Plasmatics

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 9. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Plasmatics
Tiedot
Toiminnassa 1977–83, 1987–88
Tyylilaji punk rock, heavy metal, shock rock
Kotipaikka Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Levy-yhtiö

Aiheesta muualla
[plasmatics.com Kotisivut]

Plasmatics oli amerikkalainen vuonna 1978 perustettu punk rock ja heavy metal-yhtye. Plasmaticsin konsertit vaikuttivat toisinaan enemmän performanssi-esityksiltä kuin tavalliselta konsertilta. Lavalla soitettiin moottorisahoilla kitaroita, räjäytettiin kaiutinkaappeja ja hakattiin televisioita vasaralla.Yhtye räj��ytti jopa autoja lavalla. Bändi oli myös kiistanalainen ryhmä, koska sen keulakuva, laulaja Wendy O Williams herätti huomiota myös avoimella seksuaalisuudellaan. Williams pidätettiin useita kertoja epäsiveellisen esiintymisen vuoksi.[1]

Yksityiselämässään Wendy O Williams tuki luonnonsuojelua ja eläinten oikeuksia. Wendyn ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on yksi ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock albumeja.Yhtyeen ura päättyi Williamsin itsemurhaan.[1]

Plasmaticsin ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plasmatics oli amerikkalainen punk ja heavy metal bändi, joka perustettiin vuonna 1977 Yale-yliopistosta valmistuneen taiteilijan Rod Swensonin, sekä tämän tyttöystävän Wendy O. Williamsin toimesta. Plasmatics esiintyi ensimmäistä kertaa heinäkuussa 1978 CBGB klubilla, New Yorkissa. Bändi allekirjoitti sopimuksen englantilaisen Stiff Records -levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi yhtyeen klassikkoalbumin New Hope for the Wretched (1980)[1] Yhtyeen alkuaikoina Trouser Press kuvaili Plasmaticsia "taidottomaksi temppuiluksi", jossa "Wendy O. Williams puhuu, huutaa ja huohottaa psykotronisten elokuvien estetiikkaa (seksiä, väkivaltaa, groteskeja ylilyöntejä) samalla kun yhtye soittaa täysin vailla taitoa punkin nopeudella ja volyymilla". Lehden mukaan heidän debyyttialbuminsa New Hope for the Wretched oli "ehkä viihdyttävää pelkän röyhkeytensä ansiosta, mutta tuskin kuunneltavaa".[2]

Williamsin lavashow herätti enemmän huomiota kuin itse musiikki. Billboard-lehden Chris Morris kirjoitti, että yhtye oli tunnetumpi "pikemminkin näyttävän laulusolistinsa lavatemppuilusta kuin punkista ammentavasta musiikistaan". Williamsin lavastuntit olivat kuuluisia: hän muun muassa tuhosi autoja moottorisahalla ja räjäytti auton Tomorrow with Tom Snyder -ohjelmassa. Hän myös hyppäsi koulubussin katolta juuri ennen kuin se törmäsi televisiokasaan. Näiden temppujen vuoksi häntä pidettiin hulluna ja nihilistinä. "Ei kyse ole siitä, etten arvostaisi elämääni", Williams kertoi vuonna 1983. "Rakastan vain riskien ottamista, itseni testaamista ja rajan ylittämistä. Se on hauskaa, se kiihottaa."[2]

Milwaukeen tapahtuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Williamsin provokatiivinen lavakäytös johti myös useisiin pidätyksiin, Niistä eniten mediahuomiota saavutti Milwaukee-konsertissa vuonna 1981 tapahtunut yhteenotto poliisin kanssa. Wendy pidätettiin ja hakattiin brutaalisti poliisin toimesta Milwaukeessa. Häntä syytettiin törkeästä käytöksestä The Palms Nightclubin lavalla Plasmatics esityksen aikana, Hän oli väitetysti simuloinut masturbaatiota vasaralla. Klubin ulkopuolella Wendy heitettiin maahan ja pahoinpideltiin poliisin toimesta. Hänet vietiin sairaalaan ambulansseilla ja myöhemmin vankilaan. Tapaus herätti runsaasti mediajulkisuutta. Poliisi väitti oikeudessa, ettei Wendyn pahoinpitelyä tapahtunut, mutta paikallinen valokuvaaja oli saanut kuvattua pahoinpitelyn, mikä kumosi poliisin väitteet. Wendy'ä vastaan esitetyt syytteet kumottiin oikeudessa.[1]

