Tämä on suositeltu artikkeli.

Roadrunner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo Hurriganesin albumista. Roadrunner Records on yhdysvaltalainen levy-yhtiö. Roadrunner on myös piirroshahmo Maantiekiitäjän englanninkielinen nimi.
Roadrunner
Hurriganes
Studioalbumin Roadrunner kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  16.–20. syyskuuta 1974
 Studio  Marcus Music, Tukholma
 Julkaistu loppuvuosi 1974
 Formaatti LP, MC, CD, SACD
 Tuottaja(t) Richard Stanley
 Tyylilaji rock and roll, rhythm and blues, blues rock
 Kesto 31.24
 Levy-yhtiö Love Records (Suomessa)
Muut kannet

Vinyylialbumin takakansi
Listasijoitukset

 Suomi: 1.

Hurriganesin muut julkaisut
Rock and Roll All Night Long
1973 		Roadrunner
1974 		Crazy Days
1975
Singlet albumilta Roadrunner
  1. ”Get On” / ”Mister X”
    Julkaistu: joulukuu 1974
  2. ”I Will Stay” / ”Roadrunner”
    Julkaistu: kevät 1975
  3. ”Tallahassee Lassie” / ”It Ain’t What You Do”
    Julkaistu: elokuu 1975

Roadrunner on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen loppuvuodesta 1974 julkaistu toinen albumi. Sitä on pidetty suomalaisen rockmusiikin mahdollisesti merkittävimpänä albumina. Roadrunner oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuoteen 1985 asti, ja sitä on myyty maassa yli 170 000 kappaletta. Levyn kappaleet ovat pääosin nopeatempoista rock and rollia, mutta mukana on myös esimerkiksi 1950-luvun teinipoppia ja 1960-luvun rautalankamusiikkia. Erityisen tunnettu on A-puolen päättävä ”Get On”, joka äänitettiin alun perin vain albumin täytteeksi.

Levyn materiaali äänitettiin Tukholmassa, ja Roadrunner oli samalla Hurriganesin ensimmäinen Ruotsissa julkaistu albumi. Levy myös kaiverrettiin Ruotsissa, minkä vuoksi siitä saatiin äänenvoimakkuudeltaan yhdeksän desibeliä muita suomalaislevyjä kovempi.

Risto Vuorimiehen ottamassa kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla. Se on valittu lukuisia kertoja Suomen parhaaksi levynkanneksi.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurriganesin esikoisalbumi, sekä studio- että livemateriaalia sisältänyt Rock and Roll All Night Long (1973), oli menestynyt hyvin ja oli muun muassa levy-yhtiö Love Recordsin siihen mennessä myydyin LP-julkaisu.[1] Menestystä täydensi singlemenestys ”Blue Suede Shoes”, joka vielä elokuussa oli listakolmosena, vaikka itse albumi oli jo pudonnutkin listalta.[2] Syksyyn mennessä Hurriganes oli menettänyt Suomen ykkösyhtyeen aseman Hullujussille, mikä ärsytti Hurriganesia ja sen innokkaimpia faneja.[3]

Hurriganesilla oli valmiina joitakin levytyskelpoisia lainakappaleita, joita se oli soittanut esiintymisissään. Yksi niistä oli Freddy Cannonin ”Tallahassee Lassie”, johon oli lisätty tempoa. Basisti Cisse Häkkisen laulamia kappaleita olivat alun perin Jim & The Beatmakersin esittämä ”My Only One” sekä tanskalaisen The Lollipopsin ”I’ll Stay by Your Side”, joka Hurriganesin esittämänä tunnettiin nimellä ”I Will Stay”. Yhtyeellä oli myös omia kappaleita, joita yritettiin hioa valmiiksi konserteissa.[4] Yhtye vuokrasi harjoittelua varten Ruskeasuon K-kaupan kellaritilan.[5]

Uuden albumin tuottajaksi lupautui englantilainen Richard Stanley, joka oli innostunut Hurriganesista kuultuaan yhtyeen esikoisalbumin.[6] Stanley sai yhtyeeltä myös demonauhan, jolla oli kappaleet ”Roadrunner”, ”Tallahassee Lassie” sekä erilaisia boogieriffejä, joista yhdestä muotoutui lopulta albumin ensimmäiseksi kappaleeksi päätynyt ”It Ain’t What You Do”. Stanley päätti kirjoittaa yhtyeelle kaksi omaa kappaletta.[5]

Äänitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Love Recordsilla tuottajana ja äänittäjänä työskennelleen Måns Groundstroemin ehdotuksesta Roadrunner päätettiin levyttää Marcus Österdahlin johtamalla Marcus Music -studiolla Tukholmassa. Marcus Musicin puitteet mahdollistivat suomalaisia studioita paremman äänentoiston,[7] ja esimerkiksi studion 16-raitatekniikka edusti aikansa huippuluokkaa.[8] Kansainvälisille markkinoille pääsemisen uskottiin edellyttävän myös teknisesti ja äänitykseltään korkeatasoisia albumeja. Lisäksi tuottaja Richard Stanley halusi käyttää moniraitastudiota, jotta hän voisi tallentaa yhtyeen livesoundin. Hurriganesin levy-yhtiö Love Records oli jo tehnyt Marcus Musicin kanssa jonkin verran yhteistyötä, mutta Hurriganes oli ensimmäinen Loven yhtye tai artisti, joka äänitti albuminsa kyseisessä studiossa.[7]

