Shark Bay

Shark Bay
Shark Bay satelliittikuvassa
Valtio	Australia
Merialue	Intian valtameri
Pinta-ala	13 000 km²
Suurin syvyys	29 m
Keskisyvyys	9 m
Infobox OK

Shark Bay on lahti Länsi-Australiassa Australian läntisimmällä kohdalla yli 800 kilometriä Perthistä pohjoiseen. Noin 13 000 neliökilometrin laajuisen lahden erottaa Intian valtamerestä Edel Landin niemimaa ja kolmen saaren ketju. Lahti on matala ja suolainen, ja se elättää monipuolista lajistoa. Siellä on muun muassa maailman laajimpiin kuuluvat meriruohoniityt ja huomattavat dugongi- ja valaspopulaatiot. Lisäksi alueelta löytyy muutama tuhat vuotta vanhoja stromatoliittejä. Iso osa lahdesta kuuluu moniin suojelualueisiin, ja lahti kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Dirk Hartog saapui vuonna 1616 ensimmäisenä eurooppalaisena alueelle. Nimensä se sai William Dampierilta vuonna 1699. Monet maantieteelliset piirteet puolestaan on nimetty 1800-luvun alussa kymmenien päivien ajan lahtea kartoittaneen retkikunnan mukaan. Helmenpyynti oli pitkän alueen merkittävin elinkeino. Turismi on kuitenkin kehittynyt 1960-luvun jälkeen, ja alueella vierailee vuosittain noin 170 000 turistia. Monkey Miassa on syötetty delfiinejä jo 1960-luvulta lähtien.

Shark Bay sijaitsee Australian länsirannikolla Intian valtameressä. Lahti on noin 100 kilometriä leveä ja pohjois-eteläsuunnassa noin 200 kilometriä pitkä. Sen pinta-ala on noin 13 000 neliökilometriä. Sen keskisyvyys on 9 metriä ja suurin syvyys 29 metriä.^[1] Lahden rantaviiva on W-kirjaimen muotoinen. Oikea sakara kulkee pitkin mannermaan rantaviiva, keskisakaran muodostaa Peronin niemimaa ja vasemman sakaran Edel Landin niemimaa. Edel Landin piirteisiin kuuluvat hiekkakivimaastot ja valkoiset hiekkadyynit. Sen läntinen ranta päättyy yllättäen kallioseinämiin ja itäistä rantaa halkovat useat pitkänomaiset lahdet ja lahdelmat, joissa on useita pieniä saaria. Peronin niemimaalla sen sijaan on punaisia hiekkadyynejä ja tasankoja, joista löytyy birrida-nimellä kutsuttuja kipsialtaita.^[2] Edel Landin niemimaa jatkuu merelle Dirk Hartogin, Dorren- ja Bernierinsaarena, jotka muodostavat esteen lahden ja meren välille.^[1]

Virtaus merestä lahteen on rajoittunut, mutta etelään kulkeva Leeuwinin merivirta tuo lämmintä ja vähäsuolaista trooppista vettä lahteen levestä Dorren- ja Dirk Hartogin saaren välisestä salmesta sekä Dirk Hartogin saaren ja Edel Landin niemimaan välisestä salmesta. Lahden suolaisuus vaihtelee länsi- ja pohjoisosien merellisestä 35–40 ppt:n Shark Baun oikeanpuolisen lahdelman pohjukkan 56–70 ppt:hen.^[3]

Shark Bayn alueella yhdistyy kolme merkittävää ilmastotyyppiä, mutta sen ympäristön ilmasto vaihtelee silti puolikuivasta kuivaan. Kesät ovat usein kuumia ja kuivia ja talvet leutoja; kesälämpötilat ovat yleensä 20–35 astetta ja talvilämpötilat 10–20 astetta. Vuotuinen sademäärä on vähäinen, ja lahden itäosissa sadanta on noin 200 millimetriä ja lounaisosissa noin 400 millimetriä vuodessa. Meriveden lämpötila vaihtelee lahden ulkopuolella elokuun 20,9 asteesta helmikuun 26 asteeseen. Lahden sisäosissa vesilämpötila on elokuussa 17 astetta ja suurin mitattu lämpötila helmikuussa 27 astetta.^[3]

