Reino Lukkari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reino Lukkari

Aarne Reino Ilmari Lukkari (26. kesäkuuta 1908 Iisalmi14. tammikuuta 1951 Helsinki) oli Mannerheim-ristin ritari numero 67. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 5. heinäkuuta 1942. Sotilasarvoltaan Lukkari oli majuri ja siviiliammatiltaan toimistoinsinööri.[1]

Alkuvuonna 1941 Lukkari kävi Saksassa opintomatkalla, jonka aikana hän tutustui uuteen aselajiin, taistelupioneereihin. Saksasta saamiensa oppien mukaisesti hän johti vihollisen linnoitteiden murskaamista jatkosodan hyökkäysvaiheessa.[2]

Vuosina 1944–1945 Lukkari toimi pioneerilinjan johtajana aseiden hajavarastointioperaatiossa.[3] Lukkari sai sodan jälkeen asekätkentäoikeudenkäynnissä 1. v. 6. kk. tuomion pioneerimateriaalin toimittamisesta. Hän erosi armeijasta vuonna 1947 ja siirtyi Puutalo Oy:n palvelukseen toimistoinsinööriksi.[4]

Lukkarin ollessa vangittuna asekätkentäjutun vuoksi hänellä todettiin vatsasyöpä, johon hän menehtyi vain 42-vuotiaana tammikuussa 1951.[2]

Reino Lukkarin poika oli eversti Matti Lukkari.[5]

  • Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Virkkunen, A. H.: Sörnäisten yleisesikunta. Helsinki: Otava 1976. ISBN 951-1-04125-8.
  1. Hurmerinta–Viitanen 2004: 240.
  2. a b Tapio Sadeoja (toim.): Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 2011, s. 51. Helsinki: Sanoma
  3. Matti Lukkari: Asekätkentä, s. 65.
  4. Vikkunen 1976: 275.
  5. Matti Lukkari: Asekätkentä, s. 8. Helsinki: Otava, 2005.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matti Lukkari: Asekätkentä. Helsinki: Otava, 2005 (tekijän uudistama laitos). ISBN 951-1-20593-5.
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.