Hurriganes matkusti Tukholmaan 16. syyskuuta 1974.[9] Mukaan lähtivät yhtyeen ja Stanleyn lisäksi roudari Kuivis Koskiluoto sekä Love Recordsin johtoportaaseen kuulunut Otto Donner. Yhtyeelle oli varattu studioaikaa neljä päivää. Taloudellisista syistä työt aloitettiin illalla ja niitä jatkettiin myöhään yöhön. Äänittäjänä toimi nuori Leif Måses.[10] Måses ei ollut aiemmin äänittänyt raskasta rock ’n’ rollia, mutta hän oli kokeilunhaluinen ja taitavaksi luonnehdittu.[11] Hän siirtyi myöhemmin työskentelemään Abban studioille.[12]

Rajallisen studioajan vuoksi kappaleet oli äänitettävä nopeasti. Solisti-rumpali Remu Aaltonen lauloi kappaleet vain yhdellä tai kahdella otolla.[13] Lisäksi tuottaja Stanley antoi Albert Järvisen soittaa jokaisesta kitarasoolosta korkeintaan kaksi ottoa. Tämä oli Måns Groundstroemin Stanleylle antama neuvo, sillä Järvinen oli käyttänyt studioaikaa runsaasti sooloalbuminsa Ride On äänityksissä.[14] Kiire ei kuitenkaan juuri haitannut, sillä yhtye oli esittänyt useita levyn kappaleita aiemmin keikoillaan, joten äänitykset sujuivat pitkälti rutiinilla.[13]

»Ainoa asia, jossa olin tiukkana oli se, kun vaadin että backgroundit (taustat) pitäisi tehdä nopeasti. Sitten meillä oli tarkoitus tehdä ’over doubit’ (päällekkäisäänitykset), mutta mä annoin Albertille vain kaksi sooloyritystä eli kaksi ottoa per biisi. Jos ensimmäinen ei onnistunut, se oli sitten se toinen koska mä tiesin että muutenhan se meidän aika olisi mennyt hukkaan siellä. Se oli ainoa tapa. Jos antaa hänelle mahdollisuuden tehdä niin kuin haluaa, niin sitten meneekin 20 ottoa ja jälki ei parane. Toisekseen se livesoundi tulee tuon seikan kautta paremmin esille.»
(Richard Stanley.[14])

Albert Järvinen.

Järvinen ei pitänyt Stanleyn asenteesta, ja eräänä päivänä hän ei suostunut soittamaan sooloja lainkaan vaan ilmoitti soittavansa kaikki soolot peräkkäin seuraavana päivänä. Muiden hämmästykseksi näin myös tapahtui.[15] Kappaleen ”Roadrunner” alkuun yhtye yritti luoda The Whon ja Jimi Hendrixin tyylistä kakofoniaa, mutta ongelmaksi muodostui Järvisen Fender Stratocaster, joka ei pysynyt vireessä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi äänittää alkuosa ja varsinainen kappale erikseen, ja Stanley antoi Järvisen soittaa alusta poikkeuksellisesti kolme tai neljä ottoa.[16]

Kappaleessa ”In the Nude” Aaltonen soitti Stanleyn ehdotuksesta erääseen osaan kaksi rumpuraitaa päällekkäin. Hän ei onnistunut soittamaan tuplausta rytmissä, mutta lopputulokseen oltiin silti tyytyväisiä.[12] Aaltonen innostui, ja hänen ehdotuksestaan joissain kappaleissa myös Cisse Häkkisen bassoraitoja tuplattiin.[11] ”Mister X” -kappaleen kanssa ilmaantui ongelmia, koska yhtye ei ollut esittänyt sitä konserteissa ja Stanley oli kirjoittanut sanoituksen, joka oli Aaltoselle liian vaikea. Aaltosella oli lauluosuutta äänittäessä vaikeuksia lausua hänelle haastavia sanoja ja tavuja, eikä hän ollut harjoitellut kappaletta ennakkoon.[17] Lopulta basisti Häkkinen ehdotti Stanleylle, että tämä tekisi Aaltoselle malliksi eräänlaisen demolaulun. Stanley lauloi kappaleen yhdellä otolla, ja Aaltonen halusikin tulkinnan levylle sellaisenaan.[18] Kappale ”Get On” puolestaan äänitettiin albumin täytteeksi, kun sen huomattiin jäävän muuten kestoltaan liian lyhyeksi. Aaltonen lauloi sanat sattumanvaraisesti omasta päästään.[19]

Lopulta materiaalia jäi ylikin. Studiossa äänitettiin esimerkiksi yhtyeen oma versio The Spencer Davis Groupin kappaleesta ”Somebody Help Me”, alkujaan Chuck Berryn esittämä instrumentaali ”Guitar Boogie” sekä yhtyeen oma ”Boogie Woogie Morning”, joka oli tyylillisesti lähellä ”Get On” -kappaletta. ”Guitar Boogie” julkaistiin vuonna 2000 Albert Järvisen tuotantoa esittelevällä Patchy Moss – 30 Big Ones -kokoelmalla.[20]