Shark Bay sijaitsee juuri kahden kasvillisuusvyöhykkeen siirtymäalueella. Siellä yhdistyvät Australian sisämaan kuiva ja lounaisosien lauhkea vyöhyke. Kuivalla alueella pääkasveja ovat akaasiat, Tecticornia-suvun mehikasvit ja Spinifex-suvun heinäkasvit. Peronin niemimaa kuuluu pääosin kuivaan vyöhykkeeseen. Proteakasvit ja myrttikasvit puolestaan ovat valtalajeja lauhkean vyöhykkeen alueilla, joihin kuuluvat lahden ympäristön länsi- ja eteläosat.^[4]

Itse lahti on tunnettu meriruohon kasvupaikka. Siellä kasvaa 12 meriruoholajia, ja se on yksi maailman monipuolisimmista meriruohon kasvualueista. Meriruohot peittävät noin 4 000 neliökilometrin alueen lahdesta, ja 1 030 neliökilometrin laajuinen Wooramel Seagrass Bank on maailman suurin meriruohosärkkä.^[5] Runsaslukuisimmat lajit ovat Amphibolis antarctica ja Posidonia australis, jotka muodostavat 90 prosenttia meriruohoniityistä.^[6]

Lahti on tunnettu merieläimistään. Siellä elää muun muassa 10 000–12 000 dugongia, eli noin 10 prosenttia koko maailman populaatiosta.^[7] Valaista lahdessa tavataan pullonokkadelfiineihin kuuluvaa Tursiops aduncusta, ryhävalasta, etelänmustavalasta, lahtivalasta ja miekkavalasta.^[6] Ryhävalaille ja etelänmustavalaille lahti on muuttomatkojen pysähdyspaikka.^[8] Tursiops aduncus -delfiinit puolestaan tulevat usein syötettäviksi Monkey Miaan; vain Mauritanian Banc d’Arguinin kansallispuistossa ja Brasilian pohjoisrannikolla sijaitsevassa paikassa on ruokittu delfiinejä yhtä kauan.^[6]

Shark Bayn monipuoliseen linnustoon kuuluu yli 230 lajia, eli noin 35 prosenttia Australian linnuista. Pesiviä merilintuja on 11 lajia, ja niihin kuuluvat muun muassa sääksi ja räyskä. Alueen sammakko- ja matelijalajisto on myös monipuolinen, ja siellä elää lähes sata lajia, joista yhdeksän on kotoperäisiä.^[6] Uhanalaiset liemikilpikonnat ja valekarettikilpikonnat pesivät lahden hiekkarannoilla.^[8]

Shark Bayltä on tavattu 323 kalalajia, joista 83 prosenttia on trooppisten, 11 prosenttia lämpimien ja 6 prosenttia viileiden vesien lajeja. Haita, kuten tiikerihaita, valashaita ja jättilaishaita on paljon, samoin myös rauskuja on runsaasti. Lisäksi lahti on merkittävä lisääntymispaikka monille äyriäisille, polttiaiseläimille ja onteloeläimille.^[9]

Lahden eteläosassa Hamelin Poolin alueella mikrobit rakentavat noin 2 000–3 000 vuotta vanhoja stromatoliittejä, jotka ovat syanobakteerien rakentamia kivimuodostelmia. Vaikka Shark Bayn stromatoliitit ovatkin nuoria, niitä pidetään yleisesti Maan varhaisimpina elämänmuotoina. Ensimmäiset stromatoliitit ilmestyivät todennäköisesti 3,5 miljardia vuotta sitten. Shark Bayn lisäksi nykyään eläviä stromatoliitteja löytyy vain kahdesta paikasta Bahamalla.^[10]

