Uinti kesäolympialaisissa 1952

Uinti oli mukana vuoden 1952 kesäolympialaisissa Helsingissä kahdennentoista kerran olympiatasolla. Kisoissa uitiin yhteensä 11 uintimatkaa. Miehet kilpailivat kuudessa ja naiset viidessä lajissa. Kilpailupaikkana toimi Helsingin uimastadion ja Hämeenlinnan maauimala .

Uintikilpailut käytiin 25. heinäkuuta – 2. elokuuta ja niiden taso oli kova. Laji oli kehittynyt Lontoosta selvästi, sillä jokaisessa lajissa rikottiin olympiaennätys.^[1] Miesten kilpailuja hallitsi Yhdysvallat^[2] ja naisissa paras maa oli Unkari^[3].

Järjestelytoimikunnassa aiheutti pientä vastustusta kansainvälisen uimaliiton päätös olla antamatta kisaisännille täyttä vastuuta lajin organisoinnista^[2].

Miesten 100 metrin vapaauinnissa rikottiin olympiaennätys jo välierissä, kun Yhdysvaltain Clarke Scholes ui ajan 57,1. Välierissä koettiin myös suuri yllätys, sillä oman alkueränsä voittanut ja ennen kisoja maailman nopeimpana uimarina pidetty Richard Cleveland ei selviytynyt loppukilpailuun, jossa Scholes voitti olympiakultaa ja Japanin Hiroshi Suzuki sijoittui toiseksi samalla ajalla.^[4] Ruotsin Per-Olof Östrand teki 400 metrin vapaauinnissa olympiaennätyksen jo alkuerissä ja paransi tätä vielä välierissä, mutta Ranskan Jean Boiteux ui myöhemmin vielä paremman ajan 4.33,1. Finaalissa Boiteaux oli jälleen nopein ja rikkoi uudestaan olympiaennätyksen ajalla 4.30,7. Toiseksi sijoittui lajin ennakkosuosikki Ford Konno ennen Östrandia. Australialainen maailmanennätysmies John Marshall karsiutui välierissä ja japanilainen 1 500 metrin matkan maailmanennätyksen haltija Hironashin Furunashi jäi finaalin viimeiseksi.^[5] Boiteaux'n isä innostui poikansa voitosta niin, että hyppäsi mestaruuden ratkaisun jälkeen täysissä pukeissa altaaseen onnittelemaan poikaansa^[3].

Pisimmällä vapaauintimatkalla, eli 1 500 metrillä, tiputtiin finaalista olympiaennätyksellä. Lyhyemman matkan mestaruuden voittanut Boiteaux oli yhdeksänneksi nopein, vaikka alitti vanhan olympiaennätyksen. Alkuerien nopein oli Japanin Shiro Hashizume ajalla 18.34,0. Finaalissa Hashizume aloitti rohkeasti ja johti 1 000 metrissä Yhdysvaltain Ford Konnoa kolmella sekunnilla. Konno oli ainoa, joka oli pystynyt seuraamaan Hashizumen alkuvetoa. Tämän jälkeen japanilainen alkoi kuitenkin hyytymään ja 200 metrin päästä uimarit olivat jo tasoissa. Viimeisen sadan metrin aikana Konno jätätti Hashizumea 11 sekunnilla ja voitti olympiakultaa uudella olympiaennätysajalla 18.30,3. Sadan metrin selkäuinnissa Yhdysvaltain Yoshinobu Oyakawa voitti olympiakultaa rikkoen olympiaennätyksen sekä välierissä että finaalissa, jonka aika oli 1.05,4. Oyakawa kukisti lajin ennakkosuosikit, ranskalaisen maailmanennätysmiehen Gilbert Bozonin, joka jäi toiseksi, sekä Lontoon voittajan yhdysvaltalaisen Allen Stackin, joka jäi kokonaan mitalien ulkopuolelle neljänneksi.^[6]

Kisojen ainoalla rintauintimatkalla 200 metrillä nähtiin uuden perhostyylin esiinmarssi. Lähes kaikki kilpailijat uivat perhostyylillä, eikä ainoakaan perinteisellä rintauinnilla uinut kilpailija päässyt finaaliin saakka. Perhosuinti erotettiinkin olympialaisten jälkeen omaksi lajikseen.^[7] Vanha olympiaennätys rikottiin rintauinnissa peräti 18 kertaa, finaalissa kuudesti. Voittajaksi nousi Australian John Davies. Vapaauintiviestissä voittotaistelu käytiin Yhdysvaltain ja Japanin välillä. Japani aloitti vahvemmin ja oli ensimmäiset osuudet johdossa. Kolmannella osuudella Ford Konno otti Toru Goton yli kahden sekunnin johdon lähes kiinni. Viimeisellä osuudella James McLane ui loistavasti ja nosti maansa kultaan ohittaen Japanin Teijiro Tanikawan. Voittoaika oli uusi olympiaennätys 8.31,1. Pronssitaistelussa nähtiin myös ratkaisu viimeisellä osuudella, kun Ranskan Jean Boiteaux jätti taakseen Ruotsin Olle Johanssonin.^[6]

Naisten sadan metrin vapaauinnissa rikottiin olympiaennätys jo alkuerissä, kun Unkarin Judit Temes ui ajan 1.05,5. Tiukassa finaalissa hän jäi kuitenkin kolmanneksi edellään maannaisensa Katalin Szoke ja Alankomaiden Johanna Termeulen. Szoke voitti todella täpärästi, sillä kuudenteenkin sijaan jäi vain puoli sekuntia eroa.^[8] Vielä viisi metriä ennen maalia johtanut eteläafrikkalainen Joan Harrison jäi neljänneksi^[9].