Viimeinen studiopäivä oli 20. syyskuuta.[21] Nauhoitusten päätyttyä Hurriganes palasi Suomeen laivalla. Yhtye oli epävarma aikaansaannoksestaan, joten albumin varhaista miksausta päätettiin testata laivan diskossa kasetilta soitettuna. Yleisön reaktio oli hyvä, ja kotimaassa myös Love Recordsin Atte Blom piti kuulemastaan. Remu Aaltonen ei puolestaan ollut täysin vakuuttunut kuullessaan Roadrunnerin koelevyä ystävänsä luona eikä olisi edes halunnut julkaista albumia. Hän oli pettynyt muun muassa bassosoundiin, joka kuului lujempaa kuin studiossa.[22]

Stanley palasi vielä Tukholmaan, sillä albumi kaiverrettiin paikallisessa Cutting Roomissa. Koska kaiverrus tehtiin Finnvoxin sijaan Ruotsissa, Roadrunnerille saatiin yhdeksän desibeliä – eli kolme kertaa – kovempi äänenvoimakkuus kuin muilla suomalaisilla levyillä.[23]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roadrunner on musiikillisesti monipuolinen mutta samalla kokonaisvaltaisempi kuin esikoisalbumi Rock and Roll All Night. Raa’aksi kutsutun rock and rollin ja rockin lisäksi levyllä on pienemmissä määrin rhythm and bluesia sekä nostalgisia vaikutteita 1950-luvun teinipopista ja 1960-luvun rautalangasta.[24] Monista tyyleistä huolimatta albumi on kiinteä kokonaisuus,[25] ja yhtyeen oma tuotanto on Roadrunnerilla entistä merkittävämmässä roolissa.[24] Albumin kappaleille on tyypillistä intensiivisyys sekä nopea tempo – suurin osa kappaleista kestää alle kolme minuuttia.[26]

Albumin kappaleita yhdistää Hurriganesille tyypillinen käsittelytapa ja äänimaailma, joissa aiemman kopioimisen sijaan tuodaan esiin moninainen kokonaisuus 1970-luvun hengessä.[24] Levyn yleisilmeelle on ominaista voimakas kompressointi. Albert Järvisen kitarasoundi on puolestaan hänen aikaisempiin levytyksiinsä verrattuna selvästi hyökkäävämpi. Sooloissa on käytetty vähemmän säröä kuin kompeissa. Järvinen soitti albumilla Fender Stratocasteria ja Gibson ES-355:tä.[26]

Kappalemateriaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hurriganesin basisti Cisse Häkkinen vuonna 1976. Häkkinen laulaa Roadrunnerilla yksin kappaleet ”The Phone Rang” ja ”I Will Stay”.

Albumin avauskappale on bluespohjainen ”It Ain’t What You Do”, jota Hurriganes soitti säännöllisesti konserteissa. Yhtyeen roudarin Hande Mertasen mukaan kappale perustui hänen ehdotukseensa tehdä jotain Status Quo -tyyppistä ”ränttätänttää”. Sanoitus on lainattu yhdysvaltalaisen The J. Geils Bandin samannimisestä kappaleesta, mutta siitä tuli silti yksi suomalaisen rockin merkkiteoksista. Se oli myös Albert Järvisen suosikkikappale. Musiikillisesti nostalgisessa ”Hey Groupiessa” lauletaan bändäreistä. Sanoitus on melko viaton, mutta aihe ei ollut suomalaisessa rockissa kovin yleinen. ”Tallahassee Lassie” on rankalla otteella esitetty versio Freddy Cannonin vuonna 1959 levyttämästä rock and roll -kappaleesta.[27][28]

”The Phone Rang” on Richard Stanleyn kirjoittama nopeatempoinen kappale, jonka laulaa basisti Häkkinen.[27][28] Häkkinen laulaa myös seuraavan kappaleen, ”I Will Stay”, joka on Hurriganesin versio The Lollipops -yhtyeen vuonna 1965 levyttämästä hitistä ”I’ll Stay by Your Side”. Remu Aaltonen käski Häkkisen laulamaan kappaleen erityisen melankolisesti, jotta siihen saataisiin oikeanlainen tunnelma.[28] Kohtalokasta ilmapiiriä tehostaa akustinen kitara, jota Häkkinen soittaa kappaleen alussa ja lopussa.[24] Albumin A-puolen päättää perusrock ”Get On”. Joskus on väitetty, että kappale olisi ideoitu vasta studiossa, mutta Hurriganes oli esittänyt sen varhaisversiota jo kesän 1974 konserteissaan. Myös Richard Stanley oli saanut yhtyeeltä samana kesänä demokasetin, jossa oli ”Get Onin” kaltainen kappale. Yhtyeen roudari Kuivis Koskiluoto on sanonut, että ”Get On” oli alkujaan keikkoja edeltävissä soundcheckeissä käytetty kappale, jota ei esitetty varsinaisessa konsertissa.[29] Kappaleen sanoitus on joka tapauksessa improvisoitu studiossa.[30] Remu Aaltosen mukaan Cisse Häkkinen soitti kappaleeseen kaksi bassoraitaa päällekkäin.[31]

