Sun Chuanfang

Sun Chuanfang (17. huhtikuuta 1885 Licheng, Shandong – 13. marraskuuta 1935 Tianjin)^[1] oli kiinalainen sotaherra, joka hallitsi 1920-luvun jälkipuolella suurta aluetta Kiinan itäosassa. Hän kuului niin sanottuun Zhilin klikkiin. Myöhemmin buddhalaiseksi munkiksi ryhtynyt Sun murhattiin.

Sun valmistui keisarillisesta sotakoulusta vuonna 1904, ja Kiinan hallitus lähetti hänen jatko-opintoihin Japaniin. Palattuaan Kiinaan hän palveli Beiyangin armeijassa. Sotaherrojen aikana hän liittyi niin sanottuun Zhilin klikkiin. Lokakuussa 1925 Sun löi vastahyökkäyksellä kilpailevaan Fengtianin klikkiin kuuluneen kenraali Zhang Zongchangin, joka yritti valloittaa Zhilin klikin hallitseman alueen Jangtsen laaksossa. Anhuin, Hubein ja Jiangxin maakuntia hallinneet sotilasjohtajat kääntyivät Sunin tueksi, ja joulukuussa 1925 Sun julistautui Anhuin, Jiangxin, Fujianin, Jiangsun ja Zhejiangin joukkojen ylipäälliköksi. Hän oli tämän jälkeen käytännössä Zhilin klikin vahvin sotaherra, vaikka osoitti muodollisesti kunnioitusta klikin johtajana pidetylle Wu Peifulle.^[2] Sun teki Nanjingista pääkaupunkinsa.^[3] Hänen vallassaan oli myös Shanghai, jossa hän muun muassa murskasi ankaralla kädellä työläisten lakot. Shanghaissa asuneet eurooppalaiset arvostivat häntä, sillä hän selkeytti suurkaupungin hajanaista paikallishallintoa ja piti olot vakaina.^[2]

Sun menetti valtansa vuonna 1927, kun etelästä etenemään lähtenyt Tšiang Kai-šekin komentama Kuomintang-armeija löi hänet. Sun pakeni Pohjois-Kiinaan ja liittoutui aiempien vastustajiensa Zhang Zuolinin ja Zhang Zongchangin kanssa Tšiang Kai-šekia vastaan. Voitokkaan Kuomintangin pysäyttäminen ei kuitenkaan onnistunut, joten Sun vetäytyi vuonna 1928 syrjään valtapelistä.^[2] Vuonna 1931 hän luopui kokonaan sotilasurasta ja hakeutui turvaan Tianjinin brittiläiselle konsessioalueelle.^[3] Siellä hän perusti yhdessä toisen entisen sotaherran Jin Yunpengin kanssa maallikkobuddhalaisen yhteisön ja ryhtyi itse munkiksi. 1930-luvulla Pekingissä liikkui huhuja, että Sun olisi suunnitellut paluuta politiikkaan ja juonitellut japanilaismielisinä tunnettujen poliitikkojen kanssa. Sun tuomitsi huhut pötypuheina, mutta ne tekivät hänestä entistä vihatumman.^[2]

Shi Jianqiao -niminen nainen murhasi Sunin marraskuussa 1935 buddhalaisessa temppelissä Tianjinissa. Shi ampui rukoushetkeä johtanutta Sunia kolmesti päähän ja selkään.^[3] Kyseessä oli pitkään valmisteltu henkilökohtainen kosto, sillä Sun oli mestauttanut Shin isän, Zhang Zongchangin alaisen prikaatinkomentajan Shi Congbinin lokakuussa 1925 ja asettanut tämän irtileikatun pään näytteille seipääseen Bengbussa. Zhang oli kuollut vuonna 1932 samanlaisen kostomurhan uhrina.^[2]

Vaikka Sun oli kuollessaan ollut jo vuosien ajan syrjässä vallasta, hänen murhansa sai Kiinassa paljon huomiota ja siihen liitettiin laajempia merkityksiä. Sun symboloi vihattuja ja uskottavuutensa menettäneitä sotaherroja, joita pidettiin syypäinä Kiinan hajanaisuuteen ja heikkouteen.^[2] Murhaoikeudenkäynnistä tuli suuri mediatapahtuma, ja yleinen mielipide asettui murhaajan puolelle. Puolustus vetosi klassisiin kirjoituksiin, joiden mukaan epäoikeudenmukaisen surman sai kostaa murhalla. Shi sai aluksi kymmenen vuoden vankeustuomion, minkä Kiinan korkein oikeus lievensi seitsemään vuoteen. Lokakuussa 1936 Kuomintang-hallitus armahti hänet kokonaan.^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sun Chuanfang Wikimedia Commonsissa