Soča

Soča
Alkulähde	Juliset Alpit, Triglavin länsipuoli
Laskupaikka	Adrianmeri, lähellä Monfalconea
Maat	Slovenia  Italia
Pituus	138[1] km
Alkulähteen korkeus	876[1] m
Virtaama	172[2] m³/s
Valuma-alue	3 400[2] km² *Italia: 1 150 km² *Slovenia: 2 250 km²
Infobox OK

Soča (sloveeniksi) tai Isonzo (italiaksi) on Sloveniasta alkava joki, joka laskee Adrianmereen Italiassa lähellä Monfalconen kaupunkia. Joen pituus on 138 kilometriä, mistä Slovenian osuus on 96 ja Italian 43 kilometriä.^[3] Sočan alkulähde on Trentan laakso Triglavin länsipuolella 876 metrin korkeudessa.^[3] Joen nykyinen reitti muodostui 500-luvun lopulla tapahtuneen maanvyörymän jälkeen, ja sen valuma-alue on 3 400 neliökilometrin laajuinen.

Sočan varrella käytiin ensimmäisessä maailmansodassa Isonzon taistelut, joissa kuoli yli 300 000 sotilasta. Nykyään joki on tunnettu matkailukohde; Sočaa ja sen sivujokea Koritnicaa pitkin kulkee noin 50 kilometriä melontareittejä.

Sočan alkulähde on Šnitavuoren juurella Trentan laaksossa Julisilla Alpeilla. Lähteeltä lähtevää puroa on kuvattu Julisten Alppien kauneimmaksi puroksi. Sen varrella kasvaa monia vuoristokasveja, ja siellä esiintyy perhosista muun muassa harvinainen alppilaji Erebia styx ja uhanalainen isoapollo.^[4][5] Lähteen vesi on juotavaa.^[6]

Sočan pituus on 138 kilometriä. Siitä 96 kilometri on Slovenian ja 43 kilometriä Italian puolella. Joen alkulähde sijaitsee 876 metrin korkeudessa. Ylittäessään rajan Soča on 56 metriä merenpinnan yläpuolella. Joki siis laskee 820 metriä 96 kilometrin matkalla ja yhteensä 876 metriä 138 kilometrin matkalla.^[1]

Sočan yläjuoksu virtaa Julisten Alppien itäosissa. Etelään päin virtaessaan Soča jatkaa lähinnä kalkkikivestä ja flyssistä muodostuneen Alppien esivuoriston ja edelleen kalkkivisen Krasin ylätasangon halki. Noin 28 kilometriä ennen joen suuta alkaa rannikkotasanko. Soča laskee Adrianmeren pohjoisimpaan osaan, ja sen suun ympärillä on rannikkokosteikkoja.^[7]

Sočan reitin varrella sijaitsevat Bovecin, Kobaridin, Tolminin, Kanal ob Sočin, Nova Gorican ja Gorizian kaupungit. Sočan valuma-alue on 3 400 neliökilometrin laajuinen, ja sen tärkeimmät sivujoet ovat Koritnica, Tolminka, Idrijca ja Vipava Sloveniassa sekä Torre Italiassa.^[8]

Joesta käytettiin antiikin aikana nimiä Aesontius, Sontius ja Isontius. Sloveeninkielinen nimi Soča on lainattu latinalaisesta tai romaanisesta sanasta Sontius, jonka alkuperäinen muoto on luultavasti Aisontia. Sen taustalla on joko indoeurooppalaisen kantakielen Hei̯s, joka tarkoittaa nopeasti virtaavaa jokea, tai esiromaaninen ai̯s-, joka tarkoittaa vettä ja jokea.^[9]

Soča tunnetaan Salmo marmoratus -lohikalasta, joka on mitokondrioiden dna:n perusteella yhdistetty viiteen eri taimenlajiin. Sitä on istutettu muihin Slovenian jokiin tavoitteena kasvattaa tavallisten taimenten kokoa. Kanta oli runsas vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta istutukset ovat heikentäneet sitä. Lajista on tullut uhanalainen, ja sen suurin uhka on hybridisaatio tavallisten taimenten kanssa. Istutuksia tehtiin ensi kerran jo vuonna 1906, mutta huippunsa ne saavuttivat Jugoslavian aikana. 1980-luvun lopulla Adrianmereen laskevissa joissa oli runsaasti taimenia ja hybridejä. Poikkeuksena oli kahdeksan pientä Salmo marmoratus -kantaa, jotka olivat nousseet korkealle Soča- ja Idrijcajoissa. 2000-luvulla lajin kantaa on yritetty kasvattaa.^[10]

Sočassa elää muitakin kalalajeja, kuten särkikaloista esimerkiksi turpa, mutu ja muutamat suutarilajit sekä lohikaloista harjus ja kirjolohi. Lisäksi ravut ovat yleisiä.^[11][12] Perhokalastus on Sočan ainoa sallittu kalastusmuoto.^[13]

