Saaren kartano (Mietoinen)

Saaren kartano
Saaren kartanon päärakennus ja puisto
Sijainti	Mietoinen, Saaren kylä
Koordinaatit	60°37′45.471″N, 021°51′15.762″E
Rakennustyyppi	kartano
Valmistumisvuosi	vanhimmat maininnat ennen vuotta 1295
Omistaja	Koneen Säätiö
Käyttäjä	kiinteistö toimii tutkija- ja taiteilijaresidenssinä
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Saaren kartano on Mietoisten Saaren kylässä Mietoistenlahden rannalla sijaitseva kartano, jossa toimii nykyään Koneen Säätiön ylläpitämä kansainvälinen Saaren kartanon residenssi ammattitaiteilijoille ja tutkijoille. Varhaisin maininta kartanosta on vuodelta 1295. Tämän jälkeen kartano on ollut muutamien sukujen, kruunun ja valtion hallussa. Kartano on ollut muun muassa kuninkaankartanona ja everstin virkatalona. Tunnetuin Saaren kartanossa asuneista upseereista oli Augustin Ehrensvärd, joka laajensi kartanon puutarhaa ja kehitti maataloutta. Vuosien 1959–2005 aikana kartano oli Maatalouden tutkimuskeskuksen Lounais-Suomen tutkimusaseman käytössä.

Varhaisin maininta Saaren kartanosta on Turun tuomiokirkon mustassakirjassa vuodelta 1295, jolloin Ison-Saaren tila luovutettiin Turun piispan hallintaan. Samassa yhteydessä ilmoitettiin Vähän-Saaren tilan olleen Mynämäen kirkon hallinnassa. Teksti on myös varhaisin maininta Mietoisten pitäjästä.^[1][2][3][4] Kartano sijaitsi vielä silloin erillisellä saarella, joka maankohoamisen seurauksena yhdistyi mantereeseen viimeistään 500–600 vuotta sitten.^[1][5] Kirkon omistus peruutettiin Västeråsin valtiopäiven päätöksellä vuonna 1529, jolloin myös Ison- ja Vähän-Saaren tilat yhdistettiin Saaren kartanoksi. Tämän jälkeen kartano toimi kuninkaankartanona.^[1][4][6]

1500-luvulla kartano oli läänitetty Fleming-suvun edustajille. 1600-luvulla kartanoa puolestaan isännöi Kustaa Kustaanpoika, Kustaa II Aadolfin avioton poika. Omistuskaudellaan hän hallitsi myös muun muassa Kaivattulan, Kaukurlan, Pursilan ja Valaskallion kylien taloja.^[7] Kustaanpojan omistuskausi päättyi vuonna 1681, kun kartano peruutettiin isossa reduktiossa kruunulle ja siitä muodostettiin everstin virkatalo.^[1][8]

Yksi tunnetuimmista Saaren kartanoa asuneista upseereista oli vuosina 1762–1773 kreivi Augustin Ehrensvärd. Päärakennus oli jo pahoin ränsistynyt, ja se hylättiinkin heti vuonna 1762. Ehrensvärd laajensi kartanon puutarhaa huomattavasti, perusti taimilavoja ja istutti uusia puita. Suuri osa koristepuutarhasta tuhoutui kuitenkin vuoden 1773 tulipalossa, joka tuhosi myös kartanon päärakennuksen ja useita muita rakennuksia. Mahdollisesti Ehrensvärdin kartanon puistoon istuttamat syreenit kasvavat kuitenkin paikalla edelleen.^[1][4][9]

Augustin Ehrensvärd kehitti myös kartanon maataloutta voimakkaasti: tilan pellot ojitettiin ja laitettiin hyvään kuntoon. Myös peltojen pientareita otettiin viljelyyn ja vanhoja niittyjä muutettiin pelloksi. Osalle kuivista niittymaista järjestettiin jopa vesipumppukastelu. Ehrensvärd rakennutti myös kartanoon uuden navetan, johon mahtui 80 lehmää. Ehrensvärdin aikana tilan työväen määrä kasvoikin huomattavasti, parhaimmillaan tilan töissä oli yhteensä 16 torpparia, 10 renkiä ja 8 piikaa. Ehrensvärd teki Saaren kartanolla myös viljelyskasvikokeita. Hän kokeili silkkiperhosten toukkien kasvatusta ja pyysi Carl von Linnéltä riisiä viljelyä varten, mutta molemmat kokeet epäonnistuivat. Parempia tuloksia saavutettiin perunan viljelyssä, joka sekin oli tuohon aikaan Suomessa melko uusi kasvi.^[1][2][4]

Aminoff-suvun hallintaan kartano tuli vuonna 1799. Aminoffien läänitys- ja vuokra-ajan lopulla Saari oli oikea suurtila: sen kokonaispinta-ala vuonna 1939 oli 698 hehtaaria, josta 277 ha oli peltoa ja 84 ha niittyä. Kartanon omistuksessa oli tuolloin 34 hevosta ja 110 Ayrshire-lehmää. 1800-luvun puolivälissä Saarella oli myös oma juustomeijeri, joka yhdistyi vuonna 1895 Lehtisten kartanon meijerin kanssa. Aminoff-suvulla tila oli yhteensä lähes puolentoista vuosisadan ajan, kunnes suku joutui luopumaan kartanosta vuonna 1943, ja Suomen valtio otti Saaren suoraan hallintaansa.^[2][9]

