Sprengtportenin perustuslakiehdotus

Sprengtportenin perustuslakiehdotus on Georg Magnus (Yrjö Maunu) Sprengportenin vuonna 1786 laatima perustuslakiehdotus itsenäiselle Suomen tasavallalle, joka olisi irtautunut Ruotsista 1780-luvun lopussa. Perustuslakiehdotus on ensimmäinen ehdotus itsenäisen Suomen perustuslaiksi. Sprengtportenin perustuslakiehdotus sisältää valistusajan hengen mukaisia vaikutteita Yhdysvalloista ja Yhdistyneestä Alankomaista^[1]. Suomen tasavalta olisi ollut neljästä autonomisesta maakunnasta koostunut liittovaltio. Sprengtportenin itsenäisyyssuunnitelmat nauttivat jonkinasteista kannatusta upseeripiireissä.

Vastoin Sprengtportenin suunnitelmia, Suomessa ei syntynyt kapinaa Ruotsia vastaan, minkä johdosta Sprengtportenin perustuslakiehdotusta ei koskaan päästy esittämään säätyvaltiopäiville, joka olisi julistanut Suomen itsenäiseksi tasavallaksi.

Tekstistä on löydetty ranskan- ja venäjänkieliset versiot. Ruotsinkielistä kappaletta tekstistä ei ole löytynyt, vaikka sellainen on kuitenkin ollut olemassa. Ranskankielinen käännös on suppeampi ja enemmänkin yhteenveto perustuslakiehdotuksen sisällöstä, kun taas venäjänkielinen käännös on laajempi. Venäjänkielinen käännös löytyi postihallituksen arkistosta, jonne se joutui Suomen ensimmäisen postitirehtörin Gustaf Wilhelm Ladaun mukana. Venäjänkielisen käännöksen ei kuitenkaan epäillä olevan Ladaun itsensä laatima. Vuonna 1909 suomenkielisen käännöksen julkaisi Karl William Rauhala, joka tutkimuksessaan vertaili keskenään käännösten sisältöä. Käännöksestä vastasivat ylioppilas A. M. Kilpeläinen ja maisteri J. Koivistoinen.^[2]

Jo 1700-luvulla Suomen poliittisesta asemasta käytiin keskustelua. Suomessa oli jo kehittynyt provinssi-identiteetti osana Ruotsin valtakuntaa^[3].

Pikkuvihan aikana vuonna 1742 Venäjän keisarinna Elisabet julkaisi manifestin, jossa lupasi suomalaisille itsenäisyyden, jos luopuisivat taistelusta. Pikkuvihan rauhanneuvotteluissa vuonna 1743 venäläisten keskuudessa ehdotettiin keisarinna Elisabetille, että Suomesta pitäisi tehdä itsenäinen valtio, jotta eripuraisuudet Ruotsin ja Venäjän välillä saataisiin loppumaan^[4]. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet.

Kustaa III nousi vallankaappauksen myötä Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1772. 1700-luvun loppupuolella Suomessa oli kuningasvastaisia "perustuslaillisia patriootteja" ja kruunulle uskollisia "rojalisteja". Kustaa III:n itsevaltaiset toimet olivat nostattaneet Suomessa aatelisrepublikaanista henkeä, joka oli saanut inspiraatiota muun muassa Voltairen, Helvétiuksen, de la Mettrien, Raynalin ja Rousseaun ajatuksista^[5].

Ruotsin armeijan upseeri Sprengtporten riitautui vähitellen vallankaappauksen myötä Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kanssa. Sprengtporten oli esimerkiksi jätetty kutsumatta vuoden 1778 valtiopäiville, jonne sotilasjohtajat tavalliseen tapaan oli kutsuttu. Sprengtporten lähti ulkomaanmatkalle Euroopan maihin oppiakseen sotataitoa, mutta oli tyytymätön matkarahojen riittämättömyyteen. Vuosien 1779–1781 aikana tehty matka kohdistui Pietarin kautta Berliiniin ja lopulta Pariisiin. Pariisissa ollessaan Sprengtporten tutustui Yhdysvaltain Pariisin-lähettilääseen Benjamin Frankliniin ja valistusajan aatteisiin. Syksyllä 1781 Sprengtporten palasi Ruotsiin^[6].

