Yle Elävä arkisto. 10.11.2010 / päiv. 9.4.2020. Viitattu 23.1.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]