Sardanapalos

Sardanapalos oli tarunomainen muinaisen Assyrian viimeinen kuningas.^[1] Hänet mainitaan alun perin kreikkalaisen historioitsijan Ktesiaan teoksessa Persica.^[2] Toinen kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen mainitsee hänet viimeisenä Assyrian 30:stä hallitsijasta. Nykyinen historiantutkimus ei kuitenkaan tunne Sardanapalosta.^[1] Hänet on toisinaan oletettu samaksi henkilöksi kuin Assyrian kuningas Assurbanipal (hallitsi 668–627 eaa.), mutta kuvaus ei sovi tähän.^[2][1] Sardanapalos on mahdollisesti yhdistelmä Assurbanipalista, hänen veljestään Šamaš-šum-ukinista sekä Sin-šar-iškunista, joka oli todellisuudessa Asyrian viimeinen hallitsija.^[1]

Diodoroksen kuvauksen mukaan Sardanapalos eli ylellisyyksien täyttämää elämää ja käyttäytyi sekä pukeutui naismaisesti. Lisäksi Sardanapalos johti valtakuntansa tuhoon, kun meedialaiset, persialaiset ja babylonialaiset valloittivat sen Arbaces-nimisen päällikön johdolla. Sardanapalos kukisti vihollisen kolmesti ja kesti kahden vuoden ajan meedialaisten piiritystä^[2], mutta luopui vastarinnasta, kun Tigris-joki tulvi enteenomaisesti hänen pääkaupunkiinsa Niniveen. Sen jälkeen Sardanapalos määräsi rakennettavaksi itselleen valtavan rovion, jossa hänet poltettiin elävältä yhdessä orjiensa, jalkavaimojensa ja palatsinsa aarteiden kanssa.^[1]

Sardanapaloksen legendaarinen turmeltuneisuus on innoittanut monia kirjailijoita ja taiteilijoita, erityisesti romantiikan aikana. Lordi Byron kirjoitti hänestä vuonna 1821 näytelmän Sardanapalos.