Sprengtporten suunnitteli myös osallistuvansa Ranskan joukoissa Yhdysvaltain vapaussotaan Englantia vastaan. Pyrkimyksistä huolimatta Sprengtporten ei päässyt osallistumaan sotaan. Yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että Sprengtporten haavoitti vasemman kätensä luodista, kun hän oli varomattomasti käsitellyt pistooliaan.^[7]

Suomeen Sprengtporten palasi 1782, ja näihin aikoihin Sprengtporten alkoi todennäköisesti työstää ajatusta Suomen itsenäistymisestä. Sprengtporten alkoi väittää Ruotsin sortaneen Suomea samaan tapaan kuin Englanti sorti Amerikan siirtokuntia^[8]. Sprengtporten lähti vuonna 1785 Hollantiin osallistuakseen maassa alkaviin sotatoimiin, jotka kuitenkin jäivät syttymättä. Hollannissa ollessaan hän tutustui Venäjän Hollannin-lähettilääseen, jonka kanssa kävi keskusteluja Suomen itsenäistymisestä. Sprengtporten jätti Haagissa Venäjän lähettiläs Kalitsheville tarkan suunnitelman, jolla Suomi tulisi irtautumaan Ruotsin vallasta. Tieto välitettiin myös Venäjän keisarinna Katariinan tietoon.^[9][1]

Sprengtportenin suunnitelmana oli, että Suomen vapautumiskapina alkaisi eri puolilla Suomea, ensin Savossa, koska sen maakunnan sotaväkeen Sprengtportenilla oli suurin vaikutusvalta, ja tämä joukko suojaisi koollekutsuttuja valtiopäiviä, jotka hyväksyisivät Sprengtportenin kirjoittaman perustuslain. Tämän jälkeen kapinan olisi tullut syttyä Hämeenlinnassa ja Viaporissa. Sprengtporten arveli, ettei Ruotsin puolustuskyky ollut kovin hyvä, mutta tarvittaessa Venäjä olisi voinut antaa tukea sodankäyntiin. Sprengtportenin suunnitelmana oli, että Venäjä olisi tunnustanut välittömästi Suomen itsenäisyyden ja sitoutunut sen puolustamiseen.^[10]

Vuoden 1786 valtiopäivillä Sprengtporten liittyi kuninkaanvastaiseen oppositioon. Samana vuonna Sprengtporten siirtyi Venäjän palvelukseen. Pietariin Sprengtporten saapui syyskuussa 1786.^[1]

Sprengtportenin laatiman Suomen tasavallan valtiosääntö olisi koostunut seuraavista keskeisistä instituutioista:

• Maakunnat: neljä itsehallintoaluetta, jotka valitsevat maakuntakokouksissa edustajansa kongressiin.
• Valtiopäivät: valtiosäädyistä koostuva toimielin, joka säätää lait ja valvoo kongressin päätöksiä.
• Kongressi: Lainsäädäntöelimen ja hallituksen yhdistelmä, joka nauttii valtiosäätyjen luottamusta.
• Neuvosto: toimeenpanee päätöksiä kongressin päätösten mukaisesti

Perustuslakiehdotus alkaa johdannolla, jossa kerrotaan syyt ja taustat, miksi Suomen tulee itsenäistyä. Syiksi mainitaan muun muassa Kustaa III:n toimet, joilla oltiin rikottu ”kansalaisten lakeihin perustuvia vapauksia ja etuuksia”. Samalla kritisoidaan maan velkaantumista ja kuninkaan tuhlailevaa elämäntapaa. Johdannon päätteeksi todetaan, että ainoana ratkaisuna on irtautua Ruotsista ja perustaa uusi itsenäinen ja riippumaton tasavalta.

