Stig Engström
Stig Engström | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. helmikuuta 1934 Mumbai, Brittiläinen Intia |
Kuollut | 26. kesäkuuta 2000 (ikä 66) Täbyn kunta, Ruotsi |
Kansalaisuus | ruotsalainen |
Ammatti | mainosgraaffikko |
Muut tiedot | |
Lempinimet | Skandia-mies |
Stig Folke Wilhelm Engström (26. helmikuuta 1934 – 26. kesäkuuta 2000) eli ”Skandia-mies” oli ruotsalainen mainosgraafikko, jonka poliisi uskoo murhanneen Ruotsin pääministerin Olof Palmen Tukholmassa 28. helmikuuta 1986.[1]
Vuonna 2020 Palmen murhan esitutkinnan johtaja, syyttäjä Krister Petersson totesi pitävänsä Engströmiä todennäköisesti syyllisenä tekoon. Koska Engström oli kuollut jo 20 vuotta aiemmin eikä tutkinnallisiin tai oikeudellisiin jatkotoimenpiteisiin ollut mahdollista ryhtyä, tutkinta lopetettiin ja tapaus julistettiin loppuun käsitellyksi ilman oikeusprosessia.[1][2]
Tutkijoiden mukaan Engström toimi todennäköisesti yksin, mutta laajemman salaliiton mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois.[1]
Murhan poliisitutkinnassa Engströmiä oli aikoinaan kuultu todistajana, mutta poliisin havaittua hänet epäluotettavaksi todistajaksi hänet oli jätetty tutkinnan ulkopuolelle.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: paljon lähteettömiä väitteitä |
Stig Engström syntyi vuonna 1934 Bombayssä, Brittiläisessä Intiassa, missä hänen isänsä työskenteli Ivar Kreugerin omistamassa Swedish Match -tulitikkutehtaan johtajana.
Stig Engström vietti lapsuutensa Intiassa ja muutti Ruotsiin 12-vuotiaana. Engström kävi koulua Sigtunaskolan-sisäoppilaitoksessa, jota pidetään yhtenä Ruotsin johtavista eliittikouluista. Hän osoitti lahjakkuutta kuvataiteessa ja urheilussa muttei muutoin menestynyt opinnoissaan. Engström jätti koulun valmistumatta ylioppilaaksi.
Asevelvollisuutensa suoritettuaan Engström hakeutui opiskelemaan graafista suunnittelua. Hän työskenteli jonkin aikaa Ruotsin asevoimien varustehallinnossa oppaitten kuvittajana. Myöhemmin hän sai työpaikan Ruotsin radion kirjankustantamosta ja sen jälkeen vakuutusyhtiö Skandiasta, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti.
Engström solmi avioliiton vuonna 1964. Liitto päättyi eroon, ja Engström meni uudelleen naimisiin vuonna 1968. Kummastakaan avioliitosta ei syntynyt lapsia.
Engström osallistui Maltillisen kokoomuspuolueen toimintaan kotikunnassaan Täbyssä, mutta hän erosi puolueesta jouduttuaan erimielisyyksiin paikallisyhdistyksen kanssa..
Yksityiselämässään Engströmiä pidettiin seurallisena ja miellyttämisenhaluisena henkilönä, joka oli jossain määrin pettynyt elämäänsä ja vaatimattomaan menestykseensä ja käytti ajoittain liikaa alkoholia.
Olof Palmen murhan jälkeisinä vuosina Engström esiintyi useita kertoja televisiossa ja lehdissä ja esitti kriittisiä kommentteja poliisitutkinnasta.
Engströmin jäätyä varhaiseläkkeelle työstään hän vähitellen alkoholisoitui. Hänet otettiin kahdesti säilöön juopuneena ja hänet tuomittiin rattijuopumuksesta vuonna 1997. Engströmin toinen avioliitto päättyi eroon vuonna 1999.
Stig Engström teki itsemurhan kesäkuussa vuonna 2000.[3]
Olof Palmen murha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Engström oli yksi niistä noin kahdestakymmenestä henkilöstä, joiden tiedetään olleen paikalla, kun pääministeri Olof Palme ammuttiin kuoliaaksi Tukholmassa Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä myöhään illalla 28. helmikuuta 1986.
Engströmin tiedetään leimanneen kellokorttinsa työpaikallaan Skandia-vakuutusyhtiön pääkonttorissa vain muutaman kymmenen metrin päässä murhapaikalta noin kaksi minuuttia ennen murhaa. Noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Engström palasi taloon kertoakseen vartijoille, että pääministeri oli murhattu kadulla. Sen jälkeen hän lähti kotiinsa.[1]
Useat silminnäkijät antoivat pakenevasta murhaajasta kuvauksen, joka vastasi Engströmin ulkonäköä ja vaatetusta. Tutkijat ovat pitäneet erityisen merkittävänä todistajaa, joka teki viimeisen tunnetun havainnon pakenevasta murhaajasta ja muun muassa mainitsi tämän kantaneen pientä käsilaukkua, jollainen Engströmillä oli. Engström itse kertoi kuulusteluissa näkemästään siniseen toppatakkiin pukeutuneesta nuoresta miehestä, jota hän tutkijoiden mukaan ei olisi voinut havaita murhapaikalta käsin mutta jonka pakeneva murhaaja olisi voinut nähdä. Tutkijoiden mukaan Engström ei ole todennäköisesti voinut nähdä siniseen toppatakkiin pukeutunutta miestä ellei hän ole murhaaja.[1]
Poliisi ei kuulustellut Engströmiä tapahtumapaikalla, eivätkä toiset paikalla olleet todistajat havainneet hänen kuvaustaan vastaavaa henkilöä paikalla murhan tapahduttua tai muistaneet keskustelleensa hänen kanssaan, vaikka Engström itse väitti puhutelleensa muiden muassa Lisbeth Palmea, poliiseja sekä muita sivullisia.[1]
Myöhemmin Engströmiä kuultiin todistajana erinäisiä kertoja, mutta hänen kertomansa omista liikkeistään ja murhapaikan tapahtumista vaihtelivat ja olivat ristiriidassa muiden todistajien kertoman kanssa. Engström esiintyi innokkaasti lehdistössä kommentoimassa murhaa. Hänet tunnetaan Ruotsin mediassa kutsumanimellä ”Skandia-mies” (Skandiamannen).[1]
Kuitenkin vuosien 1986–87 mittaan, tutkinnan keskittyessä selvittämään Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n mahdollista osuutta murhaan, poliisi alkoi pitää Engströmiä julkisuushakuisena häiriötekijänä, minkä jälkeen hänet suljettiin ulos tutkinnan kannalta kiinnostavien henkilöiden joukosta.[1]
Engström myös esiintyi todistajana oikeudessa Christer Petterssonin ollessa syytettynä murhasta vuonna 1989.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Olof Palmen murhasta epäillään vuonna 2000 kuollutta ”Skandia-miestä”, mutta murha-asetta tai motiivia ei löydetty – lue HS:n yhteenveto tiedotustilaisuudesta hs.fi. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Beslut i förundersökningen om mordet på Sveriges statsminister Olof Palme Åklagarmyndigheten. Viitattu 10.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Claes Petersson: Han talade om mordet med exfrun under sista samtalet Expressen. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 7.11.2021. (ruotsiksi)