Spermatogeneesi

Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Spermatogeneesiä tapahtuu ihmisen lisäksi muillakin lajeilla.

Spermatogeneesi eli siittiöiden syntyminen kiveksissä tapahtuu murrosiästä vanhuuteen saakka, ja siittiöitä muodostuu vuorokaudessa satoja miljoonia.

Siittiöiden kypsyminen kestää noin 10 viikkoa, jonka jälkeen ne siirtyvät vähitellen kohti siementiehyen onteloa, ja lopuksi irtoavat tukisoluista ja kulkevat kiveksistä lisäkiveksiin. Tukisolujen toimintaa hallinnoi aivolisäkkeestä erittyvä luteinisoiva hormoni eli LH. LH ja testosteronituotantoa hallinnoiva FSH ovat välttämättömiä siittiöiden muodostumista varten.

Lopuksi siittiöt varastoituvat lisäkiveksiin ja jäävät sinne noin 2–3 viikoksi, jonka jälkeen ne ovat kehittyneet liikkumis- ja hedelmöityskykyisiksi. Lisäkiveksestä lähtevä pitkä ja erittäin kiemurainen lisäkivestiehyt avautuu siemenjohtimeen.

Kypsässä siittiösolussa on kolme osaa: pää, keskikappale ja häntä. Pään sisällä on tuma ja isän geenit, kärkikappaleessa on entsyymejä, joilla siittiö pääsee munasolun sisälle ja keskikappaleessa on runsaasti mitokondrioita. Hännän liike kuluttaa runsaasti energiaa, ja tämä energia tuotetaan keskikappaleen mitokondrioilla.

Liikkeellä on suuri evolutiivinen merkitys, koska siittiöt joutuvat uimaan emättimestä kohdun munanjohtimeen saakka, jossa siittiö hedelmöittää munasolun.

Siemensyöksyssä siittiöt työntyvät lisäkiveksistä siemenjohdinta pitkin virtsaputkeen.

Siemennesteessä on siittiöiden lisäksi rakkularauhasen ja eturauhasen eritteitä, joka koostuu pääasiallisesti limasta ja sokerista.

Spermatogeneesi ei onnistu ruumiinlämmössä, koska siittiöiden proteiinit denaturoituisivat, minkä takia kivekset roikkuvat kivespusseissa, joissa niiden lämpötila on pari astetta matalampi.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Spermatogeneesi Wikimedia Commonsissa