B-puolen aloittaa vähemmälle huomiolle jäänyt instrumentaali ”In the Nude”. Kyseessä on Joe Garlandin swing-jazz-kappale ”In the Mood”, jonka Glenn Miller teki tunnetuksi 1940-luvulla. Hurriganesin versio on hyvin samantapainen kuin The Shadowsin versio, joka julkaistiin vuonna 1964 yhtyeen albumilla Dance with The Shadows. Richard Stanleyn mukaan ”In the Nude” oli täytekappale, joka olisi todennäköisesti jätetty pois levyltä, ellei siinä olisi ollut hänen ideoimaansa ”tuplarumpuefektiä”. Stanley oli aiemmin käyttänyt samaa efektiä työskennellessään Lontoossa.[28] ”Mister X” on ”The Phone Rangin” ohella albumin toinen kappale, jonka työstämisessä Stanley on ollut mukana. Hän myös laulaa sen, sillä Stanleyn kirjoittama sanoitus osoittautui Remu Aaltoselle liian vaikeaksi. Musiikillisesti kappale on jossain määrin perusrockista eroava Bo Diddley -tyylinen rhythm and blues.[17]

Remu Aaltonen ja Albert Järvinen olivat esittäneet Little Richardin ”Slippin’ and Slidin’” -kappaletta jo ennen Hurriganesia Kalevala-yhtyeessä. Hurriganesin version alkuriffi on lainattu Otis Rushin kappaleesta ”Homework”, jota muun muassa Fleetwood Mac -yhtye esitti 1960-luvun lopulla. Suurimpana vaikutteena toimi kuitenkin J. Geils Bandin vuoden 1970 versio. Hurriganesin versiossa Järvisen soittaa slide-kitaraa.[28] Nopeatempoisen ”Oowee–Oohlan” sanoitus on Hurriganes-kirjan kirjoittajan, Honey Aaltosen, mukaan ”rock and roll -hölynpölyä”. A-osan laulaa Remu Aaltonen, ja B-osassa Cisse Häkkinen imitoi Elvis Presleytä.[27] Kappale tunnettiin vielä studiossa nimellä ”Boston Town”.[28]

Albumin päättää nimikappale ”Roadrunner”. Sen on levyttänyt ensimmäisenä Bo Diddley vuonna 1960, mutta Hurriganesin esikuvana oli The Pretty Things -yhtyeen versio vuodelta 1965. Sen rakenne on erilainen kuin muissa kappaleissa, sillä tuottaja Stanley halusi albumille muutakin kuin perusrockia. Kappaleessa on esimerkiksi taukoja, joiden esikuvana toimi The Who -yhtyeen kappale ”My Generation”. ”Roadrunnerin” alun kakofonian äänittäminen osoittautui hankalaksi. Albert Järvinen sai sen aikaan sahaamalla kieliä plektralla pitkittäissuuntaan sahaten ja vääntämällä kampea, mutta samalla kitara meni jatkuvasti epävireeseen. Kappaleen alku- ja loppuosat jouduttiin äänittämään eri otoissa ja editoimaan lopuksi yhteen, mikä erosi tuottaja Stanleyn linjasta albumilla.[32]

Kansitaide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roadrunnerin kannet kuvasi Risto Vuorimies, joka oli varsin arvostettu kansitaiteilija. Hän oli kuvannut Hurriganesin esikoisalbumin lisäksi myös esimerkiksi Albert Järvisen Ride Onin, Rauli Badding Somerjoen Muotokuva 1:n ja Näin käy rock & rollin kannet.[25]

Kansikuvat otettiin Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevalla Ratsastiellä myöhään illalla 23. lokakuuta 1974. Helsingin ratsastustallien läheisyydessä sijaitseva rauhallinen tie valittiin kuvauspaikaksi, koska Remu Aaltonen asui lähistöllä Mannerheimintiellä. Paikalla oli myös Richard Stanley.[33]

Kuvaukset ideoivat Vuorimies, Aaltonen ja Cisse Häkkinen, vaikkakaan niitä ei juuri mietitty etukäteen.[33] Autoa pidettiin tyhjäkäynnillä siten, että peräpää oli suunnattu Ruskeasuon ratsastushallin suuntaan.[34] Etukannessa yhtye on kuvattuna Häkkisen vuoden 1954 Cadillac Series 62 Sedanin takapenkillä vain auton- ja katuvalojen valaisemassa yössä.[25][35] Takakannessa on kuva auton kojetaulusta, ja siinä erottuvat myös tuhkakuppi, Brylcreem-tuubi sekä mittaritaulussa palava jarruvalo.[35] Kuvat otettiin nopeasti 6 x7 Pentax-kameralla ja Vuorimiehelle tyypillisesti pelkässä luonnonvalossa ilman salamaa tai keinovaloa. Valoa saatiin lisää irrottamalla Cadillacin kattovalon kupu. Välillä soittajat vaihtoivat paikkoja ja vaatetusta. Kuvia otettiin jonkin verran myös auton ulkopuolella.[33]

