Turbonegro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turbonegro
Turbonegro esiintymässä Norjassa 22. heinäkuuta 2006
Turbonegro esiintymässä Norjassa 22. heinäkuuta 2006
Tiedot
Toiminnassa 1988–
Tyylilaji punk rock, death punk, glam punk, hard rock, shock rock
Kotipaikka Norja Oslo, Norja
Laulukieli englanti, norja
Jäsenet

Tony Sylvesterlaulu
Euroboykitara
Happy Tombasso
Pål Pot Pamparius, kitara, koskettimet
Tomas Dahlrummut

Entiset jäsenet

Hank Von Helvete, laulu (1993-2010)
Harry, laulu (19901993)
Pål Erik Carlin, laulu (19891990)
Rune Gronn, kitara (19892007)
Vegard Heskestad, kitara (19891990)
Bingo, basso (19911996)
Ole Martinsen, basso (19901991)
Raldo Useless, basso (1990)
Anders Gerner, rummut (1996)
Carlos Churasco, rummut (19891990)
TK, rummut (aikaiset harjoittelut)
Christer Engen, rummut (19982008)

Levy-yhtiö

Bitzcore

Aiheesta muualla
turbonegro.com

Turbonegro (Norjassa Turboneger) on vuonna 1988 perustettu norjalainen death punk -yhtye. Yhtye tunnetaan myös nimillä TRBNGR (Turbonegro ilman vokaaleja), Stierkampf ja Nazipenis. Turbonegro on esiintynyt Suomessa muun muassa Provinssirockissa, Tavastia Klubilla, Ankkarockissa, Ruisrockissa, Rockperryssa, Qstockissa ja Porisperessä.

Turbonegro on ainoa death punk -yhtye, ja tyylilaji onkin yhtyeen omaa keksintöä.

Turbonegro The Movie -DVD:n lisämateriaaleissa Happy Tom toteaa, että festivaaleilla TRBNGR:n odotettiin olevan goottimetallia tai black metalia muiden norjalaisten yhtyeiden ohella. Yhtye tunnetaan erikoisista lava-asusteistaan. Alkuaikoina yhtye käytti mustia vaatteita sekä peruukkeja. ResErectionilla yhtye kertoo, että heidän ei annettu joskus soittaa keikkaansa, koska yleisö ei halunnutkaan sen näköistä yhtyettä lavalle. Muutaman kiertueen jälkeen he vaihtoivat mustat peruukit ja vaatteet kireisiin denim-farkkuihin ja teemakin muuttui homoseksuaaliseksi. Kappaleissakin alkoi tässä vaiheessa näkyä homoseksuaalisuutta, esimerkiksi kappaleissa Sperminator of the Asshole, Prince of the Rodeo ja Rendezvous with Anus.

Yhtyeen ensimmäisen läpimurtolevyn kansikuva oli selkeä parodia The Beach Boysin Pet Soundsista. Jello Biafra (Dead Kennedys) sanoi myöhemmin, että Ass Cobra (1996) on yksi parhaista 1990-luvun punk-levyistä. Ass Cobraa seurasi Apocalypse Dudes (1998). Tämä levy nosti Turbonegron suosiota entisestään.

Vuonna 1998 laulaja Hank Von Helvete kärsi pahasta huumeriippuvuudesta. Yhtye hajosi ja von Helvete lähti takaisin synnyinkaupunkiinsa, pohjoiseen Norjaan. Seuraavaan neljään vuoteen yhtyeen jäsenet puhuivat harvoin toisilleen, mutta siltikin yhtye sai koko ajan lisää faneja ympäri maailmaa. Turbonegrosta oli tulossa kultti-ilmiö. Vuonna 2002 jäsenet harkitsivat yhteenpalaamista ja jopa kiertuetta. Harjoitukset onnistuivat hyvin ja Turbonegro aloitti Euroopan-kiertueen. Menestys ylitti kaikki odotukset: keikat olivat loppuunmyytyjä, fanit innoissaan ja Turbonegro taas kasassa. Yhdysvaltojen kiertue jatkui vuonna 2003. Musiikkilehti Sue valitsi samana vuonna julkaistun albumin Scandinavian Leather Suomessa vuoden parhaaksi ulkomaiseksi albumiksi.

Lokakuun 26. vuonna 2007 rytmikitaristi ja perustajajäsen Rune Rebellion ilmoitti jättävänsä yhtyeen.

Maaliskuun 3. vuonna 2008 yhtyeen rumpali Chris Summers ilmoitti haluavansa erota yhtyeestä. Hänellä oli ollut jalka poikki jo kuusi kuukautta ja Turbonegrossa oli tuon ajan esiintynyt Tuomas Dahl hänen sijastaan. Dahlista tuli yhtyeen uusi rumpali.

Heinäkuussa 2010 ilmoitettiin, että yhtyeen laulaja Hank Von Helvete eroaa yhtyeestä.

Yhteenpalaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2011 yhtye ilmoitti tekevänsä jälleen paluun. Tällä kertaa uuden laulajan (Tony Sylvesterin) kanssa. Turbonegro juhlisti paluutansa keikalla 15. heinäkuuta 2011 WTJT-tapahtumassa Hampurissa Saksassa.

Yhtyeellä oli kaksi ideaa nimeksi: Nazipenis ja Turbonegro. Heille kerrottiin, ettei Nazipenis-niminen yhtye myisi ikinä levyjä, joten he valitsivat Turbonegron. Turbonegro julkaisi aluksi levynsä TRBNGR-nimellä.lähde?

