Santorio Santorio

Santorio Santorio (lat. Sanctorius; 29. maaliskuuta 1561 Capodistria – 22. helmikuuta 1636 Venetsia) oli italialainen lääkäri ja fysiologi. Hän toi kvantitatiiviset menetelmät lääketieteelliseen tutkimukseen. Hän teki uraauurtavan järjestelmällisen tutkimuksen ihmisen perusaineenvaihdunnasta käyttämällä itseään koehenkilönä. Santorio myös keksi tai paranteli useita lääketieteellisiä apuvälineitä ja mittalaitteita.^[1][2]

Santorion vanhemmat olivat aatelisia. Hänen isänsä Antonio Santorio oli Venetsian tasavallan palveluksessa.^[3] Santorio opiskeli Padovan yliopistossa vuosina 1575–1582 ja suoritti lääketieteen tohtorin tutkinnon. Hän oli vuosina 1587–1599 Kroatiassa erään paikallisen ylimyksen henkilökohtaisena lääkärinä, minkä jälkeen hän asettui harjoittamaan lääkärin ammattia Venetsiaan. Vuosina 1611–1624 hän oli lääketieteen teorian professorina Padovan yliopistossa. Viimeiset vuotensa hän asui Venetsiassa.^[1][2][3] Santorio oli kirjeenvaihdossa muun muassa Galileo Galilein ja Hieronymus Fabriciuksen kanssa.^[1][4]

Santorio kannatti iatrofysiikkana tunnettua koulukuntaa, jonka mukaan ihmisten ja eläinten kehontoiminnot oli mahdollista selitt��ä mekaniikalla. Hän pyrki käyttämään tutkimuksissaan matemaattista lähestymistapaa ja kehitti uusia mittalaitteita, jotta ihmiskehosta saataisiin tarkempia numerotietoja.^[2][3][4][1]

Useat Santorion keksimistä välineistä olivat Galilein työn innoittamia. Galilein tutkimukset heilureista innoittivat Santorion vuonna 1602 keksimää sykemittaria, jonka avulla saattoi arvioida ihmisen sykkeen tiheyden vertaamalla sitä eri nopeuksilla liikkuviin eripituisiin heilureihin. Santorio valmisti myös mahdollisesti ensimmäisen kuumemittarin vuonna 1612 lisäämällä Galilein keksimään alkeelliseen lämpömittariin eli termoskooppiin mitta-asteikon.^[2][3][1] Mittari oli tosin melko epäkäytännöllinen, sillä potilaan täytyi pitää isoa lasipalloa suussa.^[4] Lisäksi Santorio kehitti paranneltuja versioita useista jo tunnetuista laitteista ja lääkärin apuvälineistä kuten kosteusmittarista, tuulimittarista, vedenvirtausmittarista ja munuaiskivien poistossa käytettävästä katetrista.^[2][3]

Santorion kuuluisin tieteellinen koe kesti yli 30 vuotta, minä aikana hän toistuvasti söi, nukkui ja oleili rakentamaansa suureen vaakaan kiinnitetyssä tuolissa ja punnitsi päivittäin itsensä sekä kaikki ruokansa, juomansa ja jätöksensä. Tarkoituksena oli todistaa Galenoksen teoria ihon läpi haihtumalla tapahtuvasta uloshengityksestä eli ”huomaamattomasta hikoilusta” (lat. perspiratio insensibilis). Santorio havaitsi, että hänen kehonsa paino putosi aina enemmän kuin mitä siitä poistuneet jätökset painoivat.^[4][1][2][3] Hän päätteli, että kehosta poistui haihtumalla keskimäärin 1,25 kilogrammaa ainetta vuorokaudessa.^[4] Hän kuvaili koettaan vuonna 1614 teoksessaan De Statica Medicina, joka on ensimmäinen tunnettu järjestelmällinen tutkimus ihmisen perusaineenvaihdunnasta.^[1][3] Teos käännettiin monille kielille ja siitä otettiin pitkään uusintapainoksia.^[2]

Vaikka Santorion tutkimusmenetelmät olivat uraauurtavia, hänen teoriansa sairauksien syistä olivat lähinnä antiikin aikaisten humoraalioppien muunnelmia. Katsottuaan todistaneensa haihtumisteorian Santorio väitti kaikkien sairauksien johtuvan kehon näkymättömän haihtumisen liian vähäisestä määrästä. Hänen mukaansa sairaudet voitiin parantaa edistämällä haihtumista lievällä liikunnalla ja hikoilua lisäävillä lääkkeillä.^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Santorio Santorio Wikimedia Commonsissa