Sukupuoli-identiteetti

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 2. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa yksilön käsitystä omasta sukupuolestaan ja on keskeinen osa sukupuolen itsemäärittämistä.[1] Ihminen alkaa identifioitumaan yleensä viiden tai kuuden vuoden ikään mennessä vain yhden (sosiaalisen) sukupuolen (engl. gender) edustajiin[2]. Ihmisen sukupuoli-identiteetti ei näy suoraan ulospäin[3], mutta ihminen ilmaisee sukupuoli-identiteettiään usein näkyvällä tavalla.[4][5] Sukupuoli-identiteetti ei määritä seksuaalista suuntautumista.[6]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen sukupuoli-identiteetti, joka on muotoutunut biologisten, psyykkisten, kulttuuristen, kasvatuksellisten ja sosiaalisten tekijöiden seurauksena.[7] Noin 99 prosentilla täysi-ikäisistä ihmisistä sukupuoli-identiteetti vastaa biologista sukupuolta, eli se on joko mies tai nainen. Niitä, jotka eivät identifioidu kumpaankaan sukupuoleen, kutsutaan muunsukupuolisiksi. Biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin ristiriitaa kutsutaan transsukupuolisuudeksi. Se voi johtaa sukupuolidysforiaan.[7] Brittiläisessä aineistossa 0,3–0,6 prosenttia väestöstä identifioituu biologisesta sukupuolesta poikkeavaan sukupuoleen.[8]

Sukupuoli-identiteetin käsitteen teki tunnetuksi psykologi John Money 1960-luvulla. Moneyn teorian mukaan lapsi omaksuu tytön tai pojan sukupuoli-identiteetin vähän yli kahden vuoden ikään mennessä.[9] Lapsen ja nuoren sukupuoli-identiteetti on kuitenkin usein vakiintumaton, ja mahdollinen vastakkaiseen sukupuoleen identifioituminen häviää 80 prosentilla lapsista murrosikään tultaessa. Vastakkaiseen sukupuoleen identifioituminen lapsuusiässä ennustaa vahvemmin homoseksuaalisuutta kuin pitkäaikaista sukupuoliristiriitaa.[7]

Biologiset selitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen endokrinologisen järjestön Endocrine Societyn mukaan huomattava tieteellinen todistusaineisto osoittaa, että sukupuoli-identiteetin taustalla on kestävä biologinen elementti. Sen tarkkoja mekanismeja ei kuitenkaan tunneta. Sukupuoli-identiteetin vaihtuminen ei näytä voivan tapahtua mistään ulkoisista syistä.[10] Yleensä tiede pyrkii vedenpitävyyteen tekemällä väittämistä falsifioitavissa olevia. Sukupuoli-identiteetti on tästä falsifioitavuuden puutteesta johtuen objektiivisen tieteen näkökulmasta hankala. Se ei tule samalla tavalla ilmeiseksi kuin henkilön seksuaalinen suuntautuminen. Tiede on paikantunut sukupuoli-identiteetin perustan aivojen hypotalamukseen. Perusajatus on se että sekä sukupuoli-identiteetti että seksuaali-identiteetti sijaitsevat vierekkäin hypotalamuksessa biologisesti koodattuina seikkoina.[11][12] Koko luonnontieteellinen ajattelu perustuu siihen tosiasiaan, että naarailla ja koirailla on sukupuolisesti erilaistuneet hypotalamukset.[13] Hypotalamuksessa sijaitsee INAH3-niminen osa, joka on transsukupuolisilla koetun sukupuolen mukainen. Se saattaa kuitenkin olla vain yksi osa laajempaa aivojen verkostoa joka luo kokemuksen sukupuoli-identiteetistä. Tieteilijät eivät siis pysty rajaamaan syytä vain tähän yhteen kohtaan, vaan kyse voi olla jostakin koko aivojen laajuisesta asiasta.[14]

Ihmisen sukupuoli-identiteetillä ei ole vastinetta eläinmaailmassa, eikä sitä voida tutkia eläimillä.[15]

Syrjintä sukupuoli-identiteetin perusteella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska muut ihmiset eivät näe henkilön sukupuoli-identiteettiä[3], väittämä siitä että jotakuta syrjitään sukupuoli-identiteetin perusteella ei ole yksiselitteinen. Sukupuolen ilmaisu kuitenkin usein seuraa sukupuoli-identiteettiä. Se tarkoittaa, että sukupuoli-identiteetistä ei saa välttämättä vihiä jos kykenee piilottamaan sen sukupuolen ilmaisusta. Syrjintä johtuu siis sukupuolen ilmaisusta, joka tuo esille sukupuoli-identiteettiä.[4][5]

Vaikutukset seksuaaliseen suuntautumiseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoli-identiteetti ei määritä seksuaalista suuntautumista, mikä tarkoittaa että henkilö voi olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä tahansa.[6] Se kuitenkin vaikuttaa siihen perspektiiviin josta henkilö katsoo seksuaalista suuntautumista. Jos henkilöllä on naisen sukupuoli-identiteetti, hän pitää suhdetta naisen kanssa lesbosuhteena. Toisaalta henkilö ajattelee, että kun hän on miehen kanssa, hän ei ole homoseksuaali vaan heteroseksuaali. Tieteilijät merkitsevät sukupuoli-identiteetin vuoksi ihmisen gynefiiliseksi (naisista kiinnostunut) tai androfiiliseksi (miehistä kiinnostunut). Biologinen mies kenellä on naisen sukupuoli-identiteetti ei identifioidu homomieheksi, eikä sen myötä tule homomieheksi identifioitumisen sisältämää kokemusta kuulumisesta homojen yhteisöön. Se perustuu siihen että seksuaali-identiteetit ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakennettuja[16]. Transnaisten ja homomiesten yhteiskunnalliset tavoitteet eivät ole edes yhtenäisiä, koska he eivät kuulu samaan joukkoon[17].

