Työtaistelu

Työtaistelu on yleisnimitys tilanteesta, jossa työnantaja tai työnantajajärjestö ja työntekijäjärjestö eivät pääse sopimukseen työehdoista neuvottelemalla ja käyttävät painostuskeinoja sopimuksen saavuttamiseksi. Työtaistelua voidaan käydä esimerkiksi työolojen tai palkkojen parantamiseksi.

Työntekijät voivat käyttää työtaistelukeinona muun muassa ylityökieltoa, lakkoa ja jopa joukkoirtisanoutumista. Työntekijät voivat käyttää työtaistelutoimena myös saartoa, jossa esimerkiksi kokonainen monialatyönantaja tai työala lopettaa työnteon.

Työnantaja voi määrätä vastaavasti työsulun, joka estää tietyn alan ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä pääsemästä työpaikalle.

Useimmissa länsimaissa lakko työntekijöiden oikeutena on laillistettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa työntekijöiden oikeuksien kasvaessa. Nykyisin lakko-oikeus kuten ammatillinen järjestäytyminen katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksiin n:o 87 ja 98 on niiden valvontakäytännössä katsottu sisältyvän oikeus työtaisteluun. Suomessa perustuslain 13 §:n 2 turvaa yhdistymisvapauden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan artikla 28 vahvisti ammattiyhdistysliikkeen työtaisteluoikeuden.

Hätätyö rajaa lakko-oikeutta niin, että työ voidaan teettää lakosta huolimatta siinä tapauksessa, että lakko uhkaa aiheuttaa keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tavalla, joka vaarantaa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön, eikä työtä voi siirtää myöhemmin suoritettavaksi. Tällaisiin töihin ei voida myöskään kohdistaa työsulkua.

Vuodessa on noin 100 laitonta lakkoa, 92 % lakoista, Ruotsissa vain muutama.^[1]

71 % suomalaisista ei hyväksy laittomia lakkoja ja 72 % hyväksyy laittomista lakoista langetettavat sakot. 53 % katsoo, että ammattiyhdistysliikkeen tulisi puuttua pienten avainryhmien lakkoiluun. 60 % uskoo, että työpaikoilla aletaan sopia ilman työmarkkinajärjestöjä palkoista, työajoista ja muista työehdoista.^[2][3]

Työoikeuden professori Seppo Koskinen ja prosessioikeuden professori Antti Jokela haluaisivat muuttaa lakia. Työtuomioistuimelle voisi antaa oikeuden määrätä turvaamistoimen ja työtuomioistuin voisi myös määrätä selvästi laittomista lakoista uhkasakkomaisesti hyvityksen nopeutetussa käsittelyssä.^[4]

Lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolaisen mukaan oikeustoimet laittomia lakkoja vastaan eivät rajoita laillista lakko-oikeutta. Hänestä tällaiset turvaamistoimet ovat tärkeitä ja niiden pitää olla nopeasti käytettävissä estämään sopimuksen tai lain vastaisia lakkotoimia.^[5]

Suomessa paperiliitto maksoi vain 20 000 euron sakon lakosta, joka aiheutti metsäteollisuuden mukaan kymmenien miljoonien eurojen tappiot yrityksille.^[6]

EK:n mukaan sen jäsenyrityksissä oli 1384 lakkoa vuosina 2000 - 2013, näistä 92 % laittomia. Etelä-Suomen Sanomien mielestä tietyt avainryhmät voivat nyt pysäyttää yhteiskunnan liian heppoisin perustein ja siksi työrauhasäädökset pitäisi uusia laittomien lakkojen vähentämiseksi.^[7]