Brittiläinen tutkijaryhmä selvitti Slovenian jokien tilaa tutkimuksessa vuonna 2005. Soča jaettiin tutkimuksessa kolmeen osaan: Sočan alkulähteeseen (todellisuudessa sijainti oli 6 kilometriä alkulähteestä Julisilla Alpeilla, tunnus SLOV-3), sekä kahteen eri osioon alempana joessa (32 kilometriä alkulähteestä, mutta yhtä korkealla merenpinnan yläpuolella, tunnukset SLOV-4 ja SLOV-5).^[14] Raportin mukaan ihmisen tekemät muutokset eivät uhkaa joen tarjoamaa elinympäristöä. Ulkonäöllisesti muutokset eivät ole merkittäviä, mutta ovat kuitenkin nähtävissä. SLOV-3:ssa laskettiin neljä elinympäristön muutosta, kun taas SLOV-4:n ja SLOV-5:n alueilla niitä oli vain yksi.^{[14]selvennä}

Mostnicesta, Sočasta ja Izicasta löytyi Cinclidotus aquaticus -nimistä sammalta, joka on luonteenomaista Alpeilla. SLOV-3-alueella puusto oli jakautunut mänty- ja lehtimetsiin. Alueella oli tavattavissa harvemmin suurkasveja kuin Bistricassa ja Pisnicassa. Alueen yleisimmät lehtisammaleet olivat Rhynchostegium riparioides ja Brachythecium rivulare. Cinclidotus aquaticus -laji oli yleinen alueella. SLOV-4- ja SLOV-5-alueilla tutkijoiden silmään pistivät useat vedessä olleet puunrungot, mutta ne ovat helposti kierrettävissä esimerkiksi kanooteilla kulkiessa. Suurkasvit tuntuivat puuttuvan alueelta, mutta rannoilla oli sen sijaan paljon mukula- ja pikkukiviä. Fontinalis antipyretica oli alueen hallitseva lehtisammal, ja myös leinikkejä ja rentukoita esiintyi.^[14]

Sočan veden laatu on hyvä, ja Sloveniassa viisi karstiylängön kuntaa ja kolme rannikkokuntaa ottaa joesta juomavetensä. Vuosina 2007–2013 oli käynnissä laaja kansainvälinen GEP-projekti, jossa Slovenian ja Italian viranomaiset sekä yliopistot tutkivat joen saastumisuhkia sekä mahdollisuuksia veden juomakäyttöön.^[15]

SLOV-3-, SLOV-4- ja SLOV-5-alueiden veden happamuudeksi on mitattu pH 6,7, eli vesi oli lievästi hapanta. Sočan lähteestä mitattu arvo oli pH 7,5, eli vesi oli lievästi emäksistä. Näytteissä ei ollut lainkaan nitraattia. Sähkönjohtokyky oli korkein lähteessä (275 µS m⁻¹), SLOV-3-alueella se oli 192 µS m⁻¹ ja SLOV-4- ja SLOV-5-alueilla 224 µS m⁻¹.^{[14]selvennä}

Joen reitti on muuttunut paljon viimeisten 2 000 vuoden aikana. Antiikin kreikkalaisen maantieteilijä Strabonin mukaan Aisontios (lat. Aesontius) -niminen joki virtasi Aquileian ohi Adrianmereen. Tämä vastaa nykyistä Sočan sivujoen Torren ja tämän sivujoen Natisonen jokisysteemiä.^[16] Vuonna 585 maanvyörymä katkaisi Natisonen yläjuoksun, jolloin joki muutti äkillisesti reittiään ja yhtyi Bontiusjokeen, mikä tukki Bontiusjoen alkuperäisen, maanalaisen lasku-uoman Timavoon, ja näin uusi joki alkoi jälleen virrata samassa uomassa kuin Natisonen alajuoksu. Seuraavien vuosikymmenien ajan tämän uuden joen, Sočan, jokisuu siirtyi vähitellen idemmäs ja yhdistyi lopulta pieneen rannikkojokeen, Sdobbaan. Tätä kautta Soča nykyään laskee Adrianmereen. Joen aiempi suu Gradon laguunissa jäi erilliseksi rannikkopuroksi.^[17]

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Neutraali näkökulma ja oikeellisuus: Italianpuoleisen osan voimalat? Esim. Gorizian voimala (45.9467°N, 13.6048°E) tulisi mainita. Artikkeli korjattava tältä osin neutraalimmaksi. Merkittävästi kahden eri valtion läpi laskevan joen artikkeli ei ole näkökulmaltaan neutraali eikä siis täytä hyvän artikkelin kriteerejä tietosisällön osalta, jos jokea ja sen ominaisuuksia esim. voimaloita kuvataan vain yhden maan pätkältä.