”-- me kaikesta tästä päätimme, että ainoa keino rakkaan isänmaamme pelastukseksi on siinä, että me hyväksemme käytämme onnellista tilaisuutta, jonka muutamien jalosukuisten ja rehellisten Suomen kansalaisten miehuus, varovaisuus ja rakkaus meidän yhteiseen isänmaahamme meille valmistavat melkein yleisellä kapinalla Ruotsin Hallitusta vastaan, jotta taivaan ja luonnon meille vapaana kansana lahjoittamalla oikeudelle emme ainoastaan kieltäytyisi kaikesta kuuliaisuudesta ja uskollisuudesta Ruotsin Kuningasta kohtaan sekä kokonaan ja ikuisiksi ajoiksi loisi päätämme ruotsalaista iestä, vaan myös Kaikkivaltiaan Jumalan armolla ja Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisarinnan Katariina Aleksejewnan suojeluksella perustaisimme Suomesta vapaan ja riippumattoman tasavallan, jota vast’edes hallittaisiin ja joka olisi olemassa omien lakiensa ja asetustensa voimasta.”

Lähde:^[11]

1 §

Tasavallan pääuskonto on luterilainen kristinusko. Muunuskoiset eivät saa rakentaa temppeleitä tai pitää jumalanpalveluksia ilman valtioneuvoston suostumusta. Muunuskoisia kansalaisia tai ulkomaalaisia ei saa vainota tai loukata mielipiteidensä tai uskonsa takia.

2 §

Yleisenä lakina maassa noudatetaan vuonna 1734 Tukholman valtiopäivillä vahvistettua lakia. Kaikkien tuomioistuinten tulee noudattaa lakia.

3 §

Kansalla on oikeus edusmiestensä (kongressin jäsenten) kautta joka säädystä hallita itseään. Tasavalta perustuu kaikkien neljän maakunnan keskinäiseen sopimukseen ja liittoon yhteisen valtakunnan muodostamisesta. Kaikkien maakuntien tulee olla osallisina hallinnossa. Joka maakunnasta valitaan 2 edusmiestä Ritaristosta ja Aatelista, jolla on kiinteätä omaisuutta ja kaksi aatelittomista. Joka hiippakunnasta valitaan 1 hengellinen edusmies ja jokaisesta tapulikaupungista 1 edusmies porvaristosta.

4 §

Talonpoikia ei voi valita kongressiin, koska heillä ei ole tietoja eikä kokemusta, jota valtakunnan tärkeimpien asioiden hoidossa tarvitaan. Talonpojat saavat valita kongressiin 2 aatelitonta maakuntajäsentä, jotka toimivat talonpoikien nimissä.

5 §

Valtiosäädyt kokoontuvat joka kolmas vuosi siten kuin kongressi päättää. Ritaristo ja Aateli kokoontuvat Ritarihuoneessa ja muut säädyt erikseen toisistaan. Valtiopäivien päätteeksi maakunnissa valitaan uudet kongressin jäsenet valtiopäiväjärjestyksen määräämällä tavalla. Maakunnat, hiippakunnat ja tapulikaupungit voivat milloin tahansa erottaa ja vaihtaa kongressiedustajansa. Kongressin tulee tehdä valtiosäädyille selonteko hallinnostaan valtiopäivien väliseltä ajalta. Valtiosäädyillä on oikeus olla hyväksymättä kongressin päätöksiä ja muuttaa niitä.

6 §

Suomen Kongressi käyttää korkeinta valtaa tasavallassa. Valtiosäädyt päättävät uusista veroista, ylimääräisistä veroista, sodan alkamisesta, rauhan teosta ja uudesta laista. Kongressi voi kuitenkin päättää myös näistä asioista, jos sitä ei voida lykätä seuraaviin valtiopäiviin, mutta päätös on vietävä viipymättä jokaisen maakunnan maakuntakokouksen ratkaistavaksi siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään. Kongressin jäsenen tulee noudattaa maakuntansa mielipidettä, vaikka olisi itse eri mieltä.

7 §

Jokainen maakunta saa lähettää kongressiin 2 ylimääräistä jäsentä yli neljän varsinaisen. Jokainen tapulikaupunki saa lähettää 2 ylimääräistä porvaria ja jokainen hiippakunta 2 hengellistä. Ylimääräisillä jäsenillä on kongressissa puheoikeus, muttei äänioikeutta.

8 §

Kongressissa puhetta johtaa yksi sen jäsenistä, joka valitaan kolmen kuukauden välein vaalin kautta.