Turbo- (= pyöritys-, teho-, voima-, voimanlisä, tai myös -ahdin (ahtimen englanninkielisestä 'turbiini'-sanasta)), negro (= musta tai neekeri).

Turbonegro mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turbonegron kappale ”The Age of Pamparius” on MTV:n Wildboyz-ohjelman tunnusmusiikkina. MTV:llä pyörivässä Viva La Bamissa Bam Margera hankki Turbonegron soittamaan omaan olohuoneeseensa. Turbonegron kappale ”All My Friends Are Dead” löytyy Viva La Bamin Viva La Bands -soundtrackilta.

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hot Cars And Spent Contraceptives (1992)
  • Helter Skelter (1993, uusiojulkaisu ensimmäisestä albumista viiden bonuskappaleen kera)
  • Never Is Forever (1994)
  • Ass Cobra (1996)
  • Apocalypse Dudes (1998)
  • Scandinavian Leather (2003)
  • Party Animals (2005)
  • Retox (2007)
  • Sexual Harassment (2012)
  • RockNRoll Machine (2018)
  • Darkness Forever! Between The Lines Of Oslo And Hamburg (2000)
  • Turboloid (12") (1990)
  • (He’s A) Grunge Whore (10") (1993, julkaistu Stierkampf-nimellä, eikä Turbonegrolla
  • Sell Your Body (2003)
  • Boys From Nowhere Limited 6-Track Ep (2007)
  • Vaya con Satan (1989)
  • Route Zero (1991)
  • Denim Demon (1995)
  • Bad Mongo (1995)
  • I Got Erection (1995)
  • Prince of Rodeo (1996)
  • Suffragette City (1997)
  • Get It On (1998)
  • FTW (Fuck The World) (2003)
  • Locked Down (2003)
  • Sell Your Body (2003)
  • You Give Me Worms (2012)
  • Locked Down (2003)
  • Alpha Motherfuckers, Tribute To Turbonegro (2001)
  • Love It To Deathpunk (2001)
  • Small Feces (2005)
  • Turbonegro - The Movie
  • The ResErection

Turbojugend on Turbonegron faniklubi. Ensimmäinen Turbojugend aloitti Saksassa Hampurin St. Paulissa. Nykyään niitä on eri puolilla maailmaa, Suomessakin muun muassa Turbojugendit Oulu, Tampere, Helsinki, Vantaa, Tapuli, Kirkkonummi, Espoo, Joensuu, Turku, Pori, Seinäjoki, Lauste, Uurainen, Rovaniemi ja Patastenmäki. Turbojugendin alkuperäinen idea oli melkein sama kuin Kiss Armylla, mutta Jugendissa oli teemana laivasto eikä armeija. Myös pientä parodiaa Hitler-Jugendin suuntaan on huomattavissa. Turbojugend vastustaa rasismia, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi kansallissosialismin kanssa.

Turbojugendilaisen tunnista parhaiten farkkutakista, jonka selässä on Turbonegron logo, sekä painatukset TURBOJUGEND ja jaoston nimi (esimerkiksi Oslo). Takin etupuolella on niin kutsuttu taistelijanimi. Takkia kutsutaan nimellä ”Kutte”. Turbojugend-takin voi tilata vain, jos kuuluu johonkin Turbojugendeista. Poikkeuksena Turbojugend Oslon takki, jota voi tilata vapaasti. Tosin vapaassa tilauksessa olevaan Turbojugend Oslon takkiin ei tietenkään saa taistelijanimeä.

Jokaisella Turbojugend-jaostolla on oma presidentti, joka vastaa Turbojugendinsa toiminnasta. Presidentin kautta hyväksytään uudet jäsenet, sekä tilataan takit. Jotkut Turbojugend-jaostot ovat niin sanotusti suljettuja, joihin ei oteta uusia jäseniä. Syynä tähän on yleensä se, että jäsenet haluavat pitää jaoston vain oman kaveripiirinsä sisällä. Kuuluisimpia jaostoja ovat mm. Oslo, St. Pauli, Oulu, ja Los Angeles.

Welt-Turbojugendtage

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerran vuodessa järjestetään kokoontuminen turbojugendlaisten kesken St. Paulissa, Saksassa. Tämän tapahtuman nimi on Welt-Turbojugendtage (suom. Maailman Turbojugend-päivät). Tapahtumaan osallistuu turbojugendlaisia ympäri maailmaa juhlimaan itseään sekä itse musiikkia. WTJT 8 tullaan järjestämään 20.–22. heinäkuuta 2012, jolloin Turbonegro soittaa kaksi keikkaa 20. heinäkuuta 2012 Knust nimisessä keikkapaikassa.

Turbojugend Oslo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turbojugend Oslo on yksi maailman suurimmista turbojugendeista. Turbonegron albumien takakansiin on painettuna juuri Turbojugend Oslon logo. Turbojugend Oslon takkeja voi kuka vain tilata Turbonegron postimyynnistä. Tämän takia moni turbojugendlainen ei pidä kyseisiä takkeja aitoina.

Sivuprojektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Frisk, Lina: Punk, jeansjackor och provokation. Hufvudstadsbladet, 22.7.2015, s. 20.
  • Moslet, Håkon: Turbonegro – denim ja deathpunk. (Suomentanut Outi Menna) Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0312-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]