Seka-auto

Seka-auto tarkoittaa linja- ja kuorma-auton yhdistelmää, jossa on linja-auton matkustamoa pienempi matkustajatila sekä perässä tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettu suhteellisen lyhyt lava. Seka-autot rakennettiin kuorma-auton alustoille. Niitä käytettiin reiteillä, joilta oli vaikea saada riittävää matkustajamäärää täysikokoiselle linja-autolle ja joilla tarvittiin tavarakuljetuksia.^[1] Seka-autoja oli Suomessa laajemmin käytössä ainakin 1920–1940-luvuilla. Muista Pohjoismaista sekä Yhdysvalloista on mainintoja seka-auton käytöstä vielä 1970-luvulla. Leikillisesti niitä kutsuttiin myös nimellä sekajuna (sekajuna tarkoittaa junaa, jossa on sekä tavara- että matkustajavaunuja^[2]). Myös nimitystä kombineeri on käytetty.^[3]

Seka-autoliikenne käynnistyi Suomessa 1920-luvulla. Seka-autoja käytettiin etenkin alueilla, joissa asutus oli harvaa ja ajettavat matkat pitkiä. Rahdin ja matkustajien kuljettaminen samalla ajoneuvolla linjojen kannattavuuden parantamiseksi kiinnosti liikennöitsijöitä erityisesti lama-aikoina ja syrjäseutujen liikenteessä. Varhaisemmissa seka-autoissa oli tyypillisesti yhdeksän matkustajapaikkaa, mutta myöhemmin paikkaluku kasvoi 13:een ja lopulta 20:een paikkaan. Myös lastikapasiteetti kasvoi.^[4][5]

Seka-autoja valmistivat autokoritehtaista suurimmat sekä Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Esimerkiksi Autokori Oy:n suunnittelemassa Volvo B22 -alustaisessa seka-autossa vuodelta 1937 oli 17 istumapaikkaa. Vuonna 1935 seka-autoja oli rekisterissä 280, mikä vastasi noin 15 prosenttia linja-autokannasta. Valmistustekniikka oli matkustamon osalta sama kuin ajankohdan linja-autoissakin. Tavaratilat olivat aluksi puurakenteisia ja avoimia lavoja, myöhemmin katettuja ja muuhun koriin paremmin sulautuvia.^[4]

Linja-autoliikennöitsijät halusivat korostaa linja- ja seka-auton eroja. Niinpä Linja-autoliitto määritteli vuonna 1936 seka-autoksi korkeintaan seitsemän matkustajapaikkaa tarjoavan auton. Asetus moottoriajoneuvoliikenteestä (1937) määritteli matkustajapaikkojen vähimmäismääräksi yhdeksän.^[4] Seka-auton katsastaminen rinnastettiin 1946 linja-autoon (omnibus-autoon).^[6]

Seka-autoliikennettä harjoittivat liikennöitsijöitten ohella kauppaliikkeet, meijerit sekä jopa suuret maatilat. Meijerit ja tilat käyttivät seka-autoja esimerkiksi maidon kuljetukseen tuottajilta jalostukseen. Kuoreveden Savon tilan käytössä oli 1930-luvulla säännöllistä liikennettä Kuorevedeltä Mänttään harjoittava seka-auto: ”Tavarat kulkivat auton kolme metriä pitkällä lavalla ja sisälle autoon mahtui kymmenkunta matkustajaa. Autosta käytettiinkin yleisesti nimitystä ’Savon sekajuna’.”^[7]

Linja-autoliikennöitsijöistä esimerkiksi J. M. Eskelisen Lapin Linjat -yrityksen ensimmäinen auto oli vuonna 1928 hankittu Chevrolet-seka-auto reitille Rovaniemi–Kittilä. Kannaksen Matka-auto Oy puolestaan hankki REO Safety Bus -seka-auton vuonna 1937. Se oli käytössä reitillä Viipuri–Kivennapa–Tonteri.^[8][9]

Käkisalmi–Sortanlahti–Viipuri-reitillä ajettiin muun muassa kalansaaliita Viipurin torille. Tätä tarkoitusta palveleva linja lähti Sortanlahdesta kello 1 yöllä ja oli perillä Viipurissa kello 6.45.^[1]

Petsamon Liikenne Oy käytti Jäämerentien liikenteessä vuosimallin 1935 Ford-seka-autoa, joka oli varustettu lumiketjuilla ja suksilla.^[10]Petsamoon ajoivat seka-autolinjoilla myös esimerkiksi Nevakivi Oy ja Niilo Lindström. Rovaniemi-Petsamo-reitin pituus oli 517 km.^[11]