Toisaalta suomalaisessa ammattiyhdistyskeskustelussa työtaisteluista on usein keskitytty vain lakon juridisen ja taloudellisen hyödyn tarkasteluun; terminologia laiton vs. laillinen lakko ja lakosta saatava taloudellinen hyöty tai tappio kuvaavat tätä. Erityisesti 1970-luvulla käytetty ilmaus ”korpilakko” halusi kuvata, että lakossa oltiin pelkästä periaatteesta ilman rationaalista syytä. Poikkeuksellista oli, kun vuonna 2007 maan hallitus teki lain potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Puhuttiin perusoikeuden rajoittamisesta kollektiivilta.^[8][9]

Suurin osa suomalaisen työsopimusjärjestelmän työtaisteluista käytiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Vuosina 1970–1979 oli työtaisteluita lukumääräisesti vielä 1 420 kun niitä vuosina 2000–2009 oli enää 124. Lama muutti paikallisten lakkojen luonteen olennaisesti ja yleisin syy viime vuosina lakoissa on ollut työvoiman vähentäminen tai toimipaikan lopettaminen. On puhuttu ammattiyhdistysliikkeen puolustustaistelusta. Suomessa vuoden 2009 kaikista 139 työtaistelusta 58 koski työvoiman vähennystä ja vain kahdeksan palkkavaatimusta. Menetettyjä työpäiviä työtaisteluissa vuosina 1970–1979 oli yli miljoona kun niitä vuosina 2000–2009 enää 145 881 päivää.^[10]

Työnantajat ovat korostaneet, että lakko-oikeus ei oikeuta laittomiin lakkoihin eivätkä laittomat lakot ole hyväksyttäviä. Toisaalta ammattiliitot ovat huomauttaneet, että merkittävä osa laittomista mielenilmauslakoista on tapahtunut tilanteessa, jossa työntekijöitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.^[11] Laittomista lakoista ammattiliitoille määrätyn hyvityssakon enimmäismäärästä ja vaikutuksesta, 29 500 euroa, on sopimusosapuolilla ollut vastakkaiset näkemykset; samoin kuin esimerkiksi työnantajille määrätyistä työturvallisuusmääräysten rikkomissakoista. Työnantajat olisivat halukkaita muuttamaan työlainsäädäntöä siten, että laittomista lakoista määrätyt hyvityssakot vastaisivat paremmin niistä koitunutta haittaa työnantajille.

Suomessa laiton lakko on poikkeuksellisen halpa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa voidaan määrätä laittomasta lakosta vahingonkorvaukset lakon yrityksille aiheuttamien vahinkojen suuruuden perusteella ja ilman ylärajaa. Suomessa ei voi, vain hyvityssakko on mahdollinen ja silläkin on yläraja, 23 500 euroa. Tanskalainen liitto maksoi 2,7 miljoonan euron vahingonkorvauksen laittomasta lakosta. Myös työntekijä maksaa neljä euroa jokaisesta laittomasta lakkotunnistaan, työistuimen tuomion jälkeen jatketusta lakosta lähes tuplasti. Suomessa paperiliitto maksoi vain 20 000 euron sakon lakosta, joka aiheutti metsäteollisuuden mukaan kymmenien miljoonien eurojen tappiot yrityksille.</ref name=tsk>

Ruotsissa olikin vuonna 2013 vain yhdeksän lakkoa, joista yksi oli laiton.^[12]

Vaikka lakkojen ja mielenilmausten määrä on Suomessa laskenut merkittävästi 1970–2000-lukujen välisenä aikana, työtaisteluita halutaan vähentää ja sopimussakkoja nostaa. Työnantajat ovat perustelleet lakkojen vähentämistarvetta muun muassa yritysten taloudellisilla tappioilla, kilpailukyvyllä ja luotettavuuden menettämisellä asiakkaisiin. Toisaalta työntekijät ovat syyttäneet työnantajia työtaisteluista muun muassa keskitettyjen sopimusten puuttumista ja yritysten heikkoa taloudellista tilannetta. Yhteinen näkemys työtaistelujen syistä on ollut globaalin kilpailun kiristymisellä.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö esitti tammikuussa 2012, että laittomien lakkojen kitkeminen on yhteiskuntarauhan vaatimus, ja että laittomista lakoista pitäisi sakottaa nykyistä rajummin.^[13] Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ja Ammattiliitto Pro arvostelivat lausuntoa. Esitettiin, että mikäli työnantaja ei pidä kiinni sopimuksista tai lainsäädännöstä, on työntekijöiden ainoa painostuskeino usein (laiton) lakko. Oikeuskäsittely voi viedä jopa useamman vuoden, jolloin asialla ei ole enää merkitystä.^[14] Toisaalta Niinistö täsmensi, että, "--jos laittoman lakon provosoi työantajan laiton menettely, myös se on saatava kuriin".^[15]