9 §

Kongressin päätösten täytäntöönpanosta vastaa valtakunnanneuvosto, johon kuuluvat valtiopresidentti, 6 neuvosta ja 2 valtiosihteeriä. Neuvostossa puhetta johtaa valtiopresidentti ja hänen poissa ollessaan vanhin neuvos. Neuvostolle on uskottu kaikkien ulkonaisten ja sisäisten asiain lähin ja välitön hoito, mm. kirjeenvaihto vieraissa maissa olevien ministerien kanssa, sotalaitos, valtiovarat, oikeuslaitos, kauppa yms., mutta ei ole oikeutettu tekemään päätöksiä ilman kongressin määräystä. Jokainen neuvos on vastuunalainen omasta hallinnon haarasta. Yhden neuvoksen tulee hoitaa valtionvaroja, toisen kameraalisia asioita, kolmannen taloutta jne. Valtiosihteerit hoitavat kirjeenvaihtoa ja säilyttävät tasavallan asiakirjoja. Toinen valtiosihteereistä vastaa ulkoasioista ja toinen sisäasioista. Jos kongressin jäsen tulee valituksi neuvostoon, samasta maakunnasta on valittava kongressiin uusi jäsen tilalle.

10 §

Tasavallan sotavoimia johtaa tasavallan sotamarski, jonka valitsee kongressi. Sotamarski tekee esitykset armeijan virkojen täyttämiseksi vänrikistä everstiin asti. Esitykset everstiä ylemmistä viroista tekee neuvosto. Kaikissa esityksissä tulee olla ansioluettelo. Sotamarski ei saa lähettää sotajoukkoa sotaretkelle, perustaa linnoituksia tai varustuksia, rakentaa uusia laivoja tai muuttaa linnoitusväen lukua ilman kongressin lupaa. Sotamarskilla on läsnäolo- ja puheoikeus neuvostossa, muttei äänioikeutta.

11 §

Neuvosto tekee esitykset virkamiesten nimittämisestä. Kaikissa virkanimitysehdotuksissa tulee olla ansioluettelot liitteenä, ja virkaan tulee valita aina pätevin. Palkkiota vastaan tehdyt virkojen luovutukset lakkautetaan ja kielletään.

12 §

Arkkipiispa johtaa Suomen kirkkoa. Hänen asuinpaikkanaan on Helsinki. Arkkipiispalla on puhe- ja läsnäolo-oikeus neuvostossa, muttei äänioikeutta.

13 §

Tasavallan amiraalilla on myös läsnäolo- ja puheoikeus neuvostossa.

14 §

Valtiovarain presidentti tarkastaa tililaitosten tilit ja pitää huolta tuloista sekä kongressin ohjeiden mukaan määrää maksuista. Valtiovarain presidentti on neuvoston alainen.

15 §

Tasavallan kansleri valvoo, että lakeja ja asetuksia noudatetaan. Kansalaisilla on oikeus valittaa kanslerille päätöksistä. Kanslerilla on läsnäolo- ja puheoikeus neuvostossa.

16 §

Kenraali-intendentti vastaa sotajoukkojen tarpeista, varustamisesta ja rahoituksesta. Hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus neuvostossa.

17 §

Sallitaan ”mitä rajattomin” ajatus-, kirjoitus- ja painovapaus. Jumalan olemassaolon ja kristinuskon pääperusteiden kritisointi sekä nuorison turmeleminen ja tapojen pilaaminen sopimattomilla ja pahennusta herättävillä valheilla on kielletty.

18 §

Kansalaisilla on oikeus tehdä valtiopäiville tai kongressille ehdotuksia vapauksien ja kansalaisturvallisuuden vahvistamiseksi.

19 §

Kansan lisääntymistä tulee edistää. Kongressin tulee vastustaa ja ehkäistä maastamuuttoa. Kongressin tulee edistää ulkomaalaisten siirtymistä tasavaltaan, varsinkin sellaisten, jotka ovat ammatti- ja käsityötaitoisia ja jotka elinkeinollaan voivat tuottaa hyötyä. Kongressin tulee myöntää heille etuja, jotta muut seuraisivat perässä.

