Saharan maisematyypit

 

Saharan maisematyypit ovat moninaisia vaihdellen hiekka-aavikoista ja kivikkolaakioista vuoristoihin^[1] sekä suolaliejukoihin. Saharan maisemaa ovat muovanneet vuosimiljoonien aikana tapahtuneet geologiset prosessit, kuten kerrostuminen, tulivuoritoiminta ja eroosio, joista nykyisin vaikuttaa eniten tuulieroosio. Monilla paikoin Saharassa näkyy myös alueen kosteammasta menneisyydestä kertovia jokiuomia. Saharan kasvillisuus keskittyy lähinnä sen reuna-alueille, vuoristoihin ja syvänköjen keitaisiin.

Parhaiten tunnetaan Saharan hiekkameret, ergit, jotka ovat tuulen puhaltaman hiekan synnyttämien hiekkakinosten eli dyynien muodostamia kenttiä. Ne ovat elämälle hyvin epäystävällisiä paikkoja muun muassa sen takia että niukka vesi imeytyy niissä hiekkaan. Vastoin yleistä luuloa^lähde? Saharasta niitä on kuitenkin vain noin 15­–25 % kokonaispinta-alasta^[2]. Hiekan peittämästä noin viidenneksestä vain puolet on varsinaisten hiekkadyynien peitossa^[3]. Suurin osa Saharasta on melko tasaista soran tai kivien peittämää sora- tai kivikkoaavikkoa^[4], jollaista sanotaan arabian kielessä regiksi tai seririksi^[2]. Ylhäällä tai pohjoisessa olevaa kivitasankoa kutsutaan nimellä hamada^[2], ja se koostuu suurista kivenlohkareista. Ergit, regit ja hamadat voivat olla monenvärisiä, hiekan ja kivien väri vaihtelee kermanvärisestä miltei valkoiseen, punaiseen ja mustaan. Monet Saharan kalliot ovat hapettuneet koviksi ja mustiksi.

Saharan keskiosissa kohoaa muutamia vuoria, joita voidaan pitää kallioaavikkona. Korkein kohta on Ahaggar (Hoggar)-vuoristossa, jonka lähellä on ylätasanko Tassili n Ajjer. Tibesti on tuliperäinen vuoristo. Pienempiä vuoristoja ovat Aïr, Ennedi ja Adrar n Iforas. Vuoristoisen alueen ympärillä oleva suurin osa Saharasta on pääosin lohkeillutta kalkkikivestä ja hiekkakivestä koostuvaa kuivaa ylätasankoa, peneplaania, joka on noin 180–360 metrin^[5][6] korkeudessa merenpinnasta.

Syvänteitä on pääosin Saharan reuna-alueilla, mm. Qattaran syvänkö Egyptissä. Niissä on monesti keidas tai suola-alue, joka voi olla suolajärvi, suolasuo tai näiden kuivuessa syntynyt suolasavitasanko. Näissä veden haihtuminen nostaa suolan pintaan. Monet Saharan järvet syntyvät sateella ja häviävät tai kutistuvat kuivana aikana. Esimerkiksi Siwan ja Qattaran alueilla on suolaista maaperää. Saharaa halkoo vain kaksi ympärivuotista jokea, Niili ja Niger. Sadekausi synnyttää ajoittain tulvivia wadeja, joenuomia jotka ovat yleensä kuivia. Silti ne saattavat tulvia sadeaikaan yli äyräittensä.

Algerian pohjoisosissa on Atlasvuoristo, jossa tapahtuu maanjäristyksiä ja jonka eteläinen puolisko Saharan Atlas on kuivaa aluetta. Atlantin rannikolla Länsi-Saharassa ja Mauritaniassa on pieni kaistale rannikkoaavikkoa, jonka elämää säätelee muun muassa mereltä tuleva kosteus.

