Tetaaninen lihassupistus
Tetaaninen lihassupistus (tetanisaatio, tetanus tai fysiologinen tetanus erotuksena tetanus-sairaudesta eli jäykkäkouristuksesta) on jatkuva lihassupistus[1], joka syntyy kun luurankolihasta hermottava alfamotoneuroni lähettää aktiopotentiaaleja erittäin korkealla, riittävällä taajuudella.[2][3] Tetanisaation aikana motorinen yksikkö on maksimaalisesti alfamotoneuroninsa ärsyttämä pysyen siten tovin. Jokainen hermoimpulssi saa aikaan yksittäisen lihasnykäyksen. Jos impulsseja saapuu riittävän hitaasti, lihas ehtii rentoutua niiden välissä. Korkeataajuisen stimulaation aikana lihasnykäykset tapahtuvat päällekkäin, josta seuraa tetanisaatio. Tetaaninen lihassupistus voi olla joko epäyhtenäinen (epätäydellinen) tai yhtenäinen (täydellinen).[4] Epäyhtenäisessä tetanuksessa lihassäikeet ehtivät rentoutua vain osittain. Yhtenäisessä tetanuksessa rentoutumista ei ehdi tapahdua ollenkaan. Yhtenäinen tetaaninen lihassupistus on suurin mahdollinen yhden motorisen yksikön aktivaatio lihassupistuksen aikana.[5] Tetanisoituna lihas pysyy vakiotilassa. Kyseessä on maksimisupistus. Tetaanisaation aikana lihas voi lyhetä, pidetä tai pysyä vakiopituisena.[6]
Kokonaisuutena lihaksen motoriset yksiköt eivät normaalisti kaikki aktivoidu minkään yksittäisen liikkeen aikana. Tetanisaatio saa pitkittyessään ja toistuessaan selkäytimessä aikaan kuitenkin sen, että enemmän uinuvia motorisia yksiköitä otetaan käyttöön liikkeitä suorittamaan, mikä johtaa lihasvoiman kasvamiseen sitä kautta, että suurempaa osaa siitä käytetään. Tämän voi ajatella johtuvan adaptaatiosta: jos maksimisupistuskaan ei ole riittävä, niin silloin samaan käyttöön rekrytoidaan lisää motorisia yksiköitä.
Tetanisaatio on yleensä normaalia (esimerkiksi kannatellessa painavaa laatikkoa). Lihaksissa on yleensä jonkinasteista tetaanista toimintaa, mistä seuraa lihasjänteys, jolla ylläpidetään asentoa.[7] Esimerkiksi kyykky vaatii tiettyjen lihasten jatkuvaa supistustilaa asennossa pysymiseksi. Tetaaninen lihassupistus voi esiintyä eri tavoin kuten isotonisena tai isometrisenä—esimerkiksi raskaan laatikon nostaminen lattialta on isotonista, kun taas laatikon kannattelu on isometristä.
Tahdonalaisesti ylläpidetty lihassupistus on normaali (fysiologinen) prosessi (kuten kyykky- tai laatikon kannatteluesimerkeissä), mutta tahdosta riippumatonta jatkuvaa supistumista esiintyy sekä fysiologisissa että epänormaaleissa (patologisissa) tiloissa. Lihasjänteys on terve muoto tahdosta riippumattomasta osittaisesta supistuksesta. Verrattuna isometriseen supistukseen (kuten laatikon kannattelu minuuttien ajan) se eroaa vain osallistuvien motoristen yksikköjen lukumäärän sekä hermoimpulssien taajuuden osalta, mutta matala määrä ja taajuus terveessä lihasjänteydessä ovatkin avaintekijöitä, joiden vuoksi kyseessä on terve tila (eikä tetaaninen). Tahdosta riippumaton ylijänteä supistus on sen sijaan patologista. Lievässä päässä haitaria ovat krampit ja spasmit, ja jopa tetania ovat usein väliaikaisia ja lieviä. Vakavassa päässä haitaria ovat dystonia, trismus, jäykkäkouristus ja muut liikehäiriöt, joissa esiintyy tahdosta riippumattomia vahvoja luurankolihaksen supistuksia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The American Heritage Medical Dictionary, s. 815. Boston Massachusetts: Houghton Mifflin Company. ”Marked by sustained muscle contractions” ISBN 978-0-618-82435-9
- ↑ Mann, Michael D.: ”Chapter 14: Muscle Contraction: Twitch and tetanic contractions”, The Nervous System In Action. Michael D. Mann, 2011. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Raff, Hershel: ”Cells, Nerves, and Muscles”, Physiology Secrets, s. 25–26. 2 painos. Philadelphia, PA: Hanley & Belfus, 2003. ISBN 978-1-56053-509-6
- ↑ "Muscular System Part ii" (pdf) windward.hawaii.edu. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 17.10.2017. (englanniksi)
- ↑ “Chapter 14-Muscle Contraction.” michaeldmann.net.
- ↑ Widmaier & Raff et. al.: ”Muscle”, Vander's Human Physiology: The Mechanisms of Body Function, s. 250–291. 12 painos. New York: McGraw-Hill, 2010. ISBN 0-321-98122-7
- ↑ Davidoff RA: Skeletal muscle tone and the misunderstood stretch reflex. Neurology, 1992, 42. vsk, nro 5, s. 951–63. PubMed:1579249 doi:10.1212/WNL.42.5.951