• Helsingin latojien lakko 1872, Suomen ensimmäinen ammattiyhdistyksen järjestämä lakko
• Voikkaan lakko 1904
• Vuoden 1905 suurlakko
• Pohjolan tukkityöläisten lakko, 1906–1909
• Maatalouslakot 1917
• Vuoden 1917 yleislakko
• Crichton-Vulcanin telakan lakko Turussa 1927
• Nokian kumitehtaan lakko 1928–1929
• Satamalakko 1928–1929
• Arabian lakko Helsingissä, 1948
• Kemin veritorstai, 1949
• Vuoden 1956 yleislakko
• Virkamieslakko, 1963
• Näyttelijälakko 1963–1965
• Metalliteollisuuden ja rakennusteollisuuden lakot, 1971
• Rakennusteollisuuden sulku, 1973
• Pankkialan 2 viikon työtaistelu, 1973
• Teknisten toimihenkilöiden lakko, 1977
• 14 akavalaisen liiton lako, 1984
• SAK:n avainalojen yleislakko, 1986
• Virkamieslakko, 1986
• Suomen Palomiesliiton, Tehyn ja SuPerin lakko, 1995
• Palomiesten lakko 27. marraskuuta 1997 – 23. helmikuuta 1998
• Metsäteollisuuden työsulku 2005
• Tehyn työtaistelu 2007
• Finnairin lentoemäntien ja stuerttien lakko, 2010

Italialainen eli hidastuslakko, jossa työntekijät ovat työpaikalla ja tekevät töitä, mutta verkkaiseen tahtiin tai jokaista säännöstä pilkuntarkasti noudattaen tai tekevät sen ja vain sen, mitä nimenomaan käsketään. Ensimmäisen kerran tällaisen työtaistelun sanotaan tapahtuneen Italian rautateillä, mistä nimitys juontuu.

Istumalakko eli miehityslakko, jossa työntekijät saapuvat työpaikalle mutta kieltäytyvät tekemästä töitä.

Japanilaisessa lakossa työntekoa jatketaan normaalisti, mutta osoitetaan mieltä työnantajaa vastaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa.

Joukkoirtisanoutuminen on työntekijöiden (~työntekijäjärjestöjen) päätös yhteisestä irtisanoutumisesta. Joukkoirtisanoutumisella työtaistelutoimenpiteenä tavoitellaan muun muassa työnlain suojelu- ja hätätyöstä irtautumista, jolla työnantaja pyrkisi välttämään lakon aiheuttaman haitan.

Korpilakko eli laiton lakko, työehtosopimuksen tai -lain vastainen lakko. Yleensä yksittäisellä työpaikalla syntyvä lakko, joka alkaa ilman ammattiliiton myötävaikutusta ja saattaa sisältää arvostelua omaa ammattiliittoa kohtaan. Laiton lakko ei sisällä täysimittaista lain tarkoittamaa ennalta ilmoittamisaikaa (esimerkiksi myötätuntolakko).

Laillinen lakko on työnlain tai työehtosopimuksen tarkoittama työtaistelutoimenpide, johon kuuluu muun muassa ilmoitusvelvollisuus työnantajalle (~työnantajajärjestölle), lakon laajuudesta ilmoittaminen jne.