Vuonna 1939 Suomessa oli kaikkiaan 146 seka-autolinjaa. Linjoja oli Pohjois-Suomen lisäksi runsaasti Kuopion ja Vaasan seuduilla. Rovaniemi, Vaasa ja Kuopio olivat tuolloin kukin kymmenen seka-autolinjan toisena päätepisteenä.^[12]

Suomen viimeinen seka-autolinja toimi Valkeakoskella. Sitä liikennöi Väinö Hällilä.^[13] Hällilä suoritti autollaan henkilökuljetusten ohella maidonkuljetudta Sääksmäen Metsäkansasta Valkeakosken osuusmeijeriin. Hällilä lopetti liikennöintinsä vuonna 1969.^[14]

Seka-autojen määrä alkoi vähentyä sotien jälkeen. Vuoden 1950 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 120 seka-autoa ja vuonna 1957, jolloin ne esiintyivät ajoneuvotilastoissa viimeistä kertaa omana ryhmänään, niitä oli enää 66.^[15] Eräänlainen seka-auton uusi tuleminen nähtiin 1990-luvulla, jolloin kuormitetuimmilla pikavuoroilla alettiin käyttää linja-autoja, joiden takaosassa oli koko auton korkuinen rahtitila umpikuorma-auton takaovineen ja jopa perälaitanostimineen.^[16]

Saksassa Kässbohrer rakensi ensimmäisen seka-auton 1907. Yritys sai ”linja-auton ja kuorma-auton käytännölliselle yhdistelmälle” patentin 1910. Myös Saurer valmisti 18-istuma- ja 10-seisomapaikkaista seka-autoa, jossa oli erillinen ohjaamo.^{[17] [18] [19][20]}

Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa oli Scania-Vabiksen, Volvon ja Mercedes-Benzin alustalle rakennettuja seka-autoja, joista käytettiin kombibuss-nimitystä. Ruotsissa seka-auto sai sekamuotoisen tarueläimen mukaan myös nimen skvader. Siellä seka-autoja käytettiin maatilojen maidonkuljetuksessa ennen varsinaisten maitoautojen (maidonkuljetukseen tarkoitettujen säiliöautojen) yleistymistä. 1970-luvulle tultaessa seka-autot katosivat liikenteestä.^[21]

Nykyään Ruotsissa on joitakin entistettyjä seka-autoja. Esimerkiksi JämtlandsBuss on hankkinut ja entistänyt Volvo B 727:n vuosimallia 1953.^[22] Kungliga Poststyrelsenin PS K90, Scania-Vabisin ja korivalmistaja Molinverkenin tekemä 13-paikkainen skvader on valmistettu 1949. Se lahjoitettiin käytöstä poistettuna Svenska Spårvägssällskapet -yhdistykselle 1967.^[23]

Australiassa Western Australian Government Railways -yhtiö otti 1949 käyttöön seka-auton. Nimitys oli passenger-freighter.^{[24] [25]}

Yhdysvalloissa Great Northern Railway tilasi Kenworth Truck Companylta 12 seka-autoa, niitä käytettiin Montanan osavaltiossa. Ajoneuvo tunnettiin nimellä bruck (yhdistelmä sanoista bus ’linja-auto’, ja truck ’kuorma-auto’). Great Northern’s 101 -bruckin kapasiteetti oli 20 matkustajaa ja seitsemän tonnia rahtia. Auto on kolmiakselinen. Sitä käytettiin vuosina 1951–1971.^{[26] [27][28]}Esimerkiksi reitillä Kalispellista Whitefishiin se korvasi moottorijuna Galloping Goosen, joka oli kirjaimellisesti sekajuna käsittäessään pienen matkustajaosaston ja yhden tavaravaunun. Great Northern's 101 on entistetty.^[29][30]

Seka-auton nykyaikaisia sovelluksia ovat niin sanotut työkunta-autot. Ne ovat kuorma-autoja, joissa on normaalia pitempi ohjaamo ja vastaavasti kuorma-auton lavaa lyhyempi yleensä katettu tavaratila, jossa työkunta kuljettaa tilaa vieviä työkoneita ja muita välineitä. Jotkut keikkabussit sekä eräät huoltoautot ja erikoisautot ovat rakenteellisesti seka-autoja. Myös eräissä paloautoissa käytetään ”seka-auton rakennetta”.