Shark Bay on kuulunut vuodesta 1991 sen luontoarvojen takia Unescon maailmanperintöluetteloon. Perintökohde käsittää noin 2,2 miljoonan hehtaarin laajuisen alueen.^[11] Siitä noin miljoona hehtaaria kuuluu erilaisiin suojelualueisiin. Shark Bayn merensuojelualue on luonnonsuojelualueista suurin; se on noin 749 000 hehtaarin laajuinen. Lisäksi alueella on muun muassa François Péronin kansallispuisto. Kaikkiaan Shark Bayn alueella on 12 erilaista suojelualuetta.^[1]

Todisteita Australian alkuperäisasukkaiden asutuksesta Shark Bayn alueella on löydetty 4 200 vuoden takaa. Suhteellisen leuto ilmasto on ollut suotuisa pysyvälle asutukselle, ja esimerkiksi Peronin niemimaalta ja Dirk Hartogin saarelta on löytynyt useita esihistoriallisia tunkioita.^[9]

Dirk Hartog saapui vuonna 1616 todennäköisesti ensimmäisenä eurooppalaisena Länsi-Australiaan. Sen kunniaksi Dirk Hartogin saaren pohjoisosaan on pystetty muistolaatta. Englantilainen merirosvo William Dampier nimesi lahden vuonna 1699. Ranska lähetti vuonna 1800 Nicolas Baudinin johtaman Géographen ja Jacques Hamelinin Naturalisten tutkimaan eteläistä pallonpuoliskoa. Jälkimmäinen niistä kartoitti Shark Bayn aluetta 49 päivän ajan. Louis de Freycinet ja François Péron tutkivat Dirk Hartogin saaren lahdelmia ja Peronin niemimaata ja Pierre Faure läntistä lahtea. Suurin osa Shark Bayn luonnonkohteista on saanut nimensä tämän retkikunnan jäsenistön mukaan.^[9]

Shark Bayn alueelle muutti vuoden 1850 jälkeen guanonkerääjiä, helmenpyytäjiä, kalastajia, puunhakkaajia ja paimenia. Helmenpyynti oli 1940-luvulle saakka merkittävin elinkeino. Kalastuksen suosio oli huipussaan 1960-luvulla, mutta sen jälkeen ala alkoi taantua tiukempien pyyntikiintiöiden takia. Lisäksi Carnarvonin valaanpyyntiasemalta pyydettiin vuosien 1950–1962 aikana 7 852 ryhävalasta, kunnes toiminta kaatui valaiden häviämiseen alueelta. Rannikon valtatie saavutti Shark Bayn 1960-luvulla, jolloin alkoi turistien tuleminen alueelle.^[9]

Shark Bayn ympäristössä asuu noin tuhat ihmistä. Alueen keskellä sijaitsevassa Denhamin kylässä on noin 450 asukasta. Alueen pääasiallisin elinkeino on turismi, mutta Carnarvonin kylässä on myös kalastusta. Turismi on lisääntynyt paljon vuoden 1985 jälkeen, kun Denhamiin ulottui ensimmäinen päällystetty tie. Nykyään siellä vierailee vuosittain noin 170 000 turistia, jotka tulevat paikalle kalastamaan tai tapaamaan delfiinejä, joita on ruokittu Monkey Miassa jo 1960-luvulta lähtien.^[12]

• Riley, Laura & Riley, William: Nature's Strongholds: The World's Greatest Wildlife Reserves. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-12219-9 Google-kirjat (viitattu 3.7.2013). (englanniksi)
• Shark Bay. UNEP-WCMC, 5/2011. World Heritage Information Sheets (zip) (viitattu 3.7.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shark Bay Wikimedia Commonsissa

• Shark Bay World Heritage Site (englanniksi)
• Shark Bay Unescon sivuilla (englanniksi)