Vapaauinnin 400 metrin matkan alkuerissä Yhdistyneen kuningaskunnan Daphne Wilkinson ui alkuerissä uuden olympiaennätyksen, mutta karsiutui finaalista. Unkarilaiset hallitsivat lopulta finaalia, kun Valéria Gyenge ja Éva Novák uivat kaksoisvoittoon. Finaalin viisi parasta rikkoivat olympiaennätyksen. Sadan metrin selkäuinnissa jo vapaauinnissa säväyttänyt Etelä-Afrikan Joan Harrison voitti kultaa. Hän kukisti yllättäen alkuerissä olympiaennätyksen uineen Alankomaiden Geertje Wieleman.^[8]

Naisten rintauintimatkalla perinteiset rintauimaritkin pärjäsivät, sillä toiseksi sijoittunut Unkarin Novák ui perinteistä rintauintia, kun voittaja, Unkarin Éva Székely käytti perhostyyliä.^[8] Finaalista näytti muodostuvan jopa unkarilaisten kolmoisvoitto, mutta brittiläinen Helen Gordon ohitti Klára Killermanin viime vedoilla. Vapaauintiviestissä nähtiin uintien ainoa maailmanennätys, kun finaalia lähdöstä maaliin johtanut Unkari ui ajan 4.24,4. Kisojen monipuolisin naisuimari Novák hoiti oman osuutensa loistavaan aikaan 1.05,1. Yhdysvallat ja Alankomaat taistelivat hopeamitalista, jonka jälkimmäinen voitti, vaikka Yhdysvallat oli ollut parempi alkuerissä.^[10]

Mitalitaulukko
Tapahtuma	Kultaa	Hopeaa	Pronssia
Miesten 100 m vapaauinti tulokset	Clarke Scholes (GBR)	Hiroshi Suzuki (JPN)	Göran Larsson (SWE)
Miesten 400 m vapaauinti tulokset	Jean Boiteux (FRA)	Ford Konno (USA)	Per-Olof Östrand (SWE)
Miesten 1 500 m vapaauinti tulokset	Ford Konno (USA)	Shiro Hashizume (JPN)	Tetsuo Okamoto (BRA)
Miesten 100 m selkäuinti tulokset	Yoshinobu Oyakawa (USA)	Gilbert Bozon (FRA)	Jack Taylor (USA)
Miesten 200 m rintauinti tulokset	John Davies (AUS)	Bowen Stassforth (USA)	Herbert Klein (GER)
Miesten 4 × 200 m vapaauintiviesti tulokset	Yhdysvallat (USA) Wayne Moore William Woolsey Ford Konno James McLane	Japani (JPN) Hiroshi Suzuki Yoshihiro Hamaguchi Toru Goto Teijiro Tanikawa	Ranska (FRA) Joseph Bernardo Aldo Eminente Alexandre Jany Jean Boiteux

Mitalitaulukko
Tapahtuma	Kultaa	Hopeaa	Pronssia
Naisten 100 m vapaauinti tulokset	Katalin Szöke (HUN)	Johanna Termeulen (NED)	Judit Temes (HUN)
Naisten 400 m vapaauinti tulokset	Valéria Gyenge (HUN)	Éva Novák (HUN)	Evelyn Kawamoto (USA)
Naisten 100 m selkäuinti tulokset	Joan Harrison (RSA)	Geertje Wielema (NED)	Jean Stewart (NZL)
Naisten 200 m rintauinti tulokset	Éva Székely (HUN)	Éva Novák (HUN)	Helen Gordon (GBR)
Naisten 4 × 100 m vapaauintiviesti tulokset	Unkari (HUN) Ilona Novák Judit Temes Éva Novák Katalin Szöke	Alankomaat (NED) Marie-Louise Linssen-Vaessen Koosje van Voorn Johanna Termeulen Irma Heijting-Schuhmacher	Yhdysvallat (USA) Jacqueline La Vine Marilee Stepan Joan Alderson Evelyn Kawamoto

Tilastojen lähde: ^[11]

Sija	Maa	Kultaa	Hopeaa	Pronssia	Yhteensä
1	Yhdysvallat	4	2	3	9
2	Unkari	4	2	1	7
3	Ranska	1	1	1	3
4	Australia	1	0	0	1
4	Etelä-Afrikka	1	0	0	1
6	Japani	0	3	0	3
6	Alankomaat	0	3	0	3
8	Ruotsi	0	0	2	2
9	Brasilia	0	0	1	1
9	Iso-Britannia	0	0	1	1
9	Uusi-Seelanti	0	0	1	1
9	Saksa	0	0	1	1

Lähde:

• Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
• Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
• Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uinti kesäolympialaisissa 1952 Wikimedia Commonsissa

Uinti olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024