Ryūe Nishizawa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teshiman taidemuseo

Ryūe Nishizawa (jap. 西沢立衛, Nishizawa Ryūe, s. 7. helmikuuta 1966 Kanagawan prefektuuri)[1] on palkittu japanilainen arkkitehti. Hänet tunnetaan erityisesti Kazuyo Sejiman kumppanina SANAA-arkkitehtitoimistossa (”Sejima and Nishizawa and Associates”), joka sai Pritzker-palkinnon vuonna 2010. Hänellä on kuitenkin ollut myös oma toimisto vuodesta 1997 lähtien. Nishizawa valmistui Jokohaman kansallisesta yliopistosta vuonna 1990 ja toimii nykyään yliopiston professorina.[2][3]

Sejima valmistui Nishizawaa aiemmin ja perusti oman toimistonsa ”Kazuyo Sejima and Associates” vuonna 1987 työskenneltyään ensin Toyō Itōlle. Myös Itōlle töitä tehnyt Nishizawa, siihen aikaan vielä opiskelija, oli yksi ensimmäisistä hänen palkkaamistaan henkilöistä. Toimisto sai vähitellen mainetta. Nishizawa halusi perustaa oman yrityksensä, mutta pari päättikin muodostaa vuonna 1995 yhteisen SANAA-toimiston. Kaksikon omat toimistot ovat keskittyneet sen jälkeen lähinnä pienimuotoisiin hankkeisiin.[1]

SANAA-toimisto tunnetaan ”hienostuneen yksinkertaisesta arkkitehtuurista, virtaavista tiloista ja rakennusten harkitusta sopeuttamisesta ympäristöönsä”.[1] Nishizawan yhdessä Sejiman kanssa suunnittelemista rakennuksista merkittävimpiin kuuluvat esimerkiksi Kanawazan nykytaiteen museo, O-Museum Naganon prefektuurissa, Toledon taidemuseon lasipaviljonki, New Museum New Yorkissa ja Rolex Learning Centre Lausannessa. Suurin osa toimiston töistä on rakennettu Japaniin, mutta pari on työskennellyt 2000-luvulta lähtien myös kansainvälisten hankkeiden parissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Merkittävästä yhteisestä urasta huolimatta molemmilla arkkitehdeilla on ollut myös laaja kirjo itsenäisiä hankkeita.[4] Nishizawan omiin projekteihin lukeutuvat muun muassa Tokion Moriyama House ja Towadan kaupungin taidekeskus Towada Art Center. Sekä asuintalon että taidemuseon toiminnot on niissä hajautettu erikokoisiin kuutiomaisiin tiloihin. Vuonna 2010 valmistui vuorostaan Seton sisämeren Teshiman saarelle Nishizawan yhdessä taiteilija Rei Naitōn kanssa suunnittelema Teshiman taidemuseo. Museo koostuu pelkistetyn yksinkertaisesta luonnonvoimille avoimesta galleriatilasta, jota suojaa kahdella ellipsin muotoisella aukolla puhkottu betonikuori.[5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kazuyo Sejima and Ryue Nishizawa Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.2.2012.
  2. ↑ SANAA : kazuyo sejima + ryue nishizawa Designboom. Viitattu 26.2.2012.
  3. ↑ Biography The Pritzker Architecture Prize. Viitattu 26.2.2012.
  4. ↑ Architectural Partners in Japan Become the 2010 Pritzker Architecture Prize Laureates The Pritzker Architecture Prize. Viitattu 26.2.2012.
  5. ↑ Architecture in Exhibition: Ryue Nishizawa Art iT. Viitattu 26.2.2012.
  6. ↑ Teshima Art Museum / Ryue Nishizawa Arch Daily. Viitattu 26.2.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryūe_Nishizawa&oldid=17588134”