Pyhä Maron

Pyhä Maron tai Pyhittäjä Maron eli 300-luvun puolivälissä Luoteis-Syyrian Kyrroksessa erakkona. Tarinoiden mukaan Maronilla oli ihmeidentekemisen lahja. Maronin maine levisi laajalle ja hänen luokseen tultiin hakemaan parannuskeinoa pitkien matkojen päästä. Maron kuoli 420-luvun alussa. Hänen muistokseen rakennettiin suuri pyhäkkö, jossa alettiin viettää vuosittain suurta juhlaa Maronin kunniaksi.^[1]

Myöhemmin Maronin mukaan nimettiin suuri luostari Apamean lähellä, ja sinne siirrettiin hänen reliikkejään. Luostarista tuli yksi Länsi-Syyrian kristillisen kulttuurin tärkeimmistä keskuksista. Sen vaikutuspiiriin kuuluneet Libanonin kristityt eriytyivät 600-luvulla itsenäiseksi kirkkokunnakseen ja heitä alettiin kutsua maroniiteiksi.^[1]