• erg: hiekka-aavikko tai dyynikenttä, käsittää 15–25 % Saharan alasta. Myös edeyin, ramlah^[7], chech, raoui
• reg: berberiksi idehan sora-aavikko, melko tasaisia, soraa ja pienehköjä teräviä kiviä. Sora-aavikko regit ovat ruskeita mutta äärimmillään mustia, tummanpunaisia tai jopa valkoisia, seririn nimitys lännessä^[8]
• serir: pienikivistä somerikkoa, regin nimitys idässä
• hamada, hammada: suurista, yli 60 mm:n läpimittaisista kivistä koostuvaa lohkareikkoa tai kalliota, esim. "Punainen hamada"
  • Hamadaan kuuluu myös harra, laava-aavikko.
• djebel, jabal, djebel: on matalahko vuoristo tai kukkulajono, berberiksi

Tadrart, adrar^[9]

• chott, shatt on suolatasanko tai suolajärvi
• wadi: on suurimman osan ajasta kuiva joenuoma, myös oued, kori', anneri, karkur^[8]
• waw, waha keidas
• fesch-fesch pölyaavikko, kipsiaavikko^[8]
• suolamaa sabkhah^[8]
• suolaton painanne dayah^[8]
• nelikulmaisia rakenteita kuin arktisella tundralla^[8]

Saharan kaavamainen rakenne on:

• Saharan keskiosassa ovat vuoret, joita on 10–30 % Saharan pinta-alasta.
• Vuorten reunoilla sora- ja kivitasangot regit ja hammada, joita on yhteensä noin 50^[10]

–70 % Saharan alasta

• Ulompana hiekkameret, ergit, joita 15–25 %^[10] Saharan alasta

• Ahaggar (Hoggar) Etelä-Algeriassa
• Tibesti Pohjois-Tšadissa
• Tassili n Ajjer (Varsinainen Sahara lännessä, kuiva Egyptin/Libyan autiomaa idässä)
• Adrar n Iforas
• Adrar Mountains Mauritaniassa
• Djado plateau
• Aïr
• Ennedi

• Tanez Rouft eli Tanezrouft Etelä-Algeriassa ja Pohjois-Malissa 320 000 km²^[10]
• Libyan reg 540 000 km²^[10]
• Teneren reg
• Calanscio serir
• Ounianga Serir
• Dra Hamada^[1]
• Tademait Hamada
• Tinrhert Hamada
• Hamada el Homra

• Suuri itäinen erg
• Suuri läntinen erg
• Tshetsh-erg (Chech-erg)
• Majabat al-Koubra^[11] (Saharan tyhjä neljännes läntisessä Saharassa).
• Bilman hiekka-aavikko
• Pohjois-Ishadin erg
• Ubarin idehan
• Murzugin idehan
• Erg Chebbi

Ohessa mainittu muutamia kuivimpia Saharan alueita.^lähde? Ne ovat yleensä hiekka-aavikoita.

• Libyan aavikko Egyptissä Niilistä länteen.
• Idehan Ubari ja Idehan Murzug
• Algerian Erg Iguidi ja Erg Chech
• Mauritanian ja Malin El Djouf'
• Iso läntinen erg ja Iso itäinen erg Algeriassa.
• Ténéré, Bilman hiekka-aavikko
• Sudanin luoteisosa
• Mauritanian Majabat al Koubra ja Malin Azaouad

Suurin osa Saharasta on kerrostumakivilajien peitossa, Saharassa on myös prelambrilta peräisin olevia vuoria ja Tibesti-vuoristossa sekä Libyassa tuliperäistä kalliota^[12].

• Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 1974, ISBN 0-85229-290-2, artikkeli Sahara, artikkeli Africa
• Encyclopedia Britannica Macropedia, 1985, osa 13, artikkeli Africa
• Encyclopedia Britannica Micropedia, 1993, artikkeli Sahara
• Swift, Jeremy: Sahara. (Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat) Suomentanut Ilona Sevelius. WSOY. ISBN 951-0-10936-3
• Tammen suuri maailmankartasto, Tammi 2011, ISBN 778-951-31-5603-9, s. 161
• Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Helsinki Otava 1983. ISBN 951-1-07255-2
• Brockhaus Enzyklopädie : in vierundzwanzig Bänden. Bd 19, Rut-Sch. F.A. Brockhaus, 1992. ISBN 9783765311192