Plasmaticsin viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clevelandissa Wendyä syytettiin jälleen säädyttömyydestä, kun hän oli esiintynyt lavalla alasti, hän oli peittänyt osan vartalostaan partavaahdolla ja poliisin mukaan hän esitti simuloituja seksuaalisia tekoja lavalla [2] Yhtye julkaisi albumit Beyond the Valley of 1984 (1981) ja Coup D'Etat (1982) jonka jälkeen Wendy alkoi keskittyä enemmän soolouraansa. Plasmatics alkoi myös useiden kokoonpano vaihdosten myötä muuttua enemmän Wendyn sooloprojektiksi. Hän teki yhteistyötä Motorheadin johtohahmon Lemmyn kanssa. Plasmaticsin viimeinen kiertue oli vuonna 1988, jonka jälkeen bändi meni tauolle.[1] Williamsin ensimmäisen sooloalbumin W.O.W. (1984) tuotti Kiss yhtyeen basisti Gene Simmonsin ja siinä esiintyivät myös hänen KISS-yhtyetoverinsa. Albumi toi Williamsille Grammy-ehdokkuuden.[2] Williams julkaisi vielä muutaman levyn, joista viimeinen oli yllättäen rap-albumi Deffest and Baddest (1988)[2]

Wendy O Williams.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plasmaticsin levyen lisäksi laulaja Wendy O. Williams julkaisi useita sooloalbumeja, näytteli elokuvissa ja TV sarjoissa. Hän esiintyi esimerkiksi suositussa TV sarjassa MacGyver. [3]Hän työskenteli myös seksityöläisenä ja luonnonsuojelu aktivistina. Hän oli aktiivinen eläinten oikeuksien puolestapuhuja ja kasvissyöjä. Wendy O Williamsin ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on yksi ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock albumeja. Yksityiselämässään Williams kärsi mielenterveyden ongelmista.[1] 6.4.1998, Wendy O. Williams teki itsemurhan, mikä sammutti kaikki toiveet bändin paluusta lavoille.[1] Swenson löysi hänen ruumiinsa metsästä kodin läheltä. Jättämässään viestissä Williams kirjoitti: "Suurimmaksi osaksi maailma ei käy minulle järkeen, mutta tunnen kirkkaasti sisäisen ääneni ja paikan, jossa ei ole itseä – vain rauha."[2]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Wendy O. Williams - laulu, moottorisaha, leka (1978-1988)
  • Richie Stotts - kitara (1978-1983)
  • Wes Beech - kitara, koskettimet (1979-1988)
  • Michael Ray - kitara (1984-1987)
  • Chosei Funahara - bassokitara (1978-1980)
  • Jean Beauvoir - basso, koskettimet (1980-1981)
  • Greg Smith - basso (1984-1986)
  • Chris Romanelli - basso, koskettimet (1981-1984; 1987-1988)
  • Stu Deutsch - rumpusetti (1978-1980)
  • Neal Smith - rummut (1981)
  • Tony Petri - rummut (1981)
  • Joey Reese - rummut (1981)
  • T.C. Tolliver - rummut (1982-1986)
  • Ray Callahan - rummut (1986-1987)

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Butcher Baby/Fast Food Service (Live)/Concrete Shoes (Live)" (7" single, 1978)
  • "Meet the Plasmatics" (12" EP, 1979)
  • "Dream Lover/Corruption/Want You Baby" (7" single, 1979)
  • "Butcher Baby/Tight Black Pants (Live)" (7" single, 1980)
  • "Butcher Baby EP" (12" EP, 1980)
  • "Monkey Suit/Squirm (Live)" (7" single, 1980)
  • "Metal Priestess" (12" EP, 1981)

LP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • New Hope for the Wretched (LP, 1980)
  • Beyond the Valley of 1984 (LP, 1981)
  • Coup D'Etat (LP, 1982)
  • Maggots: The Record (LP, 1987)
  • Coup De Grace (LP, 2000)
  • Put Your Love in Me: Love Songs for the Apocalypse (LP, 2002)
  • Final Days: Anthems for the Apocalypse (LP, 2002)
Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. ↑ a b c d e f g Plasmatics biography The Vogue. Viitattu 8.9.2024.
  2. ↑ a b c d e f Paulson, Linda Dailey: Wendy O. Williams and the Plasmatics Biography musicianguide.com. Viitattu 9.2.2025.
  3. ↑ Wendy O. Williams Internet Movie Database. Internet Movie Database. Viitattu 8.9.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Plasmatics&oldid=23016389”