Saint-Pierre ja Miquelon
| Collectivité territoriale de Saint-Pierre-et-Miquelon |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Ranskan alueellinen yhteisö | ||
| Presidentti | Emmanuel Macron | ||
| Prefekti | Jean-Régis Borius | ||
| Pääkaupunki |
Saint-Pierre |
||
| Muita kaupunkeja | Miquelon | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 242 km² (sijalla 208) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
| Väkiluku (2011) | 6 057 (sijalla 227) | ||
| – väestötiheys | 25,0 as. / km² | ||
| Viralliset kielet | ranska | ||
| Valuutta | euro (EUR) | ||
| BKT (2004) | |||
| – yhteensä | 161 milj. euroa [1] | ||
| – per asukas | 26 000 euroa | ||
| Aikavyöhyke | UTC−3 | ||
| – kesäaika | UTC−2 | ||
| Lyhenne | |||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+508 | ||
| Tunnuslause |
A Mare Labor (suom. Mereltä, Työhön) |
||
| Kansallislaulu | ”Marseljeesi” | ||
Saint-Pierre ja Miquelon (ransk. Saint-Pierre et Miquelon) on Ranskalle kuuluva saariryhmä Newfoundlandin etelärannikon edustalla. Saariryhmän pinta-ala on noin 242 neliökilometriä ja väkiluku jonkin verran alle 6 000. Saariryhmän pääkaupunki on Saint-Pierre.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saint-Pierre ja Miquelon on pieni saariryhmä ja se sijaitsee Newfoundlandin etelärannikon tuntumassa. Yhteensä saarten maapinta-ala on 242 neliökilometriä. Ilmasto on kylmä, sateinen ja sumuinen.[2]
Ainoastaan saariryhmän kaksi suurinta saarta Saint-Pierre ja Miquelon ovat pysyvästi asuttuja. Miquelonin ja Langladen saaret yhdistää kapea maakannas. Miquelonin pohjoisosassa on 1,6 kilometriä leveä ja kuusi kilometriä pitkä kallioinen niemi. Sen eteläpuolella on monia soita ja pieniä järviä. Saaren eteläosassa puolestaan on kukkuloita, joista Morne de la Grande Montagne nousee 240 metrin korkeuteen. Langlade puolestaan on lähes tasaista vanhaa peneplaania, jossa virtaa useita lyhyitä jokia.[3]
Saint-Pierre on noin viisi kilometriä kaakkoon Langladesta. Saaret erottaa La Baie -niminen salmi. Saint-Pierren luoteisosassa on kukkuloita ja kaakkoisosassa kivistä alankoa. Saaren rannikolla on pohjoisessa kallioita ja etelässä epäsäännöllisiä niemiä ja niemekkeitä. Pääsaarten lisäksi saaristoon kuuluu useita pienempiä saaria, kuten Grand Colombier, Île-aux-Marins, Île-aux-Pigeons, Île-aux-Vainqueurs ja Île Verte.[3][4]
Saarilla on vain vähän kasvillisuutta, mutta turvesoita on laajalti. Rannat ovat jyrkkiä kallioita. Saint-Pierre ja Miquelonilta on suora meriyhteys Pohjois-Atlantille ja saarilta kalastetaan runsaasti kalaa, mutta ylikalastus vähentää kalakantoja. Silti saarten kalavedet ovat maailman parhaimpia.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tutkimusmatkailija saarilla oli todennäköisesti portugalilainen João Álvares Fagundes, joka rantautui sinne vuonna 1520. Jacques Cartier vaati niitä Ranskalle 14 vuotta myöhemmin. Saaren asuttivat 1600-luvun alussa 30 kalastajaa.[5] Ensimmäinen pysyvä kalastuskylä perustettiin vuonna 1604, ja ensimmäiset asukkaat olivat pääosin baskeja, normandialaisia ja bretoneita Ranskan länsiosista.[3]
Kun Britannia vaati saarten omistajuutta Utrechtin rauhassa vuonna 1713, saarilla ei ollut asutusta. Saaret luovutettiin uudestaan Ranskalle Pariisin rauhassa 1763. Ranska asutti saaret 350 Ranskasta karkotetulla henkilöllä. Britannia valtasi saaret Yhdysvaltain vapaussodan aikana vuonna 1793.[5] Ranskalle saaret palautettiin Pariisin rauhassa 1814.[3]