Alkuperäisessä vinyylipainoksessa oli avattavat kannet, ja sisäkannen kuvaan oli kerätty erilaisia esineitä, kuten Järvisen Fender Stratocaster -kitara sekä Cisse Häkkisen Remu Aaltoselle kirjoittama muistilappu, jossa on avauskappaleen ”It Ain’t What You Do” sanat niiden ääntämistä mukaillen: ”Aiv biin traing foor a veri long taim / Ty get mai bisnes, mai bisnes streit...”[36] Osa esineistä oli pelkkää taskuntäytettä, ja ne aseteltiin Saftra-valokuvaosuuskunnan tilojen työpöydälle. Myöhemmissä painoksissa kuvat hieman eroavat toisistaan, koska alkuperäisessä painoksessa käytetty kuva on kadonnut. Esimerkiksi vuoden 2001 CD-painoksessa käytettiin saman session vaihtoehtoista kuvaa.[34]

Vuorimies on kertonut, että hänellä oli tapana suunnitella ja työstää kansikuvat kokonaan itse alusta loppuun. Tällä kertaa yhtyeen ja albumin nimen fontit valitsi kuitenkin Richard Stanley. Myöhemmin Vuorimies on kehunut lopputulosta.[34]

Roadrunner oli ainoa suomalainen albumi, jonka kansi otettiin mukaan Hipgnosisin ja Roger Deanin vuonna 1977 julkaisemaan teokseen Album Cover Album.[25] Se on valittu lukuisia kertoja Suomen kaikkien aikojen parhaaksi levynkanneksi,[37] kuten huhtikuussa 2012 Soundin ja Kiasman järjestämässä äänestyksessä.[38] Vuonna 1991 levynkeräilijöiden ja musiikinharrastajien Rare-lehden mukaan ”tylyä rock ’n’ roll -romantiikkaa tihkuvassa kannessa yhdistyvät taiteelliset lähtökohdat ja omaperäinen toteutus hienostuneesti kaupallisiin päämääriin”.[37]

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja listamenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roadrunnerin julkaisi Love Records vuoden 1974 lopulla. Tarkemmasta ajankohdasta on ristiriitaista tietoa: suurin osa lähteistä ilmoittaa levyn ilmestyneen marraskuussa,[39][40] mutta Hurriganesin diskografiaan ja oheistuotteisiin erikoistuneen Hurriganes-keräilysivun mukaan albumi olisi julkaistu vasta 7. joulukuuta.[21]

Albumi menestyi erinomaisesti myyntilistoilla. Mitä Suomi soittaa -listalla se nousi joulukuussa 1974 toiseksi ja seuraavan vuoden tammi-helmikuussa ykköseksi. Albumi pysyi 20 myydyimmän albumin joukossa 11 kuukauden ajan. Suosikki-lehden listalla Roadrunner oli kärjessä helmi- ja kesäkuussa 1975 ja 20 myydyimmän joukossa koko vuoden. Seuran myyntilistalla albumi ylsi joulukuussa 1974 viidenneksi, tammi-helmikuussa 1975 toiseksi ja lopulta huhti-toukokuussa ykköseksi. Tälläkin listalla Roadrunner pysyi vuoden verran, josta 11 kuukautta kymmenen myydyimmän joukossa.[41] Vuonna 1988 julkaistiin vinyylinä uusintapainos yhtyeen tekemän comebackin kunniaksi, ja silloin albumi nousi listasijalle 12 sekä Suosikin listalla ensin 17:nneksi ja seuraavassa kuussa 27:nneksi.[41] Vuoden 2011 uusintapainos ylsi parhaimmillaan sijalle 37.[42] Albumille oli vuoteen 2020 mennessä kertynyt yhteensä 62 listaviikkoa.[41]

Albumi myi kultaa pian julkaisunsa jälkeen, ja timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta ylittyi parissa kuukaudessa.[43] Roadrunnerin kappaleet soivat jatkuvasti radion harvoissa musiikkiohjelmissa,[44] ja Hurriganes nousi lopullisesti Suomen suosituimmaksi rock-yhtyeeksi,[45] myös ulkomaiset esittäjät huomioon otettuna.[46] Roadrunner on Love Recordsin ylivoimaisesti myydyin äänite,[45] ja se oli Suomessa myydyin kotimainen albumi vuoteen 1985 asti.[39] Sitä on myyty Suomessa yli 170 000 kappaletta ja se on nykyisin yhdeksänneksi myydyin kotimainen albumi (tilanne huhtikuussa 2015).[47]

Albumi sai yleisesti myös hyvät arvostelut.[43]

»Kaikki Suomessa tätä ennen tehdyt jytärokkilevyt kuulostavat Roadrunnerin jälkeen auttamattomasti kesyiltä. Nyt meinaan kuuluu! Kundit ovat Tukholman Marcus Musicin studioissa saaneet aikaan muhkean ja täyteläisen soundin, jollaista täkäläisissä studioissa olisi ollut turha yrittääkään. Rummut kolisevat kunnolla, basso jyrää, kitarasoundeissa löytyy ja runsas muttei liiallisella leikkimiseltä kuulostava kaiun käyttö tekee jätkien laulun paremmaksi kuin konsanaan luonnossa!»
(Tapio Korjus, Intro 2/75.[25])

Roadrunner oli ensimmäinen Hurriganes-albumi, joka ilmestyi myös Ruotsissa, jossa sen julkaisi vuoden 1975 puolella Sonet-yhtiö.[48] Julkaisun myötä yhtye alkoi kerätä suosiota paikallisten raggarien keskuudessa,[49] ja levyä myytiin siellä 30 000 – 40 000 kappaletta.[36] Albumi ilmestyi samana vuonna myös Ranskassa, julkaisijana oli RCA Victor.[48]

