Tunnustuksellinen luterilaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tunnustuksellinen luterilaisuus on teologinen suuntaus, joka korostaa ehdotonta sitoutumista luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin, koska niiden sisältämän opin katsotaan olevan yhtäpitävä Raamatun esittämän opin kanssa.

Suurin osa kaikista luterilaisista kirkoista pohjaa oppinsa Tunnustuskirjoihin, mutta tunnustuksellinen luterilaisuus korostaa yleensä ehdotonta sitoutumistaan niihin juuri niissä näkemänsä raamatullisuuden vuoksi. Tunnustukselliselle luterilaisuudelle on ominaista pyrkiä tunnustuksensa mukaiseen julistukseen sekä sen toteuttamiseen myös käytännössä, minkä lisäksi tunnustuksellisuus nähdään merkittävänä osana luterilaista identiteettiä. Vastakkaisena asenteena tunnustukselliselle luterilaisuudelle nähdään sellainen sitoutuminen Tunnustuskirjoihin, että ne hyväksytään vain siltä osin kuin niiden katsotaan pitävän yhtä Raamatun kanssa. Tunnustuksellisen luterilaisuuden näkökannan mukaan viimeksi mainittu tapa käytännössä mitätöi Tunnustuskirjojen autoritaarisuuden ja kyseenalaistaa lähtökohtaisesti niiden raamatullisuuden.

Suuntauksen juuret ovat luterilaisessa ortodoksiassa ja uusluterilaisuudessa.

Tunnustuksellista luterilaisuutta edustavat kirkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen yhteenliittymä on Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC), jolla on 35 jäsenkirkkoa. Sen mukaan Raamattu on inspiroitua ja erehtymätöntä Jumalan sanaa ja luterilaiset Tunnustuskirjat ovat tämän sanan oikea ja uskollinen selitys.[1]

Toinen tunnustuksellisia luterilaisia kirkkoja yhdistävä kansainvälinen yhteistyöelin on Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi (Confessional Evangelical Lutheran Conference, CELC), jolla on 24 jäsenkirkkoa. Näistä yksi on Suomessa toimiva Suomen luterilainen tunnustuskirkko. Se hyväksyy luterilaiset Tunnustuskirjat ja korostaa, ettei tämä tapahdu siinä määrin kuin, vaan koska ne ovat Jumalan sanan eli Raamatun puhtaan opin oikea selitys. Eli siis he lähtevät siitä, että Tunnustuskirjojen oppi on Raamatun mukainen, eikä siihen tunnustautumisen suhteen tarvitse tehdä mitään varauksia.[2]

Tunnustuksellinen luterilaisuus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko määrittelee itsensä selkeästi tunnustukselliseksi luterilaiseksi yhteisöksi. Sen mukaan tunnustuksellisuus tarkoittaa heille sitä, että heidän kirkkonsa "pitäytyy ilman varauksia kaikkiin luterilaisiin tunnustuskirjoihin, koska niissä tunnustettu oppi on Raamatusta otettu. Kirkko sallii vain niiden mukaisen opetuksen."[3]
  • Suomen luterilainen tunnustuskirkko ilmaisee tunnustautuvansa "kaikkiin luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin, jotka koottiin vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan, koska ne ovat kaikilta osin yhdenmukaiset Raamatun opin kanssa."[4]
  • Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta on sitoutunut tunnustamaan sitä "raamatullista uskoa ja oppia, joka perustuu Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin ja joka on julkilausuttu luterilaisissa tunnustuskirjoissa."[5]
  1. About us International Lutheran Council. Viitattu 8.2.2015. (englanniksi)
  2. Constitution Confessional Evangelical Lutheran Conference. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 8.2.2015.
  3. MIKÄ ON SUOMEN TUNNUSTUKSELLINEN LUTERILAINEN KIRKKO (STLK)? Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 8.2.2015.
  4. Kirkko ja seurakunnat Suomen luterilainen tunnustuskirkko. Viitattu 8.2.2015.
  5. Tunnustus Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 8.2.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]