Sočassa toimii yhteensä viisi vesivoimalaa ja pumppuvoimalaitos. Ensimmäinen vesivoimala, Doblar 1, avattiin vuonna 1939 ja toinen, Plave 1, vuonna 1940. Vuonna 2002 rakennetut Plave 2 ja Doblar 2 voimalat olivat Slovenian historian suurin panostus uusiutuviin energialähteisiin^[18]. Viides vesivoimala on Solkan.^[19][20] Avče -niminen pumppuvoimalaitos valmistui vuonna 2010.^[21]

Sočan sivujoen Vipavan lähellä käytiin 5. ja 6. syyskuuta 394 Frigiduksen taistelu. Taistelu käytiin Itä-Rooman keisari Theodosius I:n ja Länsi-Rooman valtakunnan keisarin Eugeniuksen välillä. Theodosiuksen armeija voitti taistelun, ja Itä-Rooma valloitti lopulta Länsi-Rooman valtakunnan. Keisari Eugenius vangittiin ja teloitettiin.^[22]

Ensimmäisessä maailmansodassa Soča oli osa Italian rintamaa. Sen luona käydyissä kahdessatoista Isonzojoen taistelussa kaatui yli 300 000 itävaltalaista ja italialaista sotilasta. Taistelut kestivät toukokuusta 1915 marraskuuhun 1917. Joki tulvi niinä vuosina tavallista voimakkaammin toistuvien kaatosateiden vuoksi. Joki oli ennen maailmansotaa Itävalta-Unkarin puolella Italian rajan tuntumassa, mutta sodan jälkeen se jaettiin Jugoslavian ja Italian kesken.^[23]

Sočaa on markkinoitu sen smaragdinvihreän värin perusteella ”smaragdin kauniina” ja sen on väitetty olevan yksi niistä harvoista joista, jotka säilyttävät tämän värin koko pituudeltaan.^[24] Joki on myös innostanut runoilija Simon Gregorčičia kirjoittamaan tunnetuimman runonsa ”Soči” (”Sočaan”), jota pidetään slovenialaisen runouden mestariteoksena.^[25]

Sočan varrella sijaitseva Bovec on markkinoinut itseään Slovenian extreme-urheilun pääkaupunkina. Melontaa alettiin harrastaa Bovecissa 1980-luvun puolivälissä. Melonta onkin suosittua Sočan monissa koskissa, ja Sočan melontakausi kestää maaliskuusta lokakuun loppuun.^[26] Sočassa ovat harjoitelleet monet olympiamelojat. Sočassa voi harrastaa muutakin vesiurheilua, kuten koskenlaskua.^[27][28] Sočaa ja sen sivujokea Koritnicaa pitkin kulkee yhteensä 50 kilometriä melontakelpoista reittiä, keskittyen joen yläjuoksuun. Sočan koskiluokitus kattaa kaikki tasot (I–V eli helpoista vain kokeneille). Suosituin osuus on kahdeksan kilometriä pitkä Srepenica Trnovo, jonka luokitus on II–III (vaikeahko ja vaikea). Alueella on 14 virallista pistettä, joissa joko noustaan tai poistutaan joesta.^{[29][30]selvennä}

Alajuoksulla suositumpia harrastuksia ovat uiminen ja perhokalastus.^[31]

Euroopan komissio antoi vuonna 2008 Sočalle erinomaisen matkailukohteen European Destinations of Excellence -tunnustuksen, minkä se sai ensimmäisenä kohteena Sloveniassa.^[32] Palkinto myönnetään esimerkillisestä matkailuun liittyvästä työstä Euroopan unionin alueella, ja valinta tehdään jokaisessa osallistujamaassa pidettävän kilpailun perusteella.^[33] Vuonna 2008 tunnustus annettiin matkailukohteille, jotka ”ovat säilyttäneet perinteensä ja välittäneet ne sukupolvelta toiselle”.^[34]

Soča on osa Triglavin kansallispuistoa, joka on ainoa laatuaan Sloveniassa.^{selvennä[35]} Kansallispuistosta kulkee myös vaellusreitti Sočan alkulähteeltä joenvartta pitkin kohti Bovecia. Reitti on kansallispuiston vanhin ja ensimmäinen vaellusreitti. Reitin pituus on 25 kilometriä ja reitillä näkee alueen luonnonkohteita ja kulttuuriperintöä.^[36] Socan varrelta löytyy monia merkkejä ensimmäisen maailmansodan taisteluista, muun muassa asemapaikkoja. Kobaridissä on taisteluista kertova museo ja joen läheisyydessä kulkee noin viiden kilometrin pituinen ”Rauhan kävely” niminen reitti. Reitti kulkee Log pod Mangartomista etelään kohti Most na Sočia.^[31]

Joen suu on suojeltu alue (ital. Riserva Naturale della Foce dell’Isonzo) ja suosittu turistikohde. Luonnonsuojelualue kattaa 2 400 hehtaaria. Joen suun ekosysteemiä on kuvattu ainutlaatuiseksi ja alueella elääkin lukuisia kasveja^selvennä ja eläimiä^selvennä. Alueella arvioidaan olevan noin 300 eri lintulajia. Alueelle on myös tuotu camarguenhevosia ylläpitämään alueen luonnollista ekosysteemiä^selvennä.^[37]

Sočan ylittävällä sillalla on kuvattu kohtaus vuoden 2008 Disney-elokuvaan Narnian tarinat: Prinssi Kaspian.^[38]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Soča.