Kartanossa toimi 1943–1946 työtehoseura. Seuran lopetettua kartanon tilojen käytön Saarella toimi vuosien 1946–1958 aikana Hovin poikakoti. Näiden lyhyiden kausien jälkeen kartano oli vuodesta 1959 aina vuoteen 2005 Maatalouden tutkimuskeskuksen Lounais-Suomen tutkimusaseman käytössä. Tällöin kartanon peltoala oli jo kutistunut noin kuuteenkymmeneen hehtaariin. MTT:n aikana kartanon pää- ja piharakennuksissa sijaitsi toimistotiloja ja asuntoja. Lehmien pito asemalla lopetettiin 1960-luvun navettapalon jälkeen, ja rakennus remontoitiin tutkimus- ja laboratoriotiloiksi.^[2][4] Maatalouden tutkimuskeskuksen lopetettua koeasemansa pääosa MTT:n omistamasta välineistöstä ja kartanon irtaimistosta huutokaupattiin. Aseman toiminnot ja osa uudemmasta tutkimus- ja viljelykalustosta siirrettiin samalla MTT:n Piikkiön Tuorlan toimipisteeseen, pellot puolestaan jäivät MTT:n Jokioisten yksikön vastuulle..^[10][11]

MTT:n lopetettua toimintansa Saaren kartanosta järjestettiin avoin tarjouskilpailu. Koneen Säätiö osti päärakennuksen ja sitä ympäröivän puistoalueen rakennuksineen syksyllä 2006.^[2]

Heti rakennusten ostamisen jälkeen Koneen Säätiö suoritti kartanon mittavan peruskorjauksen, joka valmistui pääosin alkuvuonna 2008. Peruskorjauksen kanssa samanaikaisesti aloitettiin kartanon alueella arkeologiset kaivaukset, jotka jatkuvat aina uusien korjaustöiden yhteydessä.^[6][12] Säätiö alkoi tämän jälkeen ylläpitää kartanossa ammattitaiteilijoille ja tutkijoille tarkoitettua Saaren kartanon residenssiä, johon taiteilijat ovat voineet vuodesta 2008 lähtien hakea työskentelemään ja asumaan. Yksittäiset taiteilijat voivat hakea residenssiin 2–4 kuukauden ajaksi ja työryhmät voivat hakea 2–4 viikon työskentelyjaksoja kesälle. Myös Koneen Säätiön apurahalla työskentelevät tutkijat voivat hakeutua työskentelemään residenssiin. Kartanoon hyväksytyille säätiö tarjoaa monia erilaisia tiloja sekä työskentelyyn että majoitukseen. Vuosittaisen avoimen haun kautta tulleiden hakemusten joukosta residenssipaikkoja myönnetään noin 30–50 taiteilijalle tai työryhmälle. Kartanossa järjestetään seminaareja ja muita yleisätapahtumia.^[12][13] Residenssin toiminnanjohtajana toimi vuoteen 2017 Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen^[14], jonka jälkeen residenssin toiminnanjohtajan tehtävässä on jatkanut performanssitaiteilija ja kuraattori Leena Kela.

Kaupan jälkeen kartanon mailla sijaitseva Mietoistenlahden luonnonsuojelualue kartanon vanhassa renkituvassa toimivine luontotupineen jäi edelleen sitä hoitavan Metsähallituksen hallintaan. Luontotuvan toiminta kuitenkin lakkautettiin syyskuussa 2008 Metsähallituksen irtisanottua sen vuokrasopimuksen. Metsähallituksen puistonjohtaja Laura Lehtosen mukaan lakkauttamisen syynä on näyttelyn vanhentuminen ja tuvan vähäinen kävijämäärä. Luontotuvan tilat remontoitiin vuonna 2009 residenssin asuinkäyttöön, ja niiden myötä kartanolle majoittuva taiteilijamäärä kaksinkertaistaistui.^[15]

Saaren pellot säilyivät vuoteen 2008 MTT:n hallussa, mutta kasvinviljelytutkimusta niillä ei enää tehty.^[2] Vuoden 2008 lopulla MTT ilmoitti luopuvansa myös kartanon pelloista ja ne laitettiin myyntiin.^[11] Koneen Säätiö osti syksyllä 2009 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukselta yhteensä noin 39 hehtaaria maata. Maa-alueeseen sisältyy noin 31 hehtaaria peltoa ja 8 hehtaaria metsää ja joutomaata.^[16]

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Saaren kartano on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.^[17]

