Sumerin uskonto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sumerilainen rukoilija.

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Tärkeimmät jumalat olivat taivaanjumala An, ilmanjumala Enlil, vedenjumala Ea ja rakkauden jumalatar Inanna. Jumalten palvontapaikoiksi rakennettiin suuria temppeleitä.

Sumerien jumalia oli tuhansia, joista muutamat nousivat toisia merkittävämpään asemaan. Joihinkin jumaliin yhdistettiin useita eri ominaisuuksia (esimerkiksi Inanna oli rakkauden, sodan ja lisääntymisen jumalatar). Uskonto oli tärkeä osa sumerilaisten maailmankuvaa ja jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma luomisjumala, jota rukoiltiin. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla. Sumerin uskonnollisissa perinteissä on nähty monia yhtymäkohtia Raamatun Vanhan testamentin tarinoihin, joista eniten keskustelua on aiheuttanut vedenpaisumuskertomus.

Sumerilaisessa uskonnossa jumalat olivat antropomorfisia eli ihmisenkaltaisia, joilla oli kuolemattomuuden lisäksi muita yliluonnollisia kykyjä. Jumalien uskottiin olevan näkymättömiä tavallisille kuolevaisille, ja ristiriitojen välttämiseksi he olivat luoneet joukon (”me”) luonnonlakeja, jotka ohjasivat maailman kulkua.[1] Sumerilaisten neljä pääjumalaa olivat An (taivaan jumala) ja hänen puoliso Ki (maan jumala) sekä Enki (veden jumala), ja Enlil (ilman jumala), jotka muodostivat ”pyhän kolminaisuuden” (Ki oli ulkopuolella). An oli tärkeä jumaluus, jolle rakennettiin temppeleitä jo varhaisella Uruk-kaudella. An-jumala merkittiin nuolenpääkirjoituksella tähdellä, joka tarkoittaa myös yleisemmin dingir, 'jumala'. An syntyi alkumerestä, Nammusta, josta koko maailma oli saanut alkunsa. Ihmiset saivat myöhemmin sivistyksen kalaihmistä muistuttavalta Oannesilta.

Sumerilainen jumalatarpatsas. Sen arvellaan esittävän jumala Bauta.

Enlil oli ankara ilman ja myrskyn jumala, jonka vastakohtana oli ystävällinen makean veden jumala Enki. Enlil oli Sumerin korkein jumala. Enlilin puoliso on Ninlil, ”Rouva ilma”. Enkin puoliso oli Ninki eli Damgalnunna, maan valtiatar. Enki kuvataan viisaaksi mieheksi, jonka kuvaamasta ruukusta virtaavat Eufrat ja Tigris. Enki oli esimerkiksi käsityöläisten ja tiedon jumala. Rakkauden jumalattar Inanna innoitti monia sumerilasrunoilijoita. Inanna avioitui alun perin kuolevaisena olleen Dumuzin kanssa, mutta surkean suhteen vuoksi Inanna matkasi aina kuudeksi tuonpuoleiseen maailmaan. Koska Inanna oli myös lisääntymisen jumalatar, selitettiin hänen poissaolonsa avulla kesän kuumuuden ja kuivuuden aiheuttamat elinkelvottomat olosuhteet.[1]

Jossain vaiheessa jumaluudet kytkettiin taivaankappaleisiin, esimerkiksi Venus Inannaan, mikä oli tyypillistä myös myöhempien aikojen astrologialle. Auringon jumala Utu ja kuun jumala Nanna olivat myös tärkeitä jumaluuksia. Aurinko kärvensi kesällä kasvillisuuden, mutta ihmiset pitivät häntä auttajana ja oikeuden jumalana. Nanna, kuunjumala oli taas ajan jumala. Kuun jumalan puoliso oli Ningal. Kuunjumalattaren palvonta levisi laajalle Lähi-idässä.

Kuoleman jumala Nergalin nimen lausuminen ääneen oli kiellettyä, ettei houkuteltaisi huonoa onnea. Nergal oli kuumimman keskikesän jumala, jolloin aurinko kärvensi kasvillisuutta. Jotkut kuninkaat korotettiin jumalaksi. Monien kuninkaiden uskottiin nousseen kuoltuaan taivaaseen, esimerkiksi Etanan.

Sumereilla oli seitsemän jumalaa, jotka määräsivät kohtalon. Näistä An, Enlil, Ninhursag, Enki ovat kirjallisuudessa varhaisimmat.

Muita jumalia:

Anunnakit, 50 jumalaa, taivaanjumala Anin lapsia.

Puolijumalia, sankareita jne.:

Sumerilaiset uskoivat vainajiensa asuvan synkässä manalassa, Ereshkigalin valtakunnassa. Sumerilaiset hautasivat vainajansa yleensä maahan mattoon käärittynä, rikkaammat arkkuun. Esimerkiksi lapsia haudattiin talojen lattian alle. Hautalahjaksi annettiin ainakin vesiastia, mutta rikkaille runsaat aarteet[2]. Kuninkaalliset hautaukset tehtiin joskus hautaholveihin, joihin uhrattiin ihmisiä jo 4000 eaa. alkaen Urissa. Varsinkin varhaiselta ajalta[3] on löydetty polttohautauksia noin 5000 eaa. alkaen[4].

Sumerilainen maailma "an-ki" koostui maasta "ki" ja taivaasta "an"[5]. Näiden välissä oli ilma "lil". Maailmaa ympäröi valtameri Apsu, Nammu.

Aurinko, kuu, tähdet jne. koostuivat sumerilaisten mielestä ilmasta "lil", mutta olivat valaisevia. Maailma "an-ki" oli syntynyt vedestä, josta kaikki muukin sai alkunsa. "Me" oli maailmanjärjestys, jonka mukaan kaikki toimi.