Scott Joplin

Scott Joplin (1867 – 1. huhtikuuta 1917) oli yhdysvaltalainen pianisti ja säveltäjä, joka on ragtime-musiikin tunnetuin ja merkittävin edustaja.^[1]

Joplin syntyi Lindenin kaupungissa Texasissa. Hänen vanhempansa olivat afroamerikkalaiset Florence Givins ja Giles Joplin, joka oli vapautettu orja.^[2] Joplin oli kuusilapsisen perheen toinen lapsi. Joplinin syntymäajasta on ollut epäselvyyksiä.^[3][1] Tämän artikkelin ehdottama vuosi, 1867, perustuu viimeaikaiseen tutkimukseen.

Vuoden 1871 jälkeen Joplinien perhe muutti Texarkanan kaupunkiin. Joplinin äiti oli siivooja ja osti pojalleen pianon vuoteen 1882 mennessä. Lahjakas Joplin sai ilmaisia pianotunteja saksalaiselta opettajalta, joka opetti hänelle klassista musiikkia, mikä vaikutti Joplinin musiikillisiin näkemyksiin myöhemmin hänen urallaan. Joplin opiskeli säveltämistä George Smith Collegessa Sedalian kaupungissa.

1880-luvun lopussa Joplin lähti kodistaan ja soitti useissa yhtyeissä sekä esiintyi myös laulajana. Hän matkusteli esimerkiksi Keskilännessä ja kävi New Yorkissa, mutta piti kuitenkin tukikohtanaan Missourin Sedaliaa, johon hän asettui vuonna 1884. Joplin toimi Sedaliassa pianistina mustien herrasmiesten klubeissa nimeltä Maple Leaf ja Black 400.

Vuoteen 1898 mennessä Joplin oli saanut myytyä kustantajalleen kuusi pianosävellystään. Niistä kuitenkin vain yksi, ”Original Rags”, edusti ragtime-musiikkia. Vuonna 1899 eräs Sedaliassa asunut kustantaja julkaisi Joplinilta hänen suosituimman kappaleensa, ”Maple Leaf Ragin”. Joplin sai julkaisusopimuksen mukaan yhden sentin rojaltit jokaisesta myydystä kappaleesta sävellyksensä nuotteja sekä kymmenen ilmaista nuottia omaan käyttöönsä. On arvioitu, että Joplin sai ”Maple Leaf Ragin” nuottien myynnistä noin 360 dollaria joka vuosi teoksen julkaisusta lähtien. Kyseinen kappale nosti Joplinin tärkeimpien ragtime-säveltäjien joukkoon ja kohotti samalla koko musiikintyylin asemaa. Joplin myös palasi ”Maple Leaf Ragin” sävelkulkuihin ja rakenteisiin myöhemmin, kuten kappaleiden ”Sugar Cane” ja ”Cascades” alkuosioissa.

Joplin jatkoi sävellysten kirjoittamista ja hänestä tuli aikansa parhaiten myyvä säveltäjä. Tunnettuja Joplinin kappaleita olivat esimerkiksi ”Easy Winners”, ”The Entertainer” ja ”Cleopha”. Näistä ”The Entertainerin” melodia on nykyään vielä ”Maple Leaf Ragiakin” tunnetumpi. Joplin kirjoitti myös myöhemmin New Yorkiin asetuttuaan kaksi ragtime-oopperaa. Näistä ensimmäinen on kadonnut eikä sitä koskaan esitetty, ja toinenkin, nimeltään Treemonisha, esitettiin vain kerran Joplinin elinaikana. Joplin joutui säestämään sen itse pianolla, koska orkesteria ei saatu käyttöön.

Joplin oli useamman kerran naimisissa, mutta hänen avioliitoissaan kävi huonosti. Freddie Alexander oli kenties hänen rakkain vaimonsa, mutta tämä kuoli pari kuukautta avioliiton solmimisen jälkeen. Joplin kärsi erilaisista sairauksista ja joutui sairaalaan vuonna 1917. Hän kuoli vielä samana vuonna ja hänet haudattiin newyorkilaiselle hautausmaalle. Ensimmäisen maailmansodan ja ragtimen suosion päättymisen takia Joplinin kuolema ei ollut iso uutinen.

Joplinilta on säilynyt kuusi automaattipianolle nauhoitettua automaattipianon nauhaa, jotka hän soitti vuonna 1916.

Joplinin kuoleman jälkeen ragtime – ja sen mukana Joplin itse – saivat suosiota seuraavan kerran 1950-luvulla, jolloin vuosisadan alun musiikkia muisteltiin nostalgisessa hengessä. Myös elokuva Puhallus vuodelta 1973 nosti ragtimen suosiota hetkeksi. Elokuvassa käytettiin Joplinin musiikkia. Seuraavana vuonna Marvin Hamlischin sovitus Joplinin kappaleesta ”The Entertainer” jopa nousi kolmannelle sijalle Billboard-lehden Hot 100 -listalla. Joplinin nähdään nykyään kuuluvan jazz-musiikin tradition keskeisiin varhaisiin hahmoihin, vaikka hänen musiikkinsa ei vielä edustanutkaan jazzia. Joplin itse olisi halunnut yhdistää ragtime-musiikin Euroopan klassisen musiikin traditioon.

Ooppera Treemonisha sai vihdoin esityksensä vuoden 1972 tammikuussa, jolloin Robert Shaw johti esityksen Atlantassa. Joplinin alkuperäinen orkestraatio on kadonnut, joten sovittaja T. J. Anderson palkattiin tekemään uusi sovitus. Vuonna 1975 Houston Grand Opera esitti teoksen Gunther Schullerin sovituksena. Tämä versio keräsi myös Broadwaylla yleisöä yhdeksän viikon ajalle ja päätyi levylle Deutsche Grammophonin julkaisemana.

• Scott Joplin -sivustot englanniksi
• Mutopia Project – ilmaisia nuotteja Joplinin kappaleista
• The Werner Icking Music Archive – lisää nuotteja
• Scott Joplin International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Joplinin partituureja Mutopia Project