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Lista Korkein sijoitus Lähde
 Suomi Mitä Suomi soittaa 1. [41]
 Suomi Suosikki 1. [41]
 Suomi Seura 1. [41]

Sertifiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Sertifikaatti Myönnetty Luovuttaja Lähde
Suomi Suomi kultalevy 1975 ÄKT [50]
 Suomi platinalevy 1975 ÄKT [50]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roadrunneria pidetään kenties merkittävimpänä suomalaisena rockalbumina.[39][51] Honey Aaltosen, Vesa Kontiaisen ja Kjell Starckin kirjoittaman Hurriganes-kirjan (2007) mukaan Roadrunner on albumi, josta on puhuttu, kirjoitettu ja ammennettu vaikutteita enemmän kuin mistään muusta suomalaisesta rocklevystä.[52]

” Yksiselitteistä vastausta [Roadrunnerin menestykselle] ei kukaan osanne antaa, sillä joskus vain palaset sattuvat loksahtamaan paikoilleen ikään kuin itsestään. Mutta aivan varmasti Roadrunner oli oikea levy oikeaan aikaan ja päällepäin sekavalta vaikuttavasta kappalevalikoimasta huolimatta se on nimenomaan onnistunut kokonaisuus. ”

– Jake Nyman kirjassaan Aution saaren levyt (1997).[36]

Roadrunner teki rock and roll -musiikkia tunnetuksi koko Suomessa, sillä 1950-luvulla sitä oli harrastettu vain suurimmissa kaupungeissa. 1960-luvulla yleisö oli kiinnostuneempi aluksi rautalankamusiikista ja myöhemmin The Beatlesista.[36] Hurriganesin albumin ilmestymisen myötä suomalaisen rockmusiikin harrastajien ei tarvinnut enää tuntea alemmuutta ulkomaisten ihanteiden rinnalla. Roadrunner sai muusikot uskomaan, että myös Suomessa on mahdollista tehdä omaperäistä, myyvää musiikkia, joka parhaassa tapauksessa kuulostaa jopa paremmalta kuin ulkomailla suurella budjetilla luodut myyntivaltit.[46]

Roadrunner sisältyy vuonna 2010 julkaistun 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään -kirjan suomenkieliseen painokseen. Siinä albumista kirjoittaa Pekka Laine, jonka mukaan albumi toi rock ’n’ rollin Suomeen, sillä aiemmat rokkarit eivät olleet päässeet esittämään musiikkiaan ilman iskelmäteollisuuden ”vesittävää panosta”. Laineen mielestä levyn ylivoimaisuus perustuu paitsi Hurriganesin soittoenergiaan, myös sen tuotantoon. Hän nostaa esiin myös Albert Järvisen, sillä ”ilman hänen äärimmäisen sulavaa kitarointiaan levyä ei palvottaisi suomalaisen perusrockin ylimpänä klassikkona”.[53]

Cisse Häkkisen mielestä Roadrunnerilla vallitsee muista yhtyeistä eroava Hurriganes-soundi, mikä tekee levystä poikkeuksellisen. Levyn tuottanut Richard Stanley on sanonut albumia ”fantastiseksi”, koska sitä äänittäessä kaikki onnistui. Love Recordsilla työskennelleen Otto Donnerin mukaan Hurriganes ylitti albumilla kaikki odotukset ja ”tavallaan räjäytti potin”. Albert Järvinen ei ollut yhtä vakuuttunut, sillä hänen mielestään levyllä oli ”vähän sellaisia falskeja kohtia”.[54] Vuonna 1982 hän kuitenkin sanoi haastattelussa sen olevan ”kaikkein kovin” Hurriganes-albumi. Soundit ovat alkeelliset, ”mutta jytinää ja tunnetta löytyy”.[39] Remu Aaltonen sanoi vuonna 1975, että ”ei Roadrunner loppujen lopuksi mikään ihmeellinen LP ollut”.[55] Hän ihmetteli albumin suosiota vielä paljon myöhemminkin:

»Miks tää on kaikkien mielestä mieletön, ja mä sanon että tää on ihan hirvee? Ja vielä tänä päivänä ihmiset sanoo että tää on meiän klassikko, ja mä en tajua ollenkaan.»
(Remu Aaltonen[36])

Roadrunnerin julkaisun myötä alemmuudentunnosta kärsivän suomalaisen rockmusiikin aika oli väistymässä. Hurriganesista kasvoi levyn ilmestyttyä myös suomalaisten teinien idoli. Yhtyeen elämänasenne edusti kapinaa vanhempia polvia vastaan, minkä lisäksi se innosti tuhannet nuoret musiikkiharrastuksen pariin. Aloittelevat soittajat saivat esikuvan ja todisteen siitä, että itseään voi ilmaista myös yksinkertaisen ja helposti opeteltavan musiikin kautta. Lisäksi kotimaisen esikuvan saattoi nähdä konsertissa useammin kuin ulkomaalaisen vastaavan.[46]