• 
  Bundesanstalt Technische Hilfswerk (THW) -organisaation työauto Saksassa.
• 
  Poliisiajoneuvo Hongkongissa 2008.
• 
  Eltelin Mercedes Benz -työauto Tanskassa.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmannessa osassa kerrotaan Lauri Kiviojan hankkimasta seka-autosta: ”Laurin kyläläisille lupaama ihme oli niin sanottu sekajuna eli yhdistetty linja- ja kuorma-auto.” Auto oli Volvo-merkkinen.^[31]

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan romaanissa Nuoruuden savotat kerrotaan seka-auton liikenteestä seuraavasti: ”Pian alkoi liikennöidä ensimmäinen vakituisia vuoroja ajava seka-auto, 'sekajuna', samoja maanteitä. Auto piti keskuspaikkanaan Kuusamoa, josta ajoi rengasta Kuusamo – Taivalkoski – Jokijärvi – Irni – Kuusamo. Kierroksensa sekajuna (etuosaltaan kuin pieni linja-auto, perässä lyhyt lavannysä) kulki vuorotellen kumpaankin suuntaan.”^[32] Päätalon maininta sijoittuu vuoteen 1936.^[33]

Seppo Ervasti mainitsee samanlaista liikennettä olleen Kuusamon toisissa osissa jo aikaisemmin: ”1930-luvun alussa Kuusamon osuuskauppa alkoi harjoittaa niin kutsuttua sekajunaliikennettä. Tämä kulkuneuvo oli kuorma-auton ja linja-auton yhdistelmä eli pienoisbussi, jossa oli pieni lava. Tämä sekajuna liikennöi vuoropäivin kirkolta Vuotungin kautta Paanajärvelle ja sieltä Sovakylän kautta Liikaseen, mistä tultiin Käylän kautta kirkonkylään, ja joka toinen päivä reitti ajettiin toisin päin.”^[34]

• Häkli, Jaakko: Savolainen sekajuna – ulkoa linjakko, sisältä rahtipeli (Ajolinja : trucker magazine 1996:5, s. 40-43, Helsinki : Kustannus Oy Autotekniikka)
• Jäntti, Lauri & Mäkinen, Untamo: ”S 2, seka-autoja – kombinerade buss- och lastvagnar”, Sininen kirja: Suomen talouselämän hakemisto 1953, s. 845. (5. painos) Helsinki: Sininen kirja osakeyhtiö, 1952.
• Kolari, Pertti 2009: Viipurin läänin autoluettelo
• Kurkinen, Jari: Vihtori Lakan seka-autoliikenne Suojärvellä (Oma Suojärvi 2000 : 2, s. 12-13, Joensuu: Joensuun seudun suojärveläiset)
• Kurkinen, Jari: Suomen autokoriteollisuuden historia. Helsinki: Autokoriteollisuus ry, 2001. ISBN 978-952-91-3987-3
• Kurkinen, Jari & Rajasalo, Jorma: Talvi- ja jatkosodan linja-autot. Lahti: Suomen linja-autohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-99779-1-8
• Kärmeniemi, Pentti S.: Vanhaa ja uutta LAL:n Viipurin osaston matkan varrelta SLHS:n digitaalikirjasto. 1964; 2010. Lappeenranta, Vammala, Tampere: LAL:n Viipurin osasto; Suomen Linja-autohistoriallinen Seura.
• Köhler,Stuart: Puukaasun aika. Helsinki: Alfamer, 2007. ISBN 978-952-472-066-3
• Lakka, Ahti: Isäni tarina: portterista betoniin. A. Lakka (omakustanne), 2001. ISBN 952-91-3731-1 (suomeksi)
• Levä, Kimmo (toim.): Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa. Kangasala: Mobilia, 2005.
• Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla. 3 Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-02423-6
• Pulkkinen Hannu: Heittohetkut (HETKU: Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran jäsenlehti 1/1983 s.11) - Mercedes-Benz- ja Volvo- seka-autoista
• Päätalo, Kalle: Nuoruuden savotat. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-1130-1
• Riekki, Eino 2005: Kötö-Reken sekajuna rauhan ja sodan töissä: Nevakivi Oy:n seka-auton matkassa Pudasjärveltä Petsamoon, talvisodan Taipaleelle ja jatkosodan Kiestinkiin. Nevakivi Oy

• Youtube-video Ruotsin postin vuosimallin 1949 skvaderista, Scania-Vabis/Molinverken-seka-autosta
• V.Alamäen 13-paikkainen seka-auto
• Johan Burströmin (Vastanfjärd) seka-auto Volvo L 248 pidennetyllä ohjaamolla
• Ruotsalaisten skvader-seka-autojen luettelo Svensk Busshistoria -sivustolla
• Great Northern Railwayn käytössä ollut bruck
• Mark Waymanin Las Vegasissa kuvaama bruck