The Dictators
The Dictators on newyorkilainen protopunkyhtye. Yhtyeen musiikki on äänekästä, nopeaa rock 'n' rollia. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat basisti-laulaja Andy (aka "Adny") Shernoff, soolokitaristi Ross the Boss Friedman (aka Ross Funicello), rytmikitaristi Scott "Top Ten" Kempner ja rumpali Stu Boy King. Tällä kokoonpanolla, jota täydensi roudari-vokalisti Handsome Dick Manitoba, äänitettiin vuonna 1975 yhtyeen debyyttialbumi. Pari viikkoa albumin ilmestymisen jälkeen levy-yhtiö Epic Records purki sopimuksensa yhtyeen kanssa.[1]
Handsome Dick Manitoba on oikealta nimeltään Richard Blum ja hän oli toiminut musiikkikriitikkona Creem-lehdessä ollen Grateful Dead -asiantuntija. Myös Shernoff oli ollut mukana lehden toiminnassa.[1]
Toinen albumi, Manifest Destiny julkaistiin 1977. Levyllä on basistina Mark "The Animal" Mendoza ja koskettimissa Andy Shernoff.
Kun Mendoza jätti yhtyeen Shernoff palasi takaisin bassokitaran varteen. Albumi Bloodbrothers äänitettiin kokoonpanolla Manitoba, Shernoff, Friedman, Kempner ja Rich Teeter. Levyllä Manitoba ensi kertaa laulaa kaikki kappaleet.
Kaupallista menestystä ei tullut vieläkään mikä johti yhtyeen hajoamiseen 1979. Tämän jälkeen Shernoff työskenteli tuottajana ja Friedmanilla oli useita projekteja. Ensin hän soitti ranskalaisessa Shakin' Street -yhtyeessä ja oli myöhemmin perustamassa Manowaria. Hän myös tuotti Anthrax-yhtyeen ensimmäisen singlen Soldiers Of Metal. Dictatorsin jäsenet alkoivat kuitenkin palailla yhteen vuonna 1981 ja myöhemmin samana vuonna julkaistiin kasettiversiona albumi Fuck 'Em If They Can't Take a Joke. Levyllä on kappaleita bändin kolmelta ensimmäiseltä studiolevyltä, pari cover-versiota sekä kaksi Shernoffin uutta piisiä. Levy uudelleenjulkaistiin vuonna 1998 CD:nä jolla on mukana kolme bonusraitaa.
Vuonna 1986 Shernoff ja Manitoba perustivat yhdessä kitaristi Daniel Reyn kanssa yhtyeen Wild Kingdom. Yhtye julkaisi vuonna 1990 levyn ...And You? nimellä Manitoba's Wild Kingdom. Tällöin Rey oli jo jättänyt ryhmän ja hänet oli korvannut Friedman. Levyä voidaan pitää käytännössä Dictatorsin neljäntenä studioalbumina. Rummuissa oli nyt J.P. Patterson. Kun Kempner palasi ryhmään yhtye otti takaisin nimen The Dictators.
90-luvun lopussa The Dictators alkoi äänittää uutta studiolevyä joka lopulta julkaistiin nimellä D.F.F.D vuonna 2001. Dictators julkaisi uuden live-albumin Viva Dictators vuonna 2005. Viimeksi The Dictators on julkaissut levyn Every Day is Saturday joka sisältää demoja, harvinaisuuksia ja ennen julkaisemattomia raitoja heidän yli kolme vuosikymmentä kestäneeltä uraltaan.
Levyjulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Go Girl Crazy! (1975)
- Manifest Destiny (1977)
- Bloodbrothers (1978)
- ...And You? (1990)
- D.F.F.D. (2001)
- Everyday is Saturday (2008)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fuck 'Em If They Can't Take a Joke (1981)
- The Dictators Live, New York, New York (1998)
- Viva Dictators (2005)