Kappalelista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaikki sovitukset Hurriganes
  • C-kasettipainoksessa kappaleet ”Hey Groupie” ja ”Tallahassee Lassie” sekä ”Slippin’ and Slidin’” ja ”Oowee–Oohla” ovat keskenään päinvastaisessa järjestyksessä.
A-puoli
NroNimiSäv&sanPäälauluKesto
1.It Ain’t What You DoHurriganesRemu Aaltonen2.57
2.Hey GroupieHurriganesRemu Aaltonen2.31
3.Tallahassee LassieFrank C. Slay, Bob CreweRemu Aaltonen2.17
4.The Phone RangMister XCisse Häkkinen1.37
5.I Will StayJørgen LundgrenCisse Häkkinen2.40
6.Get OnHurriganesRemu Aaltonen3.43
B-puoli
NroNimiSäv&sanPäälauluKesto
7.In the NudeJoe Garlandinstrumentaali2.35
8.Mister XMister X, HurriganesRichard Stanley4.01
9.Slippin’ and Slidin’Richard PennimanRemu Aaltonen2.37
10.Oowee–OohlaHurriganesRemu Aaltonen & Cisse Häkkinen2.29
11.RoadrunnerEllas McDanielRemu Aaltonen4.16
31.24

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Get On” (joulukuu 1974[56], Love Records)
  1. Get On
  3. Mister X

”Get On” oli kaupallisesti albumin menestynein single. Se oli suuri hitti nousten listasijalle 3.[57] Kappale voitti myös joulun alla 1974 European Pop Jury -kilpailun.[58]

”I Will Stay” (kevät 1975[59], Love Records)
  1. I Will Stay
  3. Roadrunner

”I Will Stay” ei saavuttanut listasijoitusta.[57]

”Tallahassee Lassie” (elokuu 1975[59], Love Records)
  1. Tallahassee Lassie
  3. It Ain’t What You Do

”Tallahassee Lassie” ei noussut varsinaiselle myyntilistalle, mutta Jukebox-listalla se saavutti kahdeksannen sijan.[57]

Myöhemmin on ilmestynyt muitakin singlejä. Sonet julkaisi singlen Get On / Kenny at the Corner Englannissa, Ranskassa ja Länsi-Saksassa vuonna 1977. Vuonna 1992 Love puolestaan julkaisi Suomessa singlet Get On / Tallahassee Lassie ja Roadrunner / My Only One.[60]

Tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Richard Stanley (”Mister X”) – laulu kappaleessa ”Mister X”, tuottaja

Muut

Painokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roadrunnerin alkuperäisessä vinyylipainoksessa kappaleet oli kirjoitettu takakanteen väärässä järjestyksessä, minkä lisäksi kansikuvasta vastanneen Risto Vuorimiehen nimessä oli kirjoitusvirhe, ”Risto Vuoromies”.[61] Vuorimiehen mukaan hänen nimensä kirjoitti väärin tekijätiedot teettänyt Richard Stanley.[34] Virheet korjattiin ensimmäiselle uusintapainokselle. Alkupään painoksissa esiintyy kuitenkin kansiversioiden ja etikettien kanssa jonkin verran päällekkäisyyksiä muun muassa sen vuoksi, että vaikka kannesta tehtiin uusi painos, varastossa oli vielä vanhoja etikettejä, jotka käytettiin ennen uusia.[62] Albumin vinyyliversiosta on sittemmin otettu lukuisia uusintapainoksia.[48]

C-kasettipainoksissa kappaleet ”Hey Groupie” ja ”Tallahassee Lassie” sekä ”Slippin’ and Slidin’” ja ”Oowee–Oohla” olivat vinyyliversioon nähden keskenään päinvastaisessa järjestyksessä.[63] Ruotsalaisessa kasettipainoksessa kappalejärjestys eroaa suuresti muista painoksista.[63]

Ensimmäinen CD-painos albumista julkaistiin vuonna 1988. Remasteroitu painos ilmestyi 2001 ja monikanavainen SACD-versio 2007.[64]