Saaren kartanon keltainen päärakennus sijaitsee pihapuiston luoteiskulmassa. Nykyinen, vuoden 1773 palossa tuhoutuneen tilalle rakennettu myöhäiskustavilainen päärakennus on peräisin vuodelta 1779. Se valmistui vuonna 1762 hylätyn vanhan päärakennuksen paikalla sijainneiden säilyneiden kellarien päälle. Nämä kiviset holvikellarit on rakennettu kuitenkin ilmeisesti jo 1560-luvun aikana, mutta muista tuon ajan rakennuksista ei ole tietoa. Vuodelta 1729 ovat myös säilyneet kartanon rakennuspiirustukset, jossa näkyy vanha yksikerroksinen päärakennus neljäosaisine ikkunoineen ja korkeine kattoineen.^{[1][4][18][19]}

Päärakennuksen kahden puolen sijaitsee kaksi punamullattua piharakennusta, itäinen keittiösiipi ja läntinen lakeijasiipi. Kartanon puiston alueella sijaitsee myös pienen lammen rannassa oleva sauna, aittoja, paja sekä muita ulkorakennuksia. Puiston rakennuksiin kuuluu myös pieni keltaiseksi maalattu nelireikäinen ulkokäymälä 1800-luvun alusta, joka on suojeltu sekä sisä- että ulkotiloiltaan.^[4][18][19]

Puiston ulkopuolella, Saarentien koillispuolella sijaitsee Aleksander Aminoffin aikainen, vuonna 1858 rakennettu^[20] kivinavetta sekä MTT:n toimikauden aikana valmistunut suurehko lämminilmakuivuri. Viimeksi tutkimuskäytössä olleeseen navettaan Koneen Säätiö on kunnostanut työtiloja taiteilijoille. Saarentien ja puiston välisellä alueella puolestaan sijaitsee kartanon vanha renkitupa, jossa Metsähallitus piti aikaisemmin Mietoistenlahdesta kertovaa luontotupaa ja -näyttelyä. Saaren rantatien eteläpuolella on myös suuri kärryvaja.^{[1][4][19][21]}

Saaren kartanon ensimmäiset torpat perustettiin 1700-luvulla. Jo vuosisadan alussa kartanolla oli nykyisten tietojen mukaan neljä torppaa, kun pitäjän muilla kartanoilla niitä ei ollut lainkaan. Vielä vuonna 1807 kaikilla Mietoisten kartanoilla oli yhteensä alle kolmekymmentä torpparia.^[9][22] Tämän jälkeen torppien perustaminen kuitenkin kiihtyi, ja Saarenkin mailla oli vuonna 1818 jo yhteensä 21 torppaa.^[23] Enimmillään torppia oli 1900-luvun vaihteessa, jolloin kartanon mailla sijaitsi yli kaksikymmentä torppaa ja lähes kolmekymmentä mäkitupalaista.^[9][22][24]

Vuoden 1888 sotilasvirkatalon tarkastuksen mukaan kartanon kaksikymmentä silloista torppaa olivat suuria, mutta huonossa kunnossa, sillä lähteiden mukaan sotilasvirkatalon ruotsalaisia upseeri-isäntiä eivät torpparien olot juurikaan kiinnostaneet. Pääosin torpat olivat yksihuoneisia asuinrakennuksia, joiden yhteydessä oli talli ja navetta, joissain myös riihi ja rehulato. Tarkastuspöytäkirjan mukaan torpparit olivat kuitenkin keskimäärin hyvin toimeentulevia.^[25] Vuoden 1918 torpparilain seurauksena myös Mietoisten torpparit alkoivat itsenäistyä. Saaren kartanon torpat lunastettiin kuitenkin varsin myöhään, kaikki lähes yhtäaikaisesti vuonna 1930.^[9][26]

Talvi- ja jatkosodan alta muuttamaan joutuneen karjalaisväestön asuttaminen Mietoisissa tapahtui myös pääosin Saaren kartanon maille, sillä se oli tuohon aikaan valtion omistuksessa. Pika-asutuslain mukaisesti kartanon maille perustettiin välirauhan aikana 26 siirtolaistilaa pääosin Metsäpirtistä kotoisin oleville evakoille.^[1][27] Osa rakennetuista taloista oli ns. ruotsalaistaloja. Myös jatkosodan jälkeisen maanhankintalain perusteella Saaren maista lohkottiin vuodesta 1945 alkaen useita siirtolaispaikkoja. Monet tilat jouduttiin perustamaan peltoaukeille, mutta Mynäjoen ja Mietoistenlahden välisen Pietinmäen rinteille lohkottiin myös perinteisempiä tilan paikkoja. Myöhempinä vuosikymmeninä, aina 1950-luvulta lähtien, lahden rannoille syntyi myös yhä enenevässä määrin loma-asutusta.^[27]

• Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5
• Nurminen Hanna (toim.): Saaren kartano Mynämäellä. SKS, 2008. ISBN 978-952-222-010-3

• Koneen säätiön Saaren kartano -sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Wiki-pohjainen Saaren kartanon digitaaliarkisto
• Toiminnanjohtaja Hanna Nurminen 375 humanistia -sivusto 9.8.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saaren kartano (Mietoinen) Wikimedia Commonsissa