20 §

Ulkomaalainen prinssi kuninkaallisesta tai ruhtinaallisesta suvusta ei voi olla tasavallan palveluksessa eikä johtaa sotajoukkoa. Yksikään tasavallan upseeri ei voi palvella ulkomaalaisia valtoja.

21 §

Kumotaan ritariston ja aateliston väliset luokkajärjestykset ja valtiosääty palautetaan alkuperäiseen muotoonsa. Kreivien ja vapaaherrojen arvonimet lakkautetaan.

22 §

Kenraali, joka johtaa armeijan ylipäällikkönä sotajoukkoja, saa toimia vapaan harkintansa mukaisesti. Ylipäällikön velvollisuutena on ainoastaan ilmoittaa kongressille toimistaan. Rooman tasavallan esimerkin mukaisesti ylipäälliköksi nimitetty saa myös diktaattorin arvonimen.

23 §

Kongressin jäsenille myönnetään lomaa joka vuosi kolmeksi kuukaudeksi, josta toinen puoli käytetään vuoden alussa ja toinen kuumimpana aikana kesällä. Neuvosto on lomalla yhteensä 6 viikkoa, josta 2 viikkoa ennen ja jälkeen uudenvuoden, 2 viikkoa ennen ja jälkeen joulun ja 2 viikkoa kuumimpaan aikaan kesällä.

24 §

Kongressin jäsenet saavat palkan niiltä maakunnilta, jotka ovat heidät valinneet. Kongressin puheenjohtaja saa palkanlisäyksen suurempien tehtäviensä vuoksi. Neuvosto saa palkan tasavallan kassoista.

Alkuperäinen perustuslakiehdotus sisälsi kirjaukset pankista, rahasta ja valtion raha-asioista koskevista säännöksistä. Lähteiden mukaan Sprengtportenin suunnitelmissa oli myös perustaa valtionpankki. Vaikka Sprengtportenin perustuslakiehdotus sisälsi huomattavasti vaikutteita Alankomaista ja Yhdysvalloista, Suomen maakuntien itsehallinto on näihin verrattuna huomattavasti kapeampi. Valtiosäätyrakenne on kuitenkin ruotsalaista alkuperää. Sprengtportenin omaa rakennetta on asettaa kaksi lainsäädäntöelintä rinnan: kongressi ja säätyvaltiopäivät, joista ensimmäinen on vastuunalainen jälkimmäiselle. Samalla kongressi toimii sekä hallituksena että eduskuntana, joskin valtaa on edelleen delegoitu kongressin valitsemalle neuvostolle. Ranskasta ja valistusihanteista on selkeästi lainattu kirjaus vallan kuulumisesta kansalle.^[12] Sprengtportenin ajatus Suomen valtionpankista kuitenkin toteutui vuonna 1811, kun Suomen Pankki perustettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Jan Hecker-Stampehlin mukaan Sprengtportenin perustuslakiehdotus edustaa ruotsalaista aristokraattista perustuslaillisuutta ja kyse oli liittovaltiosta. Tekstistä puuttuvat Hecker-Stampelin mukaan muun enemmistöperiaate ja yksilöiden luonnolliset vapaudet.^[13]

Maakuntien asemasta olisi säädetty tasavallan valtiopäiväjärjestyksessä, mikä viittaa maakuntien kapeampaan itsehallintoon. Myös viittaukset tasavallan valtionpankista ja raha-asioista viittaavat siihen, että neljän maakunnan liitto olisi muistuttanut enemmän liittovaltiota kuin ohuempaa valtioliittoa (konfederaatiota).