Vaikka saaret olivatkin hedelmättömiä, niistä tuli ranskalaisille tärkeä kalastuskeskus. Saint-Malosta lähti 1800-luvun puolivälin jälkeen vuosittain noin 4 000 ranskalaista kalastajaa 200 kuunarilla. Laivue kaatui vuonna 1904, kun Ranska menetti entente cordiale -sopimuksen myötä kalastusoikeudet Newfoundlandin rannikolla.[5]
Saarten talous koki nousukauden 1920-luvulla Yhdysvaltain kieltolain ansiosta. Siitä tuli viskin, viinin ja rommin salakuljettamisen keskus. Kieltolain kumoaminen vuonna 1933 aiheutti kuitenkin lama-ajan.[6]
Saarista tuli merentakainen territorio vuonna 1946 ja departementti 1976. Vuonna 1985 niiden asema muutettiin merentakaiseksi yhteisöksi, sillä departementtisopimus oli ristiriidassa Euroopan yhteisön tariffijärjestelmän kanssa.[3]
Kalastusteollisuus koki pahoja takaiskuja 1970-luvulla, kun se oli Kanadan kanssa riidoissa kalastuskiintiöistä ja aluevesistä.[6] Kansainvälinen välitystuomioistuin päätti vuonna 1992, että Saint-Pierre ja Miquelonin talousalue olisi 2 537 neliömeripeninkulman laajuinen. Kanada olisi rajoittanut saarten talousalueen 1 070 neliömeripeninkulmaan, kun taas Ranska oli vaatinut 14 500 neliömeripeninkulman aluetta.[5]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarten asukkailla on äänioikeus paikallisvaaleissa sekä Ranskan valtiollisissa vaaleissa ja europarlamenttivaaleissa. Saarten päämies on Ranskan asettama kuvernööri.
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarten talous perustuu kalastukseen ja kalanjalostukseen, mutta saarilla myös viljellään vihanneksia vähäisessä määrin. Saaret tarjoavat palveluita ulkomaalaisille troolareille. Elintarvikkeet tuodaan Ranskasta ja Kanadasta.[6]
Vähentääkseen riippuvuutta Ranskan ja Kanadan avusta ja estääkseen talouden taantumista, viranomaiset yrittävät monipuolistaa taloutta kehittämällä satamaa ja turismia.[2] Kuitenkin saarilla on korkea elintaso johtuen maksuttomasta koulutuksesta ja hyvästä sosiaaliturvasta.
Saarilla on kaksi lentokenttää ja 117 kilometriä tietä, josta 80 kilometriä on päällystettyä.[7]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan Saint-Pierre ja Miquelonilla oli 6 057 asukasta.[8] Asukkaista noin 5 500 asuu pienemmällä Saint-Pierren saarella, jolla myös alueen hallinnollinen keskus sijaitsee.[5] Monet heistä ovat etniseltä taustaltaan baskeja tai bretoneita, entisiä ranskalaisia kalastajia. Pääosa väestöstä on roomalaiskatolisia.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Evaluation du PIB 2004 de Saint-Pierre-et-Miquelon – janvier 2007 (PDF) cerom-outremer.fr. tammikuu 2001. Viitattu 19.3.2013.
- ↑ a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 391. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
- ↑ a b c d e Saint-Pierre and Miquelon Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)
- ↑ About Our Islands Saint-Pierre and Miquelon Turism. Arkistoitu 3.12.2011. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Saint-Pierre and Miquelon The Canadian Encyclopedia. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Regions and territories: St Pierre and Miquelon BBC News. 2.11.2011. BBC. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Saint Pierre and Miquelon The World Factbook. CIA. Arkistoitu 6.3.2008. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Populations légales 2013 31.12.2015. Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 17.4.2017. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint-Pierre ja Miquelon Wikimedia Commonsissa
