Polyvinyylikarbatsoli

Polyvinyylikarbatsoli eli PVK on polyolefiineihin kuuluva polymeeri, jonka monomeeri on vinyylikarbatsoli. Sitä käytetään esimerkiksi orgaanisen elektroniikan sovellutuksissa.

Polyvinyylikarbatsoli on termoplastinen polymeeri. Sen sulamispiste on hyvin korkea (yli 320 °C) ja lasisiirtymälämpötila on myös korkea, noin 200–227 °C. Sen kiteisyysaste on melko alhainen, noin 28–38 %. Polyvinyylikarbatsoli kestää hyvin useiden kemikaalien, kuten laimeiden happojen ja emästen, vaikutuksia. Yhdiste liukenee ketoneihin sekä aromaattisiin tai halogenoituihin hiilivetyihin. Polyvinyylikarbatsoli säilyttää muotonsa noin 170 °C:n lämpötilaan saakka. Polyvinyylikarbatsolin heikkous on sen hauraus. Polyvinyylikarbatsoli on puolijohde ja fotojohde ja kuljettaa varausaukkoja. Usein se doupataan esimerkiksi 2,4,7-trinitro-9-fluorenonilla, tetrasyanoeteenillä, tetrasyanokinodimetaanilla tai kloraniililla. Polyvinyylikarbatsolia voidaan saostaa fullereenilla.^{[1][2][3][4][5][6][7]}

Ensimmäisen polyvinyylikarbatsolin valmistusmenetelmän patentoi Walter Reppe ryhmineen vuonna 1937. Nykyään sitä valmistetaan radikaalipolymeroinnilla vinyylikarbatsolista. Prosessissa käytetään radikaali-initiaattorina atsobisisobutyronitriiliä tai orgaanisia peroksideja ja katalyyttinä Ziegler–Natta-katalyyttejä.^[3][4]

Polyvinyylikarbatsolista valmistetaan esimerkiksi kalvoja tai kuituja. Sitä käytetään muun muassa orgaanisten ledien valmistamiseen, elektrofotografiassa ja valosähköisissä sovellutuksissa.^{[3][4][5][6][7]}