Myös Anjalan liiton johtohenkilöihin kuulunut itsenäisyysmies Johan Anders Jägerhorn yritti vaikuttaa venäläisiin, jotta konfederaatiosuunnitelma onnistuisi. Ruotsin armeijan upseeri Johan Anders Jägerhorn kävi kirjeenvaihtoa muun muassa Sprengtportenin kanssa. Toukokuun 20. päivätyssä kirjeessään vuonna 1788 Jägerhorn kirjoitti Sprengportenille niistä ehdoista, joilla Suomen itsenäisyys saavutetaan. Jägerhorn muistutti, etteivät suomalaiset olleet Krimin tataareja, jotka olivat uskoneet Venäjän itsenäisyyslupaukset, mutta joutuneet kuitenkin Venäjän vallan alle. Jägerhornin mukaan Venäjän keisarinnan tulee julistaa Suomi itsenäiseksi sekä täyttää seuraavat ehdot:^[14]

1. Suomen luonnollinen raja palautetaan: Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna palautetaan Suomelle. (Rajatilanne ennen Turun rauhaa 1743)
2. Keisarinna lupaa kaikella voimalla puolustaa Suomen itsenäisyyttä.
3. Venäjä ei sekaannu Suomen sisäisiin asioihin eikä tyrkytä vierasta hallitsijaa.
4. Venäjä ei marssita sotajoukkojaan Suomen rajan yli niin kauan kuin Suomi ei ole aloittanut vihollisuuksia Venäjän kanssa.

Jägerhorn pyysi lisäksi kirjeessään Sprengtportenia saapumaan kesällä 1788 Suomeen, jotta hän voisi levittää itsenäisyysasiaa Viaporissa.

Kesäkuussa 1788 Ruotsin kuningas Kustaa III aloitti sodan Venäjää vastaan. Sodan tarkoituksena oli palauttaa Ruotsin mahtia ja ottaa takaisin Venäjälle menetetyt alueet.

Suomessa olevat ruotsalaiset upseerit pitivät Ruotsin aloittamaa Kustaa III:n sotaa laittomana, koska kuninkaalla ei ollut vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. 9. elokuuta ruotsalaiset upseerit lähettivät Venäjän keisarinnalle Liikkalan nootin. 12. elokuuta 1788 yhteensä 113 ruotsalaista upseeria allekirjoitti Anjalan liittokirjan, joka oli avoin kapina Ruotsin kuningasta vastaan.

Joulukuussa 1788 Sprengtporten suunnitteli julkaisevansa keisarinna Katariina II:n nimissä manifestin, jota olisi jaettu Suomessa. Samalla Sprengtporten aikoi julistaa itsensä vasta perustetun Suomen konfederaation johtajaksi. Julistuksessa viitataan keisarinnan haluun suojella suomalaisten oikeuksia ja vapauksia. Samalla julistetaan, että yhteiselo Ruotsin kanssa päättyy lukuisista syistä, ja tästedes Suomen suuriruhtinaskunta olisi itsenäinen maa. Sprengtporten myös viittaa julistuksessa konfederaation säätävään lakiin ("confederationsact"), mutta Tigerstedtin mukaan tällaista tuskin oli kirjoitettuna valmiina, koska itse julistus ei koskaan täyttänyt tavoitettaan. Julistuksen allekirjoittaa Sprengtporten seuraavin sanoin: Suomalaisen konfederaation puolesta, G. S. ("På Finska confederationens vägnar - G. S.")^[15] Sprengtporten kirjoitti ajatuksiaan myös Jägerhornille joulukuussa 1788.

Itsenäisyyssuunnitelmat kuitenkin kuivuivat kokoon, kun ruotsalaiset joukot asetettiin talvimajoitukseen, jolloin neuvonpito venäläisten kanssa vaikeutui. Vuonna 1789 kapinalliset otettiin kiinni. Osa pakeni tuomiota Venäjälle, kuten esimerkiksi Johan Anders Jägerhorn.

Osa itsenäisyysmiehistä jatkoi työtään Venäjän vallan alaisuudessa pyrkimyksenään Suomen intressien edistäminen.

• Koskinen, Yrjö (1870): Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

• Rauhala, Karl William (1909): Yrjö Maunu Sprengtportenin perustuslakiehdotus vuodelta 1786. Julkaisussa: Historiallinen arkisto 21:1.
• Rauhala, K. W. (1908): Y. M. Sprengtportenin suunnitelma Suomen tasavallan perustamisesta. Julkaisussa: Kaikuja Hämeestä. Hämäläis-osakunnan albumi VII.
• Saarenheimo, Eero (2006): Casanova ja Sprengtporten. Tammi.