Listalakko on toimiltaan kuten ylityökielto. Listalakossa olevat työtekijät tekevät vain työlistassa määrätyt työvuorot eivätkä suostu työvuorojen muuttamiseen tai työnantajien esittämiin työaikojen joustoihin.

Mielenosoituslakossa osoitetaan mieltä esimerkiksi työnantajan, hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastaan. Mielenosoituslakko voi olla spontaani, äkillinen reaktio johonkin ilmiöön (~laiton lakko, ulosmarssi) tai se voi olla suunniteltu (~laillinen, ilmoitettu työtaistelutoimenpide). Mielenosoitus- ja poliittiset lakot kestävät yleensä määräajan.

Pistelakko on saartoa laajempi työtaistelutoimenpide, jossa yksi kohta tuotantoketjusta tai osa yrityksestä on lakossa. Yleensä pisteeksi valitaan sellainen kohta, joka estää muun ketjun toimimisen.

Poliittinen lakko on lakko, jonka ensisijaiset tavoitteet eivät liity työehtoihin, vaan jolla ajetaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä

Saarto on mielenosoitus- ja tukilakon kaltainen työtaistelutoimenpide, jossa muiden yritysten työntekijät kieltäytyvät työskentelemästä saarron alaisen yrityksen kanssa. Erityisesti toimihenkilöpuolella saarto voi tarkoittaa myös saartoon julistetun työnantajan toimien hakukieltoa.^[16]

Tukilakko, myötätuntolakko, vauhdituslakko tarkoittaa lakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen alan tai toimipaikan lakkoilevia työntekijöitä kohtaan. Tukilakko on laillinen työtaistelutoimenpide, mikäli tarvittavat ennalta ilmoittamisajat ja muotoseikat täyttyvät.

Ylityökielto on työtekijäjärjestöjen lakkoa keveämpi työtaistelutoimenpide, jolla pyritään painostamaan työnantajaa haluttuun lopputulokseen. Ylityökiellon aikana ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kieltäytyvät tekemästä ylityötä.

Yleislakko on merkittävästi yhteiskunnan toimintaa lamauttava toimenpide, jolla vaaditaan suuria muutoksia yhteiskuntaan. Sitä on käytetty Suomessa muun muassa yleisen äänioikeuden saamiseksi. Yleislakko on nykyään keskusjärjestöjen yhdessä sopima, kaikkia (tai ainakin useimpia) ammattialoja koskeva lakko. Nykyään sitä lähinnä käytetään tai sen käyttöä esitetään, jos tulopoliittinen kokonaisratkaisu uhkaa kääntyä työnantajia suosivaksi.

Työsulku on työlain työnantajille antama mahdollisuus estää työntekijöitä palaamasta työpaikalleen. Käytetään yleensä siinä tilanteessa, jossa osittainen lakko pysäyttää tuotannon, jolloin työnantaja asettaa työsulun niille työntekijöille, joille ei lakon takia löydy työtehtäviä. Erityisesti prosessi- ja paperiteollisuudessa, jossa on pitkät tuotannon alas- ja ylösajoajat, on helppo saada lyhyillä toistuvilla lakoilla työnantaja käyttämään työsulkua.

Lakossa olevien työntekijöiden irtisanominen oli tavallinen työnantajan toimenpide ennen lakko-oikeutta suojaavien lakien säätämistä.

Lakonmurtaminen tarkoittaa ulkopuolisen ammattiliittoon kuulumattoman työvoiman palkkaamista suorittamaan työt lakossa olevien työntekijöiden sijaan.

Jäsenmaksun perinnän lopettaminen eli työnantaja kieltäytyy perimästä palkasta ammattiliiton jäsenmaksua, vaikeuttaakseen työntekijöiden ammattiliiton toimintaa. Ammattiliitot pystyvät perimään maksut myös suoraan jäseniltä, joten toimenpiteellä ei yleensä ole merkittävää vaikutusta painostuskeinona.

• Kemijärven massaliike
• Ådalenin laukaukset

• http://www.stat.fi/tup/suomi90/elokuu.html