Painosluettelo
Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Suomi Love LRLP 117 1974 [64]
MC Suomi Love LRC 117 1974 [63]
LP Ruotsi Sonet SLP 3016 1975 [48][64]
MC Ruotsi Sonet SKA-3016 1975 [63]
LP Ranska RCA Victor FPL17197 1975 [64]
LP Suomi Love LRLP 117 (1. uusintapainos) 1975/1976 [64]
MC Suomi Love LRC 117 (1. uusintapainos) 19?? [63]
LP Suomi Love LRLP 117 (2. uusintapainos) 19?? [64]
MC Suomi Love LRC 117 (2. uusintapainos) 19?? [63]
LP Suomi Love LRLP 117 (3. uusintapainos) 19?? [64]
MC Suomi Love LRC 117 (3. uusintapainos) 19?? [63]
MC Suomi Love LRC 117 (4. uusintapainos) 19?? [63]
LP Ruotsi Sonet SLP 3016 (uusintapainos) 19?? [64]
LP Suomi Love LRLP 117 (4. uusintapainos) 198? [64]
CD Suomi Siboney LRCD 117 1988 [64]
CD Suomi Love LRCD 117 (25th Anniversary) 1999 [64]
CD Suomi Siboney LRCD 117 (24-bit remastered) 2001 [64]
SACD Suomi Love LRSACD 117 (Hybrid Multichannel 5.1 Digipak) 2007 [64]
LP Suomi Love LRLP 117 2011 [65]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aaltonen, Honey: Cisse Häkkinen. Helsinki: Johnny Kniga, 2011. ISBN 978-951-0-38138-0
  • Aaltonen, Honey & Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Hurriganes. Helsinki: Loisto, 2007 (1. laitos 2002). ISBN 978-952-459-765-4
  • Fagerholm, John & Riihimaa, Jaakko: Albert Järvinen. Helsinki: Johnny Kniga, 2011. ISBN 978-951-0-35182-6
  • Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  • Kontiainen, Vesa: Hurriganes. Albumit 1973–1988. Helsinki: Bazar, 2020. ISBN 978-952-279-941-8
  • Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. Tarina, taiteilijat, tuotanto. Espoo: Schildts, 2005. ISBN 951-50-1528-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 101.
  2. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 128.
  3. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 139.
  4. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 128-129.
  5. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 140.
  6. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 134.
  7. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 134.
  8. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 123.
  9. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 139.
  10. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 141.
  11. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 142.
  12. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 143.
  13. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 144.
  14. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 147.
  15. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 147–148.
  16. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 148–149.
  17. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 145.
  18. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 146.
  19. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 150–151.
  20. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 152.
  21. ↑ a b Sessiodiscografia – Hurriganes Hurriganes keräilysivut - ganes.fi. Viitattu 3.3.2013.
  22. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 152–153.
  23. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 153.
  24. ↑ a b c d Aaltonen ym. 2007, s. 149–150.
  25. ↑ a b c d e Aaltonen ym. 2007, s. 156.
  26. ↑ a b Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 124.
  27. ↑ a b c Aaltonen ym. 2007, s. 150.
  28. ↑ a b c d e f Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 125.
  29. ↑ Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 125–126.
  30. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 151.
  31. ↑ Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 126.
  32. ↑ Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 127.
  33. ↑ a b c Nurmi, Mauri: Lokakuussa 1974 Ruskeasuolla otettiin valokuva, joka jäi pysyvästi suomalaiseen rock-historiaan – ”Päällikkö Aaltonen pysyi keskellä” Helsingin Uutiset. 5.2.2022. Viitattu 5.2.2022.
  34. ↑ a b c d Kontiainen 2020, s. 81.
  35. ↑ a b Aaltonen 2011, s. 174.
  36. ↑ a b c d e Nyman, Jake: Aution saaren levyt, s. 24–26. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0822-8
  37. ↑ a b Aaltonen 2011, s. 113.
  38. ↑ Äänestys: Roadrunner on Suomen paras levynkansi Helsingin Sanomat. 25.4.2012. Arkistoitu 26.4.2012.
  39. ↑ a b c d Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 130.
  40. ↑ Rantanen 2005, s. 256.
    * Hurriganes (Vinyl, LP, Album) at Discogs Discogs.com. Viitattu 3.3.2013.
    * Roadrunner by Hurriganes : Reviews and Ratings – Rate Your Music Rate Your Music. Viitattu 3.3.2013.
  41. ↑ a b c d e f Kontiainen 2020, s. 82.
  42. ↑ finnishcharts.com – Hurriganes – Roadrunner finnishcharts.com. Viitattu 21.9.2012.
  43. ↑ a b Aaltonen ym. 2007, s. 154.
  44. ↑ Aaltonen 2011, s. 111.
  45. ↑ a b Rantanen 2005. s. 81.
  46. ↑ a b c Aaltonen ym. 2007, s. 158.
  47. ↑ Musiikkituottajat – Tilastot – Myydyimmät levyt Musiikkituottajat. Viitattu 10.4.2015.
  48. ↑ a b c d LP-discografia – HURRIGANES Hurriganes keräilysivut - ganes.fi. Viitattu 22.9.2012.
  49. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 189
  50. ↑ a b Musiikkituottajat – Tilastot – Kulta- ja platinalevyt Musiikkituottajat. Viitattu 5.10.2013.
  51. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 157.
  52. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 155.
  53. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 338. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
  54. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 154–155.
  55. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 191.
  56. ↑ Rantanen 2005, s. 280.
  57. ↑ a b c Pennanen s. 162.
  58. ↑ Fagerholm & Riihimaa, s. 132.
  59. ↑ a b Rantanen 2005: 281.
  60. ↑ Aaltonen ym. 2007, s. 488.
  61. ↑ LRLP 117 alkuperäinen painos – HURRIGANES Hurriganes keräilysivut - ganes.fi. Viitattu 1.10.2012.
  62. ↑ LRLP 117 korjattu painos – HURRIGANES Hurriganes keräilysivut - ganes.fi. Viitattu 1.10.2012.
  63. ↑ a b c d e f g h Kasetit – HURRIGANES ganes.fi. Viitattu 1.10.2012.
  64. ↑ a b c d e f g h i j k l m Line Ups och Discografi hurriganes.se. Arkistoitu 21.5.2012. Viitattu 1.10.2012. (ruotsiksi)
  65. ↑ Hurriganes – Roadrunner (Vinyl, LP, Album) at Discogs (2) Discogs.com. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hurriganes
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
VHS/DVD
Filmografia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roadrunner&oldid=22891955”