Biseksuaalisuus on sukupuoli-identiteetin ansiosta tutkijoiden kiinnostuksen kohde, mutta tutkimus on vasta aluillaan eikä siitä vuonna 2018 pystytä sanomaan juuri mitään.[18] Panseksuaalisuus saattaa olla henkilölle ajatuksen arvoista, kun se huomioi sukupuoli-identiteetin siten kuin henkilö sen omalta kohdaltaan osaa ajatella. Erilaisia oletuksia tutkijoilla on kuitenkin siitä, että sukupuoli-identiteetti saattaa kasvattaa bi-/panseksuaalisuutta tällaisten henkilöiden osaksi; aihetta ei lähdettäisi erikseen ajattelemaan, ellei siihen liittyisi jotakin tällaista hetero-oletusta rikkovaa taipuvaisuutta. Vuonna 2021 transsukupuolisten seksuaalisuudesta tehty katsaus pyrki täsmentämään miten seksuaalisuutta edes mitattaisiin, kun vaihtoehdot ja kysymykset ovat poissulkevia. Yleensä kaikenlaisissa tutkimuksissa on selvitetty tiettyä seksuaali-identiteettiä.[19]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tasa-arvosanasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 22.4.2018. Viitattu 8.3.2019.
  2. ↑ Lehne, Gregory K. (toim. Bullough, Vern L. & Bullough, Bonnie): ”Gender Dysphoria”, Human Sexuality: An Encyclopedia, s. 242–245. Routledge, 2013. ISBN 0-8240-7972-8
  3. ↑ a b Gender, gender identity, and gender expression myhealth.alberta.ca.
  4. ↑ a b Summers RW: Social Psychology: How Other People Influence Our Thoughts and Actions [2 volumes], s. 232. ABC-CLIO, 2016. ISBN 9781610695923 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b American Psychological Association: Guidelines for psychological practice with transgender and gender nonconforming people. The American Psychologist, December 2015, 70. vsk, nro 9, s. 832–864. PubMed:26653312 doi:10.1037/a0039906 S2CID:1751773
  6. ↑ a b Apa.org: Sexual orientation and gender diversity
  7. ↑ a b c Sukupuoli-identiteetin erilaiset ilmentymät Suomen Lääkäriliitto. Viitattu 1.4.2023.
  8. ↑ Quality of Census 2021 gender identity data - Office for National Statistics ons.gov.uk.
  9. ↑ Nousiainen, Anu: Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 2.1.2016. Viitattu 5.6.2022.
  10. ↑ Transgender Health 16.12.2020. Endocrine Society. Viitattu 28.9.2023.
  11. ↑ A sex difference in the hypothalamic uncinate nucleus: relationship to gender identity. Alicia Garcia-Falgueras, Dick F. Swaab. Brain, Volume 131, Issue 12, December 2008, Pages 3132–3146, https://doi.org/10.1093/brain/awn276 https://academic.oup.com/brain/article/131/12/3132/295849?login=false
  12. ↑ Swaab, Dick F.; Wolff, Samantha E. C.; Bao, Ai-Min: Sexual differentiation of the human hypothalamus: Relationship to gender identity and sexual orientation. Handbook of Clinical Neurology, December 23, 2021, 181. vsk, s. 427–443. PubMed:34238476 doi:10.1016/B978-0-12-820683-6.00031-2 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Swaab, Dick F.; Chung, Wilson C. J.; Kruijver, Frank P. M.; Hofman, Michael A.; Ishunina, Tatjana A.: Sexual differentiation of the human hypothalamus. Advances in Experimental Medicine and Biology, December 23, 2002, 511. vsk, s. 75–100; discussion 100–105. PubMed:12575757 doi:10.1007/978-1-4615-0621-8_6 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Garcia-Falgueras, Alicia; Swaab, Dick F.: A sex difference in the hypothalamic uncinate nucleus: relationship to gender identity. Brain: A Journal of Neurology, December 23, 2008, 131. vsk, nro Pt 12, s. 3132–3146. PubMed:18980961 doi:10.1093/brain/awn276 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Jacques Balthazart: Minireview: Hormones and Human Sexual Orientation Endocrinology. 1.8.2011. Viitattu 28.9.2023.
  16. ↑ Parker R. Sexuality, culture and society: shifting paradigms in sexuality research. Cult Health Sex. 2009;11(3):251–66.
  17. ↑ Reuters: Tensions between trans women and gay men boil over at Stonewall anniversary. 1.7.2019.
  18. ↑ Swan, D. J., & Habibi, S. (Eds.). (2018). Bisexuality: Theories, research, and recommendations for the invisible sexuality. Springer International Publishing/Springer Nature. https://doi.org/10.1007/978-3-319-71535-3 psycnet.apa.org.
  19. ↑ Puckett, J. A., Glozier, K., Kimball, D., & Giffel, R. (2021). A systematic review of sexuality measurement in transgender and gender diverse populations. Psychology of Sexual Orientation and Gender Diversity, 8(3), 276–291. https://doi.org/10.1037/sgd0000523 psycnet.apa.org.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuoli-identiteetti&oldid=22812216”