Roy Harper

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Roy Harper
Henkilötiedot
Syntynyt	12. kesäkuuta 1941 (ikä 83) Manchester
Muusikko
Tyylilajit	kansanmusiikki
Soittimet	kitara
Levy-yhtiöt	I.R.S. Records, Beggars Banquet Records, Chrysalis Records ja Liberty Records
Aiheesta muualla
www.royharper.co.uk
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Roy Harper (s. 12. kesäkuuta 1941 Manchester) on englantilainen laulaja/lauluntekijä, jonka musiikki on lähellä folkia ja tekstit hyvin vahvoja, armottoman omakohtaisia itsetilityksiä tai vahvoja yhteiskunnallisia vetoomuksia^[1]. Harper on oman tiensä kulkija, mutta uransa varrella tehnyt myös työtä monien merkittävien muusikoiden, kuten Led Zeppelinin ja Pink Floydin jäsenten sekä muun muassa Kate Bushin ja Paul McCartneyn kanssa.

Roy Harperin äiti kuoli lapsivuoteeseen, ja Roy kasvoi Blackpoolissa isänsä ja äitipuolensa hoivissa: jälkimmäisen kanssa tuli pian vaikeuksia, koska äitipuoli oli Jehovan todistaja. Harperin uskonnonvastaiset tekstit juontanevatkin juurensa osittain jo näiltä varhaisvuosilta.

Kymmenvuotiaana Roy alkoi soittaa skiffle-musiikkia vanhemman David-veljensä kanssa kiinnostuen pian myös bluesista. Harper lopetti koulunkäynnin 15-vuotiaana ja liittyi Kuninkaallisiin Ilmavoimiin. Hän ei kuitenkaan kyennyt alistumaan armeijakuriin ja joutui mielisairaalaan, jossa muun muassa sähköšokkiterapiaan, josta hän lauloi myöhemmin lauluissaan. Tämän jälkeen hän matkusteli Euroopassa vuoteen 1964 saakka, jonka jälkeen hän alkoi esiintyä lontoolaisissa klubeissa.

Harperin ensilevy The Sophisticated Beggar ilmestyi vuonna 1967, kun hän oli esiintynyt soholaisessa yöklubissa Les Cousins ja solminut levytyssopimuksen Strike Recordsin kanssa. Albumilla Harper soittaa akustista kitaraa ja laulaa omia tekstillisesti omaperäisiä, katkeria laulujaan: monolevy on musiikillisesti hyvin yksinkertaisesti tehty. CBS Records kiinnitti tämän jälkeen Harperiin huomiota ja hankki sovittajan ja tuottajan avuksi seuraavan levyn, Come out Fighting Genghis Smith, tekoon. Levy ilmestyi vielä samana vuonna.

Kolmas levy Folkjokeopus ilmestyi 1969. Levyllä on maineikas 15-minuuttinen McGooghan's Blues, jossa Harper laulaa varsin avoimesti mielipiteistään, ongelmistaan ja elämästään.

Näihin aikoihin Harper alkoi esiintyä ilmaiskonserteissa Lontoon Hyde Parkissa saavuttaen jonkinmoista kulttimainetta underground-piireissä. Neljännen levynsä Flat Baroque and Berserk (1970) jälkeen hän teki ensimmäisen Yhdysvaltojen kiertueensa. Levyn myötä Harper myös alkoi tehdä levyjä EMIn Harvest Recordsille.

1960-luvulta 1970-luvulle Harperin tyyli muuttui akustisesta kitarafolkista kohti runsaampaa rock-ilmaisua^[1].

Vuonna 1970 Led Zeppelin muisti Harperia nimeämällä alun perin Bukka Whiten klassikkokappaleen Hats Off to Harper kolmannella levyllään Hats Off to (Roy) Harperiksi: Jimmy Pagen mukaan yhtye kunnioitti Harperin pysymistä periaatteissaan, kaupallisuudesta etäällä ja mielipiteidensä takana. Vastavuoroisesti Harper esiintyi useita kertoja Led Zeppelinin konserteissa ja teki yhtyeelle muun muassa levykansitaidetta.

Harper julkaisi arvostetun albumin Stormcock vuonna 1971. David Bedford, jonka kanssa Harper tuli tekemään yhteistyötä myöhemminkin, sovitti tämän neljä pitkää laulua sisältävän levyn pari raitaa; myös Jimmy Page soittaa levyllä salanimellä kitaraa. Vuonna 1973 Harper julkaisi yhtä lailla merkittävän levyn Lifemask, jonka kakkospuolen täyttää klassikko The Lord's Prayer.

Vuoden 1974 pääasiassa rakkauslauluja sisältävä levy Valentine ilmestyi ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi myös tuplalivelevy Flashes from the Archives of Oblivion.

Vuodet 1975–1978 Harper vietti suurelta osin Yhdysvalloissa. Hän kuitenkin lauloi muun muassa Pink Floydin levyn Wish You Were Here raidan Have a Cigar. Vastavuoroisesti David Gilmour soitti Harperin seuraavalla levyllä HQ (1975), joka sekin kuuluu Harperin merkittävimpiin. Levyltä julkaistu single When An Old Cricketer Leaves The Crease on Harperin eniten myynyt levytys.

Vuonna 1977 ilmestyi Bullinamingvase. Harper ajautui kärhämään mollattuaan eräässä levyn lauluista paikallista kapakkaa. Levyllä on myös laulu One of Those Days in England, jossa taustoja laulavat Paul ja Linda McCartney ja josta uudelleenmuokattuna tuli jonkinmoinen hitti.

70-luvulla Harper lienee ollut lyyrillisesti nerokkaimmillaan: Jethro Tullin Ian Anderson sanoikin haastattelussa: ”Voitte pyyhkiä lattiaa Gordon Lightfooteillanne, Roy Harper hallitsee englannin kielen suvereenisti.”

Harper julkaisi viimeisen levynsä EMI Harvest -yhtiölle vuonna 1980. Levy oli The Unknown Soldier, sisältäen muun muassa dueton Kate Bushin kanssa sekä yhteistyön vanhan ystävän, Pink Floyd -kitaristi David Gilmourin kanssa. (Kyseinen raita, Short and Sweet, lienee ainoa Harperin lähempi musiikillinen linkki Suomeen: Hector julkaisi seuraavana vuonna ko. laulusta käännöksensä/uudelleentulkintansa Sydänten kaatopaikka levyllään Eurooppa.) Harper vastaavasti lauloi taustaraitoja Kate Bushin samoihin aikoihin julkaistulla levyllä.

Vuonna 1982 Harper, joka etsi alati riippumattomuutta kaupallisista kanavista, perusti yhdessä Mark Thompsonin kanssa oman levy-yhtiönsä Public Records, joka ensi töikseen julkaisi Harperin levyn Work of Heart. The Sunday Times valitsi albumin vuoden levyksi, mutta se ei myynyt hyvin. Myöhemmin (1984) julkaistiin myös levyn alkuperäinen demoversio Born in Captivity vaatimattomana 830 kopion painoksena.

Vuonna 1984 Harper soitti muun muassa Jimmy Pagen (mutta myös muiden) kanssa useilla folkfestivaaleilla saavuttaen uudelleen suosiota seuraavan vuoden levyllään Whatever Happened to Jugula?. Harper teki uuden sopimuksen EMIn kanssa ja julkaisi pian tuplalivelevyn In Between Every Line, joka sai jatkokseen vuonna 1988 studiolevyn Descendants of Smith. Suhde EMIn kanssa ei kuitenkaan kestänyt, kun Awareness Records julkaisi varhaiset 60- ja 70-luvun levyt uudelleen. Kuitenkin myös Loony on the Bus julkaistiin lopulta vuonna 1988: levy sisältää pääasiassa jo vuonna 1977 nauhoitettuja kappaleita, jotka aikanaan jäivät ilmestymättä Harperin ja EMin jatkuvien kahnausten vuoksi. Lisäksi levyllä on muutama myöhemmin nauhoitettu ennenjulkaisematon kappale, kuten levyn ilmestymisvuonna tehty nimikappale. Harper julkaisi vuonna 1994 koko hyllytetyn 1977 vuoden levyn nimellä Commercial Breaks.

90-luvulla Harper julkaisi neljä studiolevyä: Once (1990), Death or Glory? (1992), Commercial Breaks (1994) ja The Dream Society (1998). Lisäksi hän julkaisi useita konserttialbumeita, muun muassa Unhinged (1993) sekä Live At Les Cousins (1996). Julkisuuteen tuli myös vanhoja BBC:n nauhoituksia, videoita, sekä runoutta ja puhetta sisältävä levy. Näinä vuosina Harperia alettiin arvostaa nuorempien sukupolvien keskuudessa myös kulttihahmona ja esikuvana.

Vuonna 2000 Harper julkaisi käytännössä kokonaan akustisen levyn The Green Man. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen 60-vuotislevynsä, joka oli äänitetty Lontoon juhlakonsertissa Royal Festival Hallissa. Vuonna 2005 julkaistiin Counter Culture, joka on kokoelma koko hänen 40-vuotiselta uraltaan.

Vuonna 2006 Harper viimein julkaisi ensimmäisen DVD-levynsä Beyond the Door, joka on nauhoitettu pari vuotta aikaisemmin irlantilaisessa klubissa.

Vuonna 2013, 13 vuoden levytystauon jälkeen ilmestyi studiolevy Man & Myth. Levy sai kriitikoilta hyviä arvioita,^[2][3] mutta muiden Harperin levyjen tavoin se ei ollut myyntimenestys. Levyllä vierailevat Pete Townshend ja Jonathan Wilson.^[4] Harper promotoi levyään samana vuonna soittamalla kolme konserttia Briteissä: Royal Festival Hallissa Lontoossa, The Bridgewater Hallissa Manchesterissa ja Colston Hallissa Bristolissa. Harper on tehnyt samanlaisen lyhyen kiertueen Englannissa myös vuosina 2016 ja 2019,^[5] mutta levytysrintamalla on ollut hiljaista.

Harperin piti tulla ensi kertaa Suomeen syksyllä 1976, mutta vierailu toteutui vasta seuraavan vuoden maaliskuun lopulla, jolloin hän Chips-yhtyeineen esiintyi Tampereen teknillisellä oppilaitoksella ja Helsingin Kulttuuritalossa^[1]. Kesällä 1979 Harper sopi esiintymisestä Oulun Kuusrockissa, mutta perui viime hetkellä sanoen ettei haluakaan ”esiintyä missään jäätiköllä”. Hänet korvasi suomalainen Hurriganes.^[6] Seuraavan kerran Harperia kuultiin Suomessa toukokuussa 1980 Helsingin Vanhassa ylioppilastalossa^[7].

• 1967 - Sophisticated Beggar
• 1967 - Come out Fighting Ghengis Smith
• 1969 - Folkjokeopus
• 1970 - Flat Baroque and Berserk
• 1971 - Stormcock
• 1973 - Lifemask
• 1974 - Valentine
• 1975 - HQ (Yhdysvalloissa nimellä When An Old Cricketer Leaves The Crease)
• 1977 - Bullinamingvase (julk. USAssa nimellä One of those Days in England)
• 1980 - The Unknown Soldier
• 1982 - Work of Heart
• 1984 - Born in Captivity
• 1985 - Whatever Happened to Jugula? (Jimmy Pagen kanssa)
• 1988 - Descendants of Smith
• 1988 - Loony on the Bus
• 1990 - Once
• 1992 - Death or Glory?
• 1994 - Commercial Breaks (Julkaisematon vuodelta 1977; useimmat raidat on kuitenkin julkaistu aiemmin)
• 1998 - The Dream Society
• 1999 - Garden of Uranium (levyn Descendants of Smith uudelleenjulkaisu)
• 2000 - The Green Man
• 2013 - Man and Myth

• 1974 - Flashes From The Archives Of Oblivion
• 1986 - In Between Every Line
• 1992 - Born in Captivity II (suppealevikkinen kasetti)
• 1993 - Unhinged (edellisen editoitu versio)
• 1996 - Live At Les Cousins
• 1997 - The BBC Tapes - Volume I (1969 - 1973)
• 1997 - The BBC Tapes - Volume II (In Concert 1974)
• 1997 - The BBC Tapes - Volume III (BBC Sessions 1974)
• 1999 - The BBC Tapes - Volume IV (In Concert 1975)
• 1997 - The BBC Tapes - Volume V (BBC Sessions 1975 - 1978)
• 1997 - The BBC Tapes - Volume VI (In Concert 1978 with Andy Roberts
• 2001 - Royal Festival Hall Live - June 10th 2001

• 1978 - Harper 1970-1975
• 1994 - An Introduction to...
• 1997 - Song Of The Ages (3 CD:tä haastatteluja)
• 1997 - Poems, Speeches, Thoughts and Doodles (lähinnä puhetta)
• 2001 - Hats Off (kokoelma yhteistöitä muiden kanssa)
• 2001 - East Of The Sun (rakkauslaulujen kokoelma)
• 2002 - Today Is Yesterday (demoja ja harvinaisuuksia vuosilta 1964–1967)
• 2005 - Counter Culture

• Roy Harperin viralliset sivut (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Tšekki Puola Taiteenala MusicBrainz