Steeniläisyys

Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Henkilöitä 1800-luku Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa Mathilda Fogman Pietari Hanhivaara Karl Abiel Heikel Erkki Antti Juhonpieti Aatu Laitinen Pietari Antti Pietarinpoika Nutti Heikki Niilonpoika Unga Pietari Antinpoika Vasara 1900-luku Väinö Havas Oskari Jussila Toivo Korpela Hannes Leinonen Kalle Lohi Erkki Reinikainen Uuras Saarnivaara Leonard Pietari Tapaninen
Suunnat Länsilestadiolaisuus Esikoislestadiolaisuus Leeviläisyys Steeniläisyys Itälestadiolaisuus Elämänsanalaisuus Erikiinit Gundersenilaisuus Kontiolaisuus Kvaenangenilaisuus Rauhansanalaisuus Leskisläisyys Vanhoillislestadiolaisuus Sillanpääläisyys Uuserikiinit Uusheräys Muut suunnat
Tilaisuudet Suviseurat Opistoseurat Juhannusseurat Suvijuhlat Kesäseurat
Media Päivämies Rauhan sana Rauhan Side Lähettäjä
Kulttuuri Hengelliset laulut Siionin laulut Siionin matkalaulut
Lisää aiheesta Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki
n k m

Steeniläisyys oli pieni lestadiolainen suuntaus, joka syntyi Ruotsin Lapissa leeviläisyyden hajaannuksessa vuonna 1977. Steeniläisyyten meni kaikki USA:n ja Norjan leeviläiset lukuun ottamatta yhtä naishenkilöä, sekä lisäksi pieni osa Ruotsin ja Suomen leeviläisistä. Steeniläisyys sai nimensä ruotsalaisen saarnaajan Sten Johanssonin mukaan. Kannattajia oli vuonna 2000 arviolta 20 lähinnä vain Suomessa^[1]. Steeniläisiä oli siis jo vuonna 2000 paljon vähemmän kuin mitä on "virallinen" uskonnollisen ryhmän minimijäsenmäärä eli 25 henkilöä^[2]. Steeniläisyyttä ei pidä sekoittaa sveeniläisyyteen (GALC), joka on töröläläisyydestä erkaantunut pieni lestadiolaisryhmä USA:ssa.

Steeniläisillä on ollut Suomessa yhdistys nimeltä Hämeenseudun Vanha-Laestadiolais-Kristillinen yhdistys^[3].

Vuonna 1979 Steeniläisyydestä erkani niskalaisuus-niminen ryhmä, joka sai kannatusta USA:ssa ja Norjassa. Niskalaisuus sai nimensä USA:laisen saarnaajan Ralph Niskan mukaan. Norjassa niskalaisuuteen meni mm saarnaaja Thoralf Jensen. Niskalaisten määrä lienee nykyään alle 25 henkilöä tai ryhmä saattaa olla jopa kokonaan lakannut olemasta, sillä professori Jouko Talonen ei maininnut niskalaisuutta lainkaan tutkimuksessaan lestadiolaisryhmien luettelossa vuonna 2001^[1].

• Warren Hepokoski: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
• Talonen, Jouko: Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf). Suomen teologinen instituutti (STI), 2001. ISBN 952-9857-11-X Teoksen verkkoversio.
• Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden hajaannukset. Luentosarja lestadiolaisuudesta 8.3. 2000 08.03.2000. STI (Suomen Teologinen Instituutti). Viitattu 13. lokakuuta 2012.