Preston Tucker
Preston Thomas Tucker (21. syyskuuta 1903 – 26. joulukuuta 1956) oli yhdysvaltalainen autotehtailija.
Preston Tucker ystävystyi kilpa-ajaja, autosuunnittelija Harry Millerin kanssa, kun hän vietti aikaansa kilparatojen varikoilla. Ystävyydestä sai alkunsa yksi yhdysvaltalaisen autoteollisuuden kunnianhimoisimmista hankkeista. Tucker päätti rakentaa ystäviensä autosuunnittelija Alexander Tremulisin, teknisen asiantuntijan John Eddie Offuttasin ja Harry Millerin avustuksella auton, joka olisi muotoilultaan tulevaisuutta ja hinnaltaan niin edullinen, jotta kenellä tahansa olisi varaa ostaa hänen nimeään kantava auto.
Teknisiltä ratkaisuiltaan auto oli tulevaisuutta. Auton moottori oli sijoitettu taakse, ja autossa oli käytössä turvavyöt. Tuckerin ajatus oli varustaa auto kolmannella etulyhdyllä, joka ohjauspyörää kääntämällä kääntyisi ajoradan mukaisesti. Kolmas etulyhty jäi autoihin, vaikka sitä ei saatu toimimaan suunnitellulla tavalla. Autossa oli lisäksi erillisjousitus ja hydrauliset jarrut. Väitetään että Tucker olisi saanut innoituksensa 1930-luvun Tatran malleista T77 ja T87, joihin hän oli tutustunut toisen maailmansodan aikana Euroopassa ollessaan. Autoissa onkin lukuisia teknisiä yhtäläisyyksiä, muun muassa virtaviivainen muotoilu, takamoottorisuus ja kääntyvä etulyhty.[1]
Prototyyppi nimeltä ”Tin Goose” valmistui kesäkuussa vuonna 1947, ja keväällä 1948 alkoi auton sarjatuotanto. Malli sai nimen Tucker 48. Autoa kehuttiin kaikissa autolehdissä, ja se oli ostajien mieleen.
Preston Tucker sai syytteet petoksesta ja arvopaperihuijauksesta. Oikeudenkäynnissä väitettiin, että hän oli myynyt olemattoman autotehtaan osakkeita ja kerännyt ennakkomaksuja autosta, jota ei ollut tarkoitus valmistaa eikä koskaan valmistettaisi. Oikeudenkäynnin aikana rakennuksen eteen ajettiin ”todisteena” kaikki 51 valmistettua autoa. Kaikki syytteet hylättiin, mutta oikeudenkäynti ja kielteinen julkisuus oli romahduttanut osakkeiden arvon yhdessä yössä. Maaliskuussa 1949 tehdas lopetti toiminnan. Preston Tuckerin tehdas valmisti kaikkiaan 51 autoa, joista vuonna 2008 on jäljellä 47 kappaletta. Yksi autoista, alustanumero 1038, myytiin elokuussa 2008 yhdysvaltalaisessa autohuutokaupassa runsaalla miljoonalla dollarilla.
Preston Tuckerin elämästä kertova elokuva Tucker – mies ja unelma valmistui 1988.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Garry Foster - The Wind Tunnel Wonder[vanhentunut linkki]
- ↑ Tucker – mies ja unelma Internet